Teille on syntynyt Vapahtaja!
Teija Laineen saarna jouluyön messussa 24.12.2011.
Evankeliumi: Luukas 2: 1-14.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: - Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Mikä riemu, johon mekin saamme tänään jouluyönä yhtyä enkeleiden kanssa. Koko maailmalle, jokaiselle ihmiselle, kuuluu sanoma Jumalan rakkaudesta, joka murtautui maailmaan ensimmäisenä jouluyönä Betlehemissä. Jumala oli astunut alas maailmaan taivaan kunniasta ja loistosta. Jumala oli suostunut ihmisyyteen. Pieni lapsi seimessä uinumassa kertoi Jumalan suuresta armosta ihmiskuntaa kohtaan.
Paimenet saivat ensimmäisinä kuulla enkelien julistamana tiedon suuresta ilosta: Vapahtaja on syntynyt. He saivat kuulla enkelikuoron todistavan, että Jumala toivoo ihmiskunnalle rauhaa, että Jumala rakastaa ihmisiä.
Ajattele, Jumala on rakastanut sinua niin paljon, että hän tekee kaikkensa, antaa itsensä, luopuu kunniastaan ja kirkkaudestaan tehdäkseen meidät kelvolliseksi astumaan kerran taivaan kodin porteista sisälle. Hän antaa itsensä aivan kokonaan voidakseen kertoa sinulle kuinka rakas olet hänelle. Hän tuli pieneksi, jotta sinä tulisit suureksi, jotta sinä tulisit pelastetuksi ja autetuksi. Hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan.
Miten me ihmiset olemmekaan luoneet Jumalasta niin monenlaisia kuvitelmia. Vaikka kuulemme enkelien julistavan meille Jumalan rakkautta, niin kuinka on, jaksammeko sydämen syvyyksissä luottaa siihen, että Jumalan perusolemus on rakkaus, ja että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan? Lutherkin on aikanaan kirjoittanut: ”Kun näkee, miten paljon pahaa maailmassa tapahtuu, ei voi muuta päätellä kuin että Jumalan viha lepää maailman yllä. Näyttää siltä, että hän olisi ainoastaan enkelien Jumala. mutta ei välittäisi vähääkään ihmisestä. Mutta Betlehemin seimen ääressä pääsee käsittämään, että hän lähestyessään meitä juuri tällä tavoin tahtoo ihmisen parasta.” Näinähän se on. Maailmassa on niin paljon pimeyttä, että Jumalan hyvyys tuntuu katoavan tuohon pimeyteen. Mutta kuinka on? Eihän Jumala ole syypää ihmisen pahuuteen. Ei Jumala ole kärsimystä maailmaan tuonut. Ei. Ihminen itse aiheuttaa pahaa itselleen ja toiselle ihmiselle. Jumala toi kärsivän maailman keskelle rakkauden ja avun. Jumala antoi meille Jeesuksen, jotta löytäisimme tien pimeydestä valoon.
Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, jotta me hänen kauttaan oppisimme tuntemaan Jumalan Isänä, joka rakastaa meitä. Jeesuksen teot, kaikki hänen sanansa ja koko hänen olemuksensa ihmisenä kertoivat meille millainen Jumala meillä on.
Voi kuinka helposti piirrämme ajatuksissamme Jumalasta kuvan, joka ei vastaa sitä kuvaa, jonka Jumala on itsestään meille Jeesuksessa tuonut julki. Jeesus, Jumalan kuva, Jumalan kasvot, Jumalan sana, kertoo meille Jumalan rakkaudesta ja Jumalan hyvästä tahdosta ihmistä kohtaan. Jeesus itse sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Emmekö uskoisi enemmän Jeesusta kuin toinen toistemme arveluita Jumalan olemuksesta? Jeesus kulki ihmisen tien syntymästä kuolemaan. Jeesus kulki sen ihmisen rinnalla ja ihmistä tukien. Hän lähestyi syntisiä, antoi synnit anteeksi ja auttoi uuteen elämään. Hän paransi sairaita, herätti kuolleista, tyynnytti myrskyt ja nosti masentuneen iloon. Tämän hän teki ihmiselämänsä aikana, mutta vielä enemmän hän nyt ylösnousseena Vapahtajana johdattaa arjen auttajana, kulkee rinnallamme rohkaisten arkaa ja lohduttaen surevaa. Hän on rukouksen matkan päässä. Hän kuulee rukouksemme ja salatusti Pyhän Henkensä kautta tulee lähellemme.
Nimikkolähettimme Kaarina ja Anssi Savonen kirjoittivat blogissaan viime sunnuntain, neljännen adventtisunnuntain, iloisesta tapahtumasta Japanissa seuraavasti: ”Tänään olimme kirkon jumalanpalveluksessa, jonka yhteydessä oli viiden ihmisen kasteet. Vanhin kastettava oli 98-vuotias mummo! Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jumalan lapseksi! Niin suloinen mummo! Nuorin kastettava oli puolestaan 2-vuotias Aina-tyttö. Hän tuli kasteelle vanhempiensa kanssa. Koko perhe kastettiin kerralla. Perheen isä oli vankilassa ollessaan ensimmäistä kertaa lukenut Raamattua. Hän oli myös sairastunut psyykkisesti. Vankilasta vapautumisen jälkeen perheessä elettiin vaikeita vuosia, mutta viime syksynä koko perhe löysi tiensä kirkkoomme. He löysivät lohdun ja avun Jeesuksesta, meidän Vapahtajastamme. Kyllä siinä oli monella kyynel silmäkulmassa, kun näitä ihmisiä kastettiin. Ja kuinka riemullinen asia se olikaan!”
Jeesus, joulun Herra, tuli, jotta me ihmiskuntana löytäisimme jälleen lapsen luottavaisen uskon voimaksi elämäämme. Uskon, joka ei laadi oppirakennelmia, vaan luottaa Jumalaan ottaen vastaan avoimin ja tyhjin käsin hänen valtavan rakkautensa. Jumala antaa anteeksi. Jumala ei tuomitse, vaan lähetti Poikansa Jeesuksen pelastamaan maailman. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat,” toteaa Paavalikin. Jumala ei hylkää. Hän ei aja ketään pois, joka hänen luoksensa tulee. Hänen rakkaudellaan ei ole rajoja.
”Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja!” Me olemme vapautetut. Eläkäämme siis tästä vapaudesta. Vapaudessa kasvaa lempeä rakkaus. Minun ei tarvitse yrittää olla enempää kuin mitä minulle on annettu. Minun ei tarvitse vaatia lähimmäiseltä mitään. Olen saanut suurimmista suurimman lahjan, armon, jota en ole ansainnut. Armon jaan lahjaksi myös vierelläni olevalle ihmiselle.
Jouluyön ilosanoma on jumalallisen rakkauden ilosanoma. Betlehemin seimessä lepäsi Hän, joka oli antava ihmiselle uuden mahdollisuuden aloittaa alusta ja palvella Jumalaa lähimmäisissään puhtain ja vapain sydämin synnit pois pyyhittynä, syyllisyyden kahleista vapaana. Siksi me yhdymme enkelien riemulauluun ja ylistämme Jumalaa. Ylistämme rauhasta ihmisten ja Jumalan välillä. Ihmettelemme hämärässä tallissa lepäävää pientä seimen lasta, ja hiljaa kiitämme Jumalaa siitä lahjasta, jonka Hän tässä lapsessa meille antoi.
Evankeliumi: Luukas 2: 1-14.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: - Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Mikä riemu, johon mekin saamme tänään jouluyönä yhtyä enkeleiden kanssa. Koko maailmalle, jokaiselle ihmiselle, kuuluu sanoma Jumalan rakkaudesta, joka murtautui maailmaan ensimmäisenä jouluyönä Betlehemissä. Jumala oli astunut alas maailmaan taivaan kunniasta ja loistosta. Jumala oli suostunut ihmisyyteen. Pieni lapsi seimessä uinumassa kertoi Jumalan suuresta armosta ihmiskuntaa kohtaan.
Paimenet saivat ensimmäisinä kuulla enkelien julistamana tiedon suuresta ilosta: Vapahtaja on syntynyt. He saivat kuulla enkelikuoron todistavan, että Jumala toivoo ihmiskunnalle rauhaa, että Jumala rakastaa ihmisiä.
Ajattele, Jumala on rakastanut sinua niin paljon, että hän tekee kaikkensa, antaa itsensä, luopuu kunniastaan ja kirkkaudestaan tehdäkseen meidät kelvolliseksi astumaan kerran taivaan kodin porteista sisälle. Hän antaa itsensä aivan kokonaan voidakseen kertoa sinulle kuinka rakas olet hänelle. Hän tuli pieneksi, jotta sinä tulisit suureksi, jotta sinä tulisit pelastetuksi ja autetuksi. Hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan.
Miten me ihmiset olemmekaan luoneet Jumalasta niin monenlaisia kuvitelmia. Vaikka kuulemme enkelien julistavan meille Jumalan rakkautta, niin kuinka on, jaksammeko sydämen syvyyksissä luottaa siihen, että Jumalan perusolemus on rakkaus, ja että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan? Lutherkin on aikanaan kirjoittanut: ”Kun näkee, miten paljon pahaa maailmassa tapahtuu, ei voi muuta päätellä kuin että Jumalan viha lepää maailman yllä. Näyttää siltä, että hän olisi ainoastaan enkelien Jumala. mutta ei välittäisi vähääkään ihmisestä. Mutta Betlehemin seimen ääressä pääsee käsittämään, että hän lähestyessään meitä juuri tällä tavoin tahtoo ihmisen parasta.” Näinähän se on. Maailmassa on niin paljon pimeyttä, että Jumalan hyvyys tuntuu katoavan tuohon pimeyteen. Mutta kuinka on? Eihän Jumala ole syypää ihmisen pahuuteen. Ei Jumala ole kärsimystä maailmaan tuonut. Ei. Ihminen itse aiheuttaa pahaa itselleen ja toiselle ihmiselle. Jumala toi kärsivän maailman keskelle rakkauden ja avun. Jumala antoi meille Jeesuksen, jotta löytäisimme tien pimeydestä valoon.
Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, jotta me hänen kauttaan oppisimme tuntemaan Jumalan Isänä, joka rakastaa meitä. Jeesuksen teot, kaikki hänen sanansa ja koko hänen olemuksensa ihmisenä kertoivat meille millainen Jumala meillä on.
Voi kuinka helposti piirrämme ajatuksissamme Jumalasta kuvan, joka ei vastaa sitä kuvaa, jonka Jumala on itsestään meille Jeesuksessa tuonut julki. Jeesus, Jumalan kuva, Jumalan kasvot, Jumalan sana, kertoo meille Jumalan rakkaudesta ja Jumalan hyvästä tahdosta ihmistä kohtaan. Jeesus itse sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Emmekö uskoisi enemmän Jeesusta kuin toinen toistemme arveluita Jumalan olemuksesta? Jeesus kulki ihmisen tien syntymästä kuolemaan. Jeesus kulki sen ihmisen rinnalla ja ihmistä tukien. Hän lähestyi syntisiä, antoi synnit anteeksi ja auttoi uuteen elämään. Hän paransi sairaita, herätti kuolleista, tyynnytti myrskyt ja nosti masentuneen iloon. Tämän hän teki ihmiselämänsä aikana, mutta vielä enemmän hän nyt ylösnousseena Vapahtajana johdattaa arjen auttajana, kulkee rinnallamme rohkaisten arkaa ja lohduttaen surevaa. Hän on rukouksen matkan päässä. Hän kuulee rukouksemme ja salatusti Pyhän Henkensä kautta tulee lähellemme.
Nimikkolähettimme Kaarina ja Anssi Savonen kirjoittivat blogissaan viime sunnuntain, neljännen adventtisunnuntain, iloisesta tapahtumasta Japanissa seuraavasti: ”Tänään olimme kirkon jumalanpalveluksessa, jonka yhteydessä oli viiden ihmisen kasteet. Vanhin kastettava oli 98-vuotias mummo! Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jumalan lapseksi! Niin suloinen mummo! Nuorin kastettava oli puolestaan 2-vuotias Aina-tyttö. Hän tuli kasteelle vanhempiensa kanssa. Koko perhe kastettiin kerralla. Perheen isä oli vankilassa ollessaan ensimmäistä kertaa lukenut Raamattua. Hän oli myös sairastunut psyykkisesti. Vankilasta vapautumisen jälkeen perheessä elettiin vaikeita vuosia, mutta viime syksynä koko perhe löysi tiensä kirkkoomme. He löysivät lohdun ja avun Jeesuksesta, meidän Vapahtajastamme. Kyllä siinä oli monella kyynel silmäkulmassa, kun näitä ihmisiä kastettiin. Ja kuinka riemullinen asia se olikaan!”
Jeesus, joulun Herra, tuli, jotta me ihmiskuntana löytäisimme jälleen lapsen luottavaisen uskon voimaksi elämäämme. Uskon, joka ei laadi oppirakennelmia, vaan luottaa Jumalaan ottaen vastaan avoimin ja tyhjin käsin hänen valtavan rakkautensa. Jumala antaa anteeksi. Jumala ei tuomitse, vaan lähetti Poikansa Jeesuksen pelastamaan maailman. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat,” toteaa Paavalikin. Jumala ei hylkää. Hän ei aja ketään pois, joka hänen luoksensa tulee. Hänen rakkaudellaan ei ole rajoja.
”Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja!” Me olemme vapautetut. Eläkäämme siis tästä vapaudesta. Vapaudessa kasvaa lempeä rakkaus. Minun ei tarvitse yrittää olla enempää kuin mitä minulle on annettu. Minun ei tarvitse vaatia lähimmäiseltä mitään. Olen saanut suurimmista suurimman lahjan, armon, jota en ole ansainnut. Armon jaan lahjaksi myös vierelläni olevalle ihmiselle.
Jouluyön ilosanoma on jumalallisen rakkauden ilosanoma. Betlehemin seimessä lepäsi Hän, joka oli antava ihmiselle uuden mahdollisuuden aloittaa alusta ja palvella Jumalaa lähimmäisissään puhtain ja vapain sydämin synnit pois pyyhittynä, syyllisyyden kahleista vapaana. Siksi me yhdymme enkelien riemulauluun ja ylistämme Jumalaa. Ylistämme rauhasta ihmisten ja Jumalan välillä. Ihmettelemme hämärässä tallissa lepäävää pientä seimen lasta, ja hiljaa kiitämme Jumalaa siitä lahjasta, jonka Hän tässä lapsessa meille antoi.
