Helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä
Teija Laineen saarna 2.6.2011
Joh. 17: 24-26
Jeesus rukoili ja sanoi:
"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."
Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi Lahden lähetysjuhlilla vuosia sitten nuorten tilaisuudessa omasta uskoontulostaan lukioikäisenä. Hän sanoi olleensa niin innoissaan pelastuksen lahjasta Jeesuksessa, että olisi halunnut pian päästä näkemään Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Hän ei olisi malttanut odottaa koko tätä ihmisen pitkää elämää, vaan arveli, että kun kerran hän on nyt saanut lahjaksi sen parhaan, mitä ihminen voi saada, uskon Jeesukseen, olisi ollut varsin suotavaa päästä pian taivaaseen näkemään sen kirkkauden, jonka Jumala on antanut Jeesukselle.
Usko on valtavan suuri lahja. Usko on Jeesuksen tuntemista, se on Herran lähellä olemista, se on rukoilemista, se on Raamatun sanan todeksi elämistä arjen keskellä Jumalan lupauksiin turvautuen. Eiko olisikin hienoa, että pääsisi vielä lähemmäs Herraa Jeesusta? Niin kuin Jeesuskin sanoi: ”Isä, minä tahdon, että he olisivat kanssani siellä, missä minä olen.” Jeesus halusi olla meidän, seuraajiensa, kanssa. Emmekö mekin halua samaa, olla hänen kanssaan? Kyllä vain. Saamme sitä haluta, mutta yksi mutta tässä on. Elämä on lahja, ja Jeesus antoi meille ennen taivaaseen astumistaan tehtävän. Jeesus antoi tehtävän viedä sanomaa syntien anteeksiantamuksesta nimessään kaikkialle maailmaan.
Kun Kalevi Lehtinen näitä nuorena mietti, Jumala kirkasti hänelle tuon tehtävän arvon ja osoitti hänelle aikaa myöten hänen tehtävänsä toimia Jeesuksen todistajana maailmassa. Ja todistaja hän totisesti on ollutkin. Vieläkin eläkeiän jo aikaa sitten ohittaneena Kalevi Lehtinen kutsuu ihmisiä rakkaan Jeesuksensa seuraan. Vieläkin Jumala käyttää häntä eikä ole häntä kutsunut kirkkauteensa. Ja samalla, vaikka hän ei olekaan siellä, minne Jeesus ensimmäisenä helatorstaina nousi, saa hän kokea, että Jeesus on hänen luonaan ja on hänen kanssaan, sillä Jeesus on omiaan lähellä Pyhän Henkensä kautta. Jeesus tulee luoksemme. Häntä ei tarvitse jäädä odottelemaan, sillä hän on jo tullut luoksemme Pyhässä Hengessä, joka vuodatettiin helluntaina. Jeesus asuu häneen uskovan ihmisen sydämessä. Usko on uskoa, ja se muuttuu näkemiseksi täydellisesti vasta taivaassa, mutta jo nyt me saamme elää todeksi Jumalan rakkauden koekemisen kautta Jeesuksen näkemistä ja hänen läheisyydessään elämistä.
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähetti opetuslapsensa sanoilla: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamallla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. ”
Mitä Jeesus opetti? Mikä oli tärkein opetus, joka olisi välitettävä sukupolvelta toiselle eteenpäin ja joka olisi vietävä maan ääriin saakka? Rakkaus. Rakkaus on kaiken Jeesuksen opetuksen keskiössä. Rakkaus oli se, minkä Jeesus toivoi pysyvän opetuslasissaan. Kun tämä rakkaus olisi hänen seuraajissaan, hän itse pysyisi heissä. Kun tämä rakkaus näkyisi seurakunnan ulkopuolella oleville, se vetäisi uskosta osattomia uskon osallisuuteen. Rakkaudesta maailma tunnistaisi Jeesuksen opetuslapset. Mutta onko näin? Onko meissä jumalallista rakkautta? Onko meissä sellaista lämpöä ja hyvyyttä, joka loisti Kristuksesta, kun hän oli ja eli ihmisten keskellä ruumiillisesti? Jumala tahtoo muovata meitä Pyhän Hengen välityksellä Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Jumala tahtoo, että me seurakuntana toimisimme Jeesuksen käsinä, jalkoina, silminä ja korvina.
Paavali kirjoittaa seurakunnasta Kristuksen ruumiina: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Jokaisella Kristuksen seurakunnan jäsenellä on oma tehtävänsä ja arvokas paikkansa Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Jokaisella on oma kutsumuksensa. Mikä onkaan sinun kutsumuksesi Kristuksen ruumiin rakentamisessa? Palvelutyöstä on kyse. Eivätkä kaikki voi tehdä samoja asioita. Toivottavasti kaikille riittää tilaa ja mahdollisuuksia omien lahjojen käyttöönantamiseksi.
Kristittynä elämiseen kuuluu myös kasvu kristittynä. Paavali puhui kasvamisesta kiinni Kristukseen. Kristityn ei tarvitse huolehtia kasvamisessaan muusta, kuin siitä että suunta on aina enemmän kohti Kristusta. Kaikki muu kasvu ja se rakkauden hedelmä tulee sitten Kristukselta Pyhän Hengen kautta.
Opettele kuuntelemaan Pyhää Henkeä. Joskus se on luontevaa, joskus Jumalan Henki tuntuu olevan kovin kaukana. Kuitenkin juuri Pyhä Henki tuo Jeesuksen lähelle ja vie meidät sinne, missä Jeesus on tai tahtoisi meidän olevan. Opetuslapset katselivat taivaalle, mutta se ei ollut oikea suunta. Vaikka Kristus nousi ulottumattomiin silmiemme nähdä, hän tuli luoksemme Pyhässä Hengessä ja vie meidät toisten ihmisten luokse, itkevin luokse, iloitsevien luokse. Sieltä me löydämme Jeesuksen.
Jumalan johdatus elämässä on Pyhän Hengen tuoma elämän suunta. ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jumala vie eteenpäin elämässä, Jumala kuljettaa Jeesuksen askelissa, niissä askelissa, jotka hän on jo edeltä valmistanut itse kunkin kuljettaviksi. Tie on valmis, rukoile, niin löydät oman polkusi, juuri sen polun, jolla sinä kohtaat Jeesuksen. Ja Jeesus lupaa, että tiesi Pyhän Hengen johdatuksessa kirkastuu kirkastumistaan, aina siihen päivään saakka, kunnes kerran on sinun vuorosi liittyä niiden joukkoon, jotka elävät näkemisessä saaden iloita Jeesuksen kasvojen katselemisesta taivaassa.
Myöhempi lisäys: Kalevi Lehtinen korottettiin kirkkauteen 17.7.2011 eli vajaa kaksi kuukautta tämän saarnan pitämisen jälkeen.
Joh. 17: 24-26
Jeesus rukoili ja sanoi:
"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."
Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi Lahden lähetysjuhlilla vuosia sitten nuorten tilaisuudessa omasta uskoontulostaan lukioikäisenä. Hän sanoi olleensa niin innoissaan pelastuksen lahjasta Jeesuksessa, että olisi halunnut pian päästä näkemään Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Hän ei olisi malttanut odottaa koko tätä ihmisen pitkää elämää, vaan arveli, että kun kerran hän on nyt saanut lahjaksi sen parhaan, mitä ihminen voi saada, uskon Jeesukseen, olisi ollut varsin suotavaa päästä pian taivaaseen näkemään sen kirkkauden, jonka Jumala on antanut Jeesukselle.
Usko on valtavan suuri lahja. Usko on Jeesuksen tuntemista, se on Herran lähellä olemista, se on rukoilemista, se on Raamatun sanan todeksi elämistä arjen keskellä Jumalan lupauksiin turvautuen. Eiko olisikin hienoa, että pääsisi vielä lähemmäs Herraa Jeesusta? Niin kuin Jeesuskin sanoi: ”Isä, minä tahdon, että he olisivat kanssani siellä, missä minä olen.” Jeesus halusi olla meidän, seuraajiensa, kanssa. Emmekö mekin halua samaa, olla hänen kanssaan? Kyllä vain. Saamme sitä haluta, mutta yksi mutta tässä on. Elämä on lahja, ja Jeesus antoi meille ennen taivaaseen astumistaan tehtävän. Jeesus antoi tehtävän viedä sanomaa syntien anteeksiantamuksesta nimessään kaikkialle maailmaan.
Kun Kalevi Lehtinen näitä nuorena mietti, Jumala kirkasti hänelle tuon tehtävän arvon ja osoitti hänelle aikaa myöten hänen tehtävänsä toimia Jeesuksen todistajana maailmassa. Ja todistaja hän totisesti on ollutkin. Vieläkin eläkeiän jo aikaa sitten ohittaneena Kalevi Lehtinen kutsuu ihmisiä rakkaan Jeesuksensa seuraan. Vieläkin Jumala käyttää häntä eikä ole häntä kutsunut kirkkauteensa. Ja samalla, vaikka hän ei olekaan siellä, minne Jeesus ensimmäisenä helatorstaina nousi, saa hän kokea, että Jeesus on hänen luonaan ja on hänen kanssaan, sillä Jeesus on omiaan lähellä Pyhän Henkensä kautta. Jeesus tulee luoksemme. Häntä ei tarvitse jäädä odottelemaan, sillä hän on jo tullut luoksemme Pyhässä Hengessä, joka vuodatettiin helluntaina. Jeesus asuu häneen uskovan ihmisen sydämessä. Usko on uskoa, ja se muuttuu näkemiseksi täydellisesti vasta taivaassa, mutta jo nyt me saamme elää todeksi Jumalan rakkauden koekemisen kautta Jeesuksen näkemistä ja hänen läheisyydessään elämistä.
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähetti opetuslapsensa sanoilla: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamallla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. ”
Mitä Jeesus opetti? Mikä oli tärkein opetus, joka olisi välitettävä sukupolvelta toiselle eteenpäin ja joka olisi vietävä maan ääriin saakka? Rakkaus. Rakkaus on kaiken Jeesuksen opetuksen keskiössä. Rakkaus oli se, minkä Jeesus toivoi pysyvän opetuslasissaan. Kun tämä rakkaus olisi hänen seuraajissaan, hän itse pysyisi heissä. Kun tämä rakkaus näkyisi seurakunnan ulkopuolella oleville, se vetäisi uskosta osattomia uskon osallisuuteen. Rakkaudesta maailma tunnistaisi Jeesuksen opetuslapset. Mutta onko näin? Onko meissä jumalallista rakkautta? Onko meissä sellaista lämpöä ja hyvyyttä, joka loisti Kristuksesta, kun hän oli ja eli ihmisten keskellä ruumiillisesti? Jumala tahtoo muovata meitä Pyhän Hengen välityksellä Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Jumala tahtoo, että me seurakuntana toimisimme Jeesuksen käsinä, jalkoina, silminä ja korvina.
Paavali kirjoittaa seurakunnasta Kristuksen ruumiina: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Jokaisella Kristuksen seurakunnan jäsenellä on oma tehtävänsä ja arvokas paikkansa Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Jokaisella on oma kutsumuksensa. Mikä onkaan sinun kutsumuksesi Kristuksen ruumiin rakentamisessa? Palvelutyöstä on kyse. Eivätkä kaikki voi tehdä samoja asioita. Toivottavasti kaikille riittää tilaa ja mahdollisuuksia omien lahjojen käyttöönantamiseksi.
Kristittynä elämiseen kuuluu myös kasvu kristittynä. Paavali puhui kasvamisesta kiinni Kristukseen. Kristityn ei tarvitse huolehtia kasvamisessaan muusta, kuin siitä että suunta on aina enemmän kohti Kristusta. Kaikki muu kasvu ja se rakkauden hedelmä tulee sitten Kristukselta Pyhän Hengen kautta.
Opettele kuuntelemaan Pyhää Henkeä. Joskus se on luontevaa, joskus Jumalan Henki tuntuu olevan kovin kaukana. Kuitenkin juuri Pyhä Henki tuo Jeesuksen lähelle ja vie meidät sinne, missä Jeesus on tai tahtoisi meidän olevan. Opetuslapset katselivat taivaalle, mutta se ei ollut oikea suunta. Vaikka Kristus nousi ulottumattomiin silmiemme nähdä, hän tuli luoksemme Pyhässä Hengessä ja vie meidät toisten ihmisten luokse, itkevin luokse, iloitsevien luokse. Sieltä me löydämme Jeesuksen.
Jumalan johdatus elämässä on Pyhän Hengen tuoma elämän suunta. ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jumala vie eteenpäin elämässä, Jumala kuljettaa Jeesuksen askelissa, niissä askelissa, jotka hän on jo edeltä valmistanut itse kunkin kuljettaviksi. Tie on valmis, rukoile, niin löydät oman polkusi, juuri sen polun, jolla sinä kohtaat Jeesuksen. Ja Jeesus lupaa, että tiesi Pyhän Hengen johdatuksessa kirkastuu kirkastumistaan, aina siihen päivään saakka, kunnes kerran on sinun vuorosi liittyä niiden joukkoon, jotka elävät näkemisessä saaden iloita Jeesuksen kasvojen katselemisesta taivaassa.
Myöhempi lisäys: Kalevi Lehtinen korottettiin kirkkauteen 17.7.2011 eli vajaa kaksi kuukautta tämän saarnan pitämisen jälkeen.
