1.adventtisunnuntai
Teija Laineen saarna 27.11.2011
Luuk. 19: 28-40
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.»
Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?» He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.» He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
- Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!» Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.»
Saarna:
Jesajan kirjassa oli ennustettu Israelin kansan vapahtajasta seuraavin sanoin: ”Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat, jotta sanoisit vangituille: »Lähtekää», ja pimeydessä viruville: »Tulkaa valoon!»
Jeesus Nasaretilainen oli kulkenut köyhien keskellä julistaen heille elämisen uutta mahdollisuutta. Jeesus oli rohkaissut syntisiä astumaan ulos syyllisyyden kahleista avaten heille tien armollisen Jumalan valtakuntaan. Jeesus loi valoa elämän ahdistavassa pimeydessä elävien sydämiin. Jeesus paransi sairaita ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Hän jakoi leipää ja kalaa tuhansille, kulki vetten päällä ja tyynnytti myrskyn. Ei ollut ihme, että Jeesuksen julistaman ilosanoman kuulleet seurasivat häntä riemuiten kohti Jerusalemia, Jumalan pyhää kaupunkia. Jeesuksen rakkauden kosketuksen eri tavoin kokeneet ihmiset ympäröivät hänet huutaen kuninkaallista tervehdystä: Hoosianna! Herra auta! He tervehtivät häntä sanoen: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”
Tämä riemusaatto ei miellyttänyt fariseuksia. He olivat kovin vaivautuneita nähdessään tällaisen köyhien ja kurjien, heidän silmissään syntisten, joukon kulkevan innoissaan Jerusalemia kohti Jeesuksen johdolla. Pelkäsivätkö he poliittista vallankumousta vai pelkäsivätkö oman uskonnollisen asemansa romahtamista? Kun he käskivät Jeesusta vaimentamaan seuraajansa, Jeesus vastasi: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Fariseusten ja ylipappien johdolla Jeesuksen seuraajat saatiinkin hetkeksi hiljennettyä. Kun Jeesus antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ristillä, opetuslapset katselivat tapahtuvaa vaieten, mutta kivet huusivat. Maanjäristys ja auringonpimennys kertoivat ristiinnaulitun kuninkuudesta tavalla, joka sai sadanpäällikön ja vartijat toteamaan: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!" (Matt. 27: 54.)
Jumala oli halunnut aina olla kansalleen ainoa kuningas. Jumalan kansa oli kuitenkin halunnut itselleen samanlaisen hallitsijan kuin oli naapurikansoillakin. Niinpä he saivat sitä, mitä olivat pyytäneet: hallitsijoita, jotka riistivät heitä, kantoivat veroa omaksi hyväkseen ja tekivät tavallisen kansalaisen elämän hankalaksi. Kansa odotti kärsivällisesti ja hiljaa Jumalan lupamaa hallitsijaa, jonka sydän olisi heidän puolellaan. Jeesuksessa he olivat vihdoin löytäneet kaipaamansa hallitsijan. Mutta, kun tältä kansan villitsijältä kysyttiin, onko hän juutalaisten kuningas, totesi hän ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta.
Kuoleman voittanut Jeesus antoi opetuslapsilleen kuninkaallisen tehtävän ja antoi Pyhän Hengen voimaksi tuon tehtävän toteuttamista varten. Kaikkialle maailmaan oli vietävä sanoma Jeesuksesta, niin että kaikki kansat voisivat uskoa häneen koko maailman armahtajana ja valon tuojana. Jeesuksen oli määrä päästä jokaisen ihmisen sydämen kuninkaaksi ja sitä kautta tätä maailmaa muuttavaksi voimaksi. Rakkaus on Jumalan valtakunnan muutosvoima. Suurin rakkaus näkyi ristillä, kun Jumala itse sovitti syntimme Poikansa kautta. Jeesuksen rakkauden lähettiläitä tarvitaan lähellä ja kaukana.
Jokainen kansa tarvitsee toki maallisen johtajansa. Jeesus ei pyrkinyt juutalaisten ajalliseksi kuninkaaksi, vaikka köyhä kansa olisi hänet siihen tehtävään mielellään huudollaan julistanut ja korottanut. Siinä mielessä Jeesuksen kuninkuutta ei voi verrata yksittäisen valtion päämiehen rooliin. Olemme jo saaneet seurata omien presidentinvaaliehdokkaittemme esittelyä, ja kirkkokin on kiinnostuksella seurannut vaalikampanjointia ja myös osallistunut siihen. Kirkkohallitus ja Helsingin seurakunnat järjesti Kirkon arvoillan presidenttiehdokkaille Helsingin tuomiokirkon kryptassa viime viikon maanantaina. Ehdokkailta kysyttiin heidän mielestään tärkeintä suomalaista arvoa. Vastauksina kuultiin sanat rauha, yhteisvastuu, epäitsekkyys, oikeudenmukaisuus, toisista välittäminen ja lähimmäisyys. Nämä arvot kuvastavat suomalaista kristillistä arvopohjaa ja ovat selkeästi Raamatusta nousevia periaatteita. Tilaisuudessa todettiin myös, että arvoja ei testata puheilla, vaan sillä, miten käytännössä toimimme.
Koko maailma kuuluu Jumalan valtapiiriin. Silti nämä presidenttiehdokkaiden esiin tuomat arvot eivät vielä toteudu tässä Jumalan luomassa maailmassa. Lähetystyö on edelleen keino vaikuttaa maailmamme syrjäisimmissäkin kolkissa ihmisen elämään siten, että Jumalan tasapuolisesta rakkaudesta nousevat kristilliset arvot voivat saada jalansijaa.
Lueskelin Suomen Lähetysseuran julkaisemia uutisia lähetyskentiltä ja moni pikku-uutinen puhutteli minua. Monissa maissa vähemmistökielten edustajat ovat lähestulkoon vailla yhteisesti hyväksyttyjä perusoikeuksia, sillä kun omaa kieltä ei saa puhua eikä kirjoittaa, se on kuin kieltäisi ihmiseltä olemassaolon oikeuden.
Laosissa asuu rshi-heimo, jonka jäsenet kertoivat lähetystyöntekijöille, että heillä oli ollut aiemmin kirjoitettu kieli. Kansantarinan mukaan se menetettiin, kun kansa vaelsi pohjoisesta etelään ja joutui vaelluksen aikana syömään nälissään kaikki nahkataulut, joihin heidän kielensä oli kirjoitettu. Vitikaisen lähetystyöntekijäpariskunta suunnittelee parhaillaan rshinkielistä koulutusprojektia ja kertoo, että Laosissa ei ole ollut aiemmin virallisesti mahdollista kirjoittaa vähemmistökieliä eikä tehdä vähemmistökielistä kirjallisuutta ja oppimateriaaleja. Siksi on kyse varsin suuresta haasteesta.
Kososten lähettipariskunta kertoi uutisia lukutaitokurssista, jota pidettiin pohjoisthaimaalaisessa Mää Sain kylässä uusille kyläopettajille. Kurssilla oli opettamassa myös evankelista Sala Zumy, joka kertoi, miten omakielinen evankeliumi avasi myös shamaanin sydämen. Alkukeväästä veljensä kanssa kylästä kylään kulkiessaan Zumy saapui Ban Kain kylään, jossa kumpikaan heistä ei ollut ennen käynyt. Vieraat otettiin ystävällisesti vastaan ja koko kylä kerääntyi kuulemaan, mitä heillä oli kerrottavaa. Kävi ilmi, että kylässä oli joitain vuosia aikaisemmin käynyt lahu-heimoon kuuluva evankelista. Kyläläiset ymmärsivät lahun kieltä sen verran, että osa kyläläisistä oli tämän seurauksena halunnut uskoa Jeesukseen. Loput sen sijaan eivät olleet kiinnostuneet ja olivat peräti vihamielisiä. Kaikkein vihamielisin oli kylään shamaani Bymo. Hän ilmoitti kaikkien kuullen kovalla äänellä, että hän ei mihinkään lahujen jeesukseen halua uskoa. Mikä lie, joku ulkomaalainen. Vasta sitten hän voisi harkita asiaa, jos joku tulisi kertomaan asiasta hänelle aken kielellä. Nyt Zumy veljineen oli tullut paikalle kertomaan asiasta aken kielellä. Jo ensimmäisenä iltana Bymo ilmoittikin haluavansa uskoa Jeesukseen.
Näin Jumalan valtakunta laajenee ja ilosanoma kulkee sydämestä sydämeen. Jeesuksesta tulee sydämen kuningas. Kristuksen rakkaudelle avautunut sydän avautuu lähimmäisen hädälle ja näin Jeesuksen antama lähetyskäsky toteutuu. Kaikkialla maailmassa.
Luuk. 19: 28-40
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.»
Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?» He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.» He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
- Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!» Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.»
Saarna:
Jesajan kirjassa oli ennustettu Israelin kansan vapahtajasta seuraavin sanoin: ”Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat, jotta sanoisit vangituille: »Lähtekää», ja pimeydessä viruville: »Tulkaa valoon!»
Jeesus Nasaretilainen oli kulkenut köyhien keskellä julistaen heille elämisen uutta mahdollisuutta. Jeesus oli rohkaissut syntisiä astumaan ulos syyllisyyden kahleista avaten heille tien armollisen Jumalan valtakuntaan. Jeesus loi valoa elämän ahdistavassa pimeydessä elävien sydämiin. Jeesus paransi sairaita ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Hän jakoi leipää ja kalaa tuhansille, kulki vetten päällä ja tyynnytti myrskyn. Ei ollut ihme, että Jeesuksen julistaman ilosanoman kuulleet seurasivat häntä riemuiten kohti Jerusalemia, Jumalan pyhää kaupunkia. Jeesuksen rakkauden kosketuksen eri tavoin kokeneet ihmiset ympäröivät hänet huutaen kuninkaallista tervehdystä: Hoosianna! Herra auta! He tervehtivät häntä sanoen: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”
Tämä riemusaatto ei miellyttänyt fariseuksia. He olivat kovin vaivautuneita nähdessään tällaisen köyhien ja kurjien, heidän silmissään syntisten, joukon kulkevan innoissaan Jerusalemia kohti Jeesuksen johdolla. Pelkäsivätkö he poliittista vallankumousta vai pelkäsivätkö oman uskonnollisen asemansa romahtamista? Kun he käskivät Jeesusta vaimentamaan seuraajansa, Jeesus vastasi: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Fariseusten ja ylipappien johdolla Jeesuksen seuraajat saatiinkin hetkeksi hiljennettyä. Kun Jeesus antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ristillä, opetuslapset katselivat tapahtuvaa vaieten, mutta kivet huusivat. Maanjäristys ja auringonpimennys kertoivat ristiinnaulitun kuninkuudesta tavalla, joka sai sadanpäällikön ja vartijat toteamaan: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!" (Matt. 27: 54.)
Jumala oli halunnut aina olla kansalleen ainoa kuningas. Jumalan kansa oli kuitenkin halunnut itselleen samanlaisen hallitsijan kuin oli naapurikansoillakin. Niinpä he saivat sitä, mitä olivat pyytäneet: hallitsijoita, jotka riistivät heitä, kantoivat veroa omaksi hyväkseen ja tekivät tavallisen kansalaisen elämän hankalaksi. Kansa odotti kärsivällisesti ja hiljaa Jumalan lupamaa hallitsijaa, jonka sydän olisi heidän puolellaan. Jeesuksessa he olivat vihdoin löytäneet kaipaamansa hallitsijan. Mutta, kun tältä kansan villitsijältä kysyttiin, onko hän juutalaisten kuningas, totesi hän ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta.
Kuoleman voittanut Jeesus antoi opetuslapsilleen kuninkaallisen tehtävän ja antoi Pyhän Hengen voimaksi tuon tehtävän toteuttamista varten. Kaikkialle maailmaan oli vietävä sanoma Jeesuksesta, niin että kaikki kansat voisivat uskoa häneen koko maailman armahtajana ja valon tuojana. Jeesuksen oli määrä päästä jokaisen ihmisen sydämen kuninkaaksi ja sitä kautta tätä maailmaa muuttavaksi voimaksi. Rakkaus on Jumalan valtakunnan muutosvoima. Suurin rakkaus näkyi ristillä, kun Jumala itse sovitti syntimme Poikansa kautta. Jeesuksen rakkauden lähettiläitä tarvitaan lähellä ja kaukana.
Jokainen kansa tarvitsee toki maallisen johtajansa. Jeesus ei pyrkinyt juutalaisten ajalliseksi kuninkaaksi, vaikka köyhä kansa olisi hänet siihen tehtävään mielellään huudollaan julistanut ja korottanut. Siinä mielessä Jeesuksen kuninkuutta ei voi verrata yksittäisen valtion päämiehen rooliin. Olemme jo saaneet seurata omien presidentinvaaliehdokkaittemme esittelyä, ja kirkkokin on kiinnostuksella seurannut vaalikampanjointia ja myös osallistunut siihen. Kirkkohallitus ja Helsingin seurakunnat järjesti Kirkon arvoillan presidenttiehdokkaille Helsingin tuomiokirkon kryptassa viime viikon maanantaina. Ehdokkailta kysyttiin heidän mielestään tärkeintä suomalaista arvoa. Vastauksina kuultiin sanat rauha, yhteisvastuu, epäitsekkyys, oikeudenmukaisuus, toisista välittäminen ja lähimmäisyys. Nämä arvot kuvastavat suomalaista kristillistä arvopohjaa ja ovat selkeästi Raamatusta nousevia periaatteita. Tilaisuudessa todettiin myös, että arvoja ei testata puheilla, vaan sillä, miten käytännössä toimimme.
Koko maailma kuuluu Jumalan valtapiiriin. Silti nämä presidenttiehdokkaiden esiin tuomat arvot eivät vielä toteudu tässä Jumalan luomassa maailmassa. Lähetystyö on edelleen keino vaikuttaa maailmamme syrjäisimmissäkin kolkissa ihmisen elämään siten, että Jumalan tasapuolisesta rakkaudesta nousevat kristilliset arvot voivat saada jalansijaa.
Lueskelin Suomen Lähetysseuran julkaisemia uutisia lähetyskentiltä ja moni pikku-uutinen puhutteli minua. Monissa maissa vähemmistökielten edustajat ovat lähestulkoon vailla yhteisesti hyväksyttyjä perusoikeuksia, sillä kun omaa kieltä ei saa puhua eikä kirjoittaa, se on kuin kieltäisi ihmiseltä olemassaolon oikeuden.
Laosissa asuu rshi-heimo, jonka jäsenet kertoivat lähetystyöntekijöille, että heillä oli ollut aiemmin kirjoitettu kieli. Kansantarinan mukaan se menetettiin, kun kansa vaelsi pohjoisesta etelään ja joutui vaelluksen aikana syömään nälissään kaikki nahkataulut, joihin heidän kielensä oli kirjoitettu. Vitikaisen lähetystyöntekijäpariskunta suunnittelee parhaillaan rshinkielistä koulutusprojektia ja kertoo, että Laosissa ei ole ollut aiemmin virallisesti mahdollista kirjoittaa vähemmistökieliä eikä tehdä vähemmistökielistä kirjallisuutta ja oppimateriaaleja. Siksi on kyse varsin suuresta haasteesta.
Kososten lähettipariskunta kertoi uutisia lukutaitokurssista, jota pidettiin pohjoisthaimaalaisessa Mää Sain kylässä uusille kyläopettajille. Kurssilla oli opettamassa myös evankelista Sala Zumy, joka kertoi, miten omakielinen evankeliumi avasi myös shamaanin sydämen. Alkukeväästä veljensä kanssa kylästä kylään kulkiessaan Zumy saapui Ban Kain kylään, jossa kumpikaan heistä ei ollut ennen käynyt. Vieraat otettiin ystävällisesti vastaan ja koko kylä kerääntyi kuulemaan, mitä heillä oli kerrottavaa. Kävi ilmi, että kylässä oli joitain vuosia aikaisemmin käynyt lahu-heimoon kuuluva evankelista. Kyläläiset ymmärsivät lahun kieltä sen verran, että osa kyläläisistä oli tämän seurauksena halunnut uskoa Jeesukseen. Loput sen sijaan eivät olleet kiinnostuneet ja olivat peräti vihamielisiä. Kaikkein vihamielisin oli kylään shamaani Bymo. Hän ilmoitti kaikkien kuullen kovalla äänellä, että hän ei mihinkään lahujen jeesukseen halua uskoa. Mikä lie, joku ulkomaalainen. Vasta sitten hän voisi harkita asiaa, jos joku tulisi kertomaan asiasta hänelle aken kielellä. Nyt Zumy veljineen oli tullut paikalle kertomaan asiasta aken kielellä. Jo ensimmäisenä iltana Bymo ilmoittikin haluavansa uskoa Jeesukseen.
Näin Jumalan valtakunta laajenee ja ilosanoma kulkee sydämestä sydämeen. Jeesuksesta tulee sydämen kuningas. Kristuksen rakkaudelle avautunut sydän avautuu lähimmäisen hädälle ja näin Jeesuksen antama lähetyskäsky toteutuu. Kaikkialla maailmassa.
