Saarna Palokan kirkossa kirkastussunnuntaina 18.7.2021, Teija Laine
Luuk. 9:28–36
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän
puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle
rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa
sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia,
keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja
puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat
vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne
kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen
luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme
kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä
sanoi.
Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan
varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen.
Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti
kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
Saarna:
Opetuslapsista Pietari, Johannes ja
Jaakob saivat olla todistamassa ihmeellistä hetkeä. Jeesus oli ottanut heidät mukaansa vuorelle
rukoilemaan. Rukoilemaan heidät oli siis
kutsuttu, mutta uni oli vienyt rukouksesta voiton. Rukoillessa uni tuleekin helposti, eikö
vain? Olet ehkä huomannut, että rukous
on myös hyvä keino unettomuuteen. Jos
uni ei ota tullakseen, rukous vie ajatukset kaikesta siitä, mikä huolestuttaa,
tuo rauhan, ja jälleen rauhallisella mielellä saa unen päästä kiinni. Nämä
opetuslapset olivat siinä lähellä opettajaansa, he olivat kuulleet hänen
rukoustaan, rukoilleet yhdessä ja nukahtaneet levolliseen uneen. Onnekseen he kuitenkin yhtä aikaa havahtuivat
tuosta unestaan. He kokivat tuossa
hetkessä jotain sellaista, mitä harva ihminen voi kokea. He kohtasivat näyn, jolle ei helposti löydy
vertaa. He näkivät Jeesuksen
jumalallisessa kirkkaudessaan. Se oli
heille vahvistus siitä, että Jeesus oli todella tuo kauan odotettu Messias,
profeetta, jonka jo Mooses oli kirjoitusten mukaan luvannut. "Herra,
teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun
kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.” 5 Moos. 18: 15 ja 18 ”Minä annan
heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun
kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä
minä hänen puhuttavakseen annan.”
Varmasti he muistivat tämän
lupauksen. Tuossa hetkessä tuota
lupausta oli heidän kertomansa mukaan Mooses itse sitä todistamassa, samoin profeetta
Elia, jonka elämässä ja toiminnassa oli paljon yhtymäkohtia Jeesuksen
toimintaan. Opetuslapset ymmärsivät tuossa hetkessä, jos eivät sitä
aiemmin olleet ymmärtäneet, että Jeesus on tämä luvattu profeetta, jota oli nyt
kuunneltava. Saman todistuksen he
kertoivat kuulleensa myös pilvestä, joka peitti Mooseksen ja Elian: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Jumala itse
rohkaisi heitä kuuntelemaan Jeesusta.
Tämä
kehotus kuuluu meillekin. Jeesusta
meidän tulee kuunnella. Jeesus näyttää meille tien Isän Jumalan luo. Jeesus on itse tuo tie. Hän on tie Jumalan tuntemiseen. Hän on tie rakkauteen. Hän ohjaa meitä kulkemaan oikeaa tietä. Hän
on itse ovi totuuteen. Hän on portti elämään ja Jumalan valtakunnan
salaisuuksien löytämiseen. Kuunnelkaamme
siis Jeesusta. Etsikäämme Jeesuksen
sanoja, miettikäämme hänen opetustaan ja seuratkaamme hänen jalanjälkiään.
He,
opetuslapset, seurasivat Jeesusta. He
seurasivat häntä kuolemaansa asti. He rakastivat Vapahtajaansa, joka oli
antanut henkensä heidän edestään. He
todistivat hänestä ja hänen rakkaudestaan ja voimastaan. He kasvoivat Pyhän Hengen voimasta ja
muuttuivat Jeesuksen kuvan kaltaisiksi.
Heidän
silmänsä olivat auenneet näkemään Jeesuksen kirkkauden ja jumalallisen
voiman. He olivat kumartuneet tuon
ihmeen edessä, ja olisivat halunneet siihen ihanaan hetkeen jäädä. Mutta he oppivat myös sen, että Jumalan
tarkoitus oli toinen. Jumalan tarkoitus
oli antaa heille voimaa kohdata elämän erilaiset haasteet.
Elämässä
on kärsimystä ja murheita. Elämässä on
iloa ja surua. Elämä tuo tullessaan
avoimia kysymyksiä, joihin ei löydy vastausta.
Elämä on arvaamatonta. Tänään
kaikki on hyvin ja huominen voi tuoda tullessaan jotain sellaista, johon ei ole
osannut varautua.
Itselleni
on merkinnyt paljon nuorena lukemani kirja Joni Eareckson-Tadan elämän
tragediasta. Joni oli kuusitoistavuotias, kun hän hypätessään laiturilta veteen
satutti itsensä pahasti ja halvaantui.
Hän kertoo ensimmäisessä kirjassaan tarinansa katkeruudesta
kiitokseen. Seuraan edelleen hänen
elämänsä tarinaa. Saan hänen sähköisen kirjeensä. Hän löysi elämäntehtäväkseen edistää
vammautuneiden ihmisten asemaa ja arvoa, ja välittää eteenpäin yksinkertaista
ajatusta siitä, että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa
rakastavat”.
Jeesus opetti seuraajilleen, että elämää on elettävä toinen toisiaan palvellen. Jumala antaa hyviä hetkiä, Jumala antaa siunausta ja hyvää hoitoa, mutta sitten tuosta hyvästä hetkestä on noustava ja lähdettävä eteenpäin. Jeesus sanoi rakastamilleen ja auttamilleen ihmisille: ”Tyttö nouse!”, ”Ystäväni, nouse ja lähde!”, "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut." Nouskaa, lähdetään eteenpäin. Ota vastaan Jumalan rakkaus. Ota vastaan hänen armonsa. Sen jälkeen mene ja ole liikkeellä. Jeesuksen opetuslapsen tehtävä on rakastaa, armahtaa, auttaa ja palvella. Noustaan siis Jumalan antaman voiman varassa kohti tuntematonta huomista. Lähdetään. Emme ole yksin. Jeesus kulkee kanssamme, niin ilossa kuin surussakin.


