Saarna Palokan kirkon käyttöönottomessussa 5.9.2021, Teija Laine

 Aihe: Kiitollisuus, 15. sunnuntai helluntaista

Matt. 11:25–30

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
    ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
    Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Saarna:

”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.”  Näin meitä kehotettiin kuulemassamme kirjeessä, joka oli lähetetty aikoinaan Tessalonikin kristityille.

Tänään me iloitsemme.  Olemme odottaneet tämän rakkaan kirkkomme remontin valmistumista ja rukoilleet sen onnistumisen puolesta.  Tänään me kiitämme siitä, että olemme saaneet aloittaa jälleen toimintamme tässä peruskorjatussa kirkossa.  Koronarajoituksetkin ovat hellittäneet niin paljon, että meitä on täällä yhdessä koolla jo mukava joukko.

Raamatussa kehotetaan meitä kiittämään kaikesta, myös vaikeilta tuntuvista hetkistä ja elämäntilanteista.  Ilon säilyttäminen vaikeuksien keskellä onkin huomattavasti haastavampaa.  Meillä on lupa itkeä, meillä on lupa rukoilla apua Jumalalta ja kertoa hänelle kaikki surumme ja murheemme.  Ja sitten, kun Jumala muuttaa surun iloksi, huomamme, että ilo on Jumalan lahjaa.  Se on Pyhän Hengen työtä meissä.  Ilo yllättää meidät.  Se tulee sydämen huoneeseen ja täyttää mielen kiitollisuudella, vaikka rukoilemamme asia vaikuttaa olevan vielä aivan kesken eikä todellisuus ympärillä puhu ilon puolesta. 

Kuulemamme Nehemian kirjan teksti liittyi tilanteeseen, jossa oli löydetty toora eli Mooseksen kirjat, joissa luetellaan mitä erilaisempia käskyjä, joita siellä olevat lakikirjat, erityisesti Toinen ja Viides Mooseksen kirja, ovat pullollaan. Lain käskyjen kuuleminen herätti kuulijoissa syyllisyyttä ja syyllisyys puolestaan sai heidät murheelliseksi.  Esra lohdutti kansaa ja koetti saada heidät jälleen iloitsemaan sanoen: ”Älkää olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”  Tämä raamatunkohta antaa ymmärtää, että Jumala itse antaa voiman toimia tahtonsa mukaisesti.  Hän vaikuttaa meissä Jumalan sanan kuultuamme tahtoa toimia oikein ja rohkaisee tahtomisen lisäksi myös tekemään. Jumala on voimamme.  Itselleni vuoden 1938 käännöksen samainen jae kertoo lisäksi jotain sellaista, jonka olen kokenut toimivan omassa elämässäni.  Jae kuului aiemmassa käännöksessä näin: ”Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."  Ilo Herrassa on väkevyytemme.  Ilo Herrassa antaa meille siis voimaa ja kestävyyttä kohdata kunkin päivän eteemme tuovat haasteet.  Kiitos ja ilo on lahjaa, mutta se on myös valinta.  Se on valinta sanoa kiitos sen sijaan että sanoisi en kestä enkä jaksa enää.

Jeesus opettaa meitä usein katsomaan lasta ja ottamaan lapsesta oppia.  Lapsi elää tässä hetkessä.  Pieni lapsi ei murehdi huomisesta.  Vähän isompi on jo oppinut murehtimaan meidän aikuisten tavoin, mutta pikkuinen taapero elää tässä hetkessä, ja siksi pienen lapsen ilo onkin niin aitoa ja tarttuvaa.  Se loistaa lapsen silmistä ja koko olemuksesta.  Jeesus kutsuu meitä tällaiseen aitouteen ja avoimuuteen.  Tällaisella lapsen rehellisellä ja estottomalla olemuksella meitä kutsutaan elämään kristittyinä.  Siinä onkin meillä aikuisilla haastetta kerrakseen.  Ehkä jopa paljon poisoppimisen harjoittelemista.  Jeesus kun totesi, että taivasten valtakunnan salaisuudet on salattu viisailta ja oppineilta. 

Viisaus ja oppineisuus on tarpeen ammattitaidon säilyttämiseksi oman arkisen kutsumuksen saralla.  Jumalan edessä tarpeen on etsiä lapsenmielisyyttä. 

Jos me olemme lapsia, on Jumala Isämme.  Jeesus opetti aikalaisiaan tuntemaan Jumalaa.  Hän kutsui taakkojen alla eläviä lepoon.  Hän kutsui uskomaan ja luottamaan Jumalaan, joka on rakkaus, ja joka on lempeä ja nöyrä.  Hän kehotti katsomaan häneen itseensä.  Jeesuksen lähimmäistä rakastavassa, armollisessa ja anteeksiantavassa asenteessa näemme Jumalan kasvot. 

Olkoon tämä kirkkomme ja seurakuntakeskuksemme avoin paikka iloita, laulaa ja tanssia Jumalan kunniaksi.  Olkoon tämä paikka, jossa kuulemme rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lempeän äänen ja tulemme rakastetuiksi ja hoidetuiksi.  Olkoon tämä paikka, johon jokainen eri ikäinen ihminen on tervetullut, ja josta jokainen lähtee kotiin ja oman arkensa keskelle hieman iloisempana ja levänneempänä kuin oli tullessaan.