Kahden valtakunnan kansalaisena. Saarna Tilkkutäkkimessussa Palokan kirkossa 7.11.2021

Matt. 17:24–27 

Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”

Jeesuksen aikaan Juudean alue oli alistettu Rooman valtakunnan alaisuuteen maakuntana, jonka asukkaiden oli maksettava veroa valtiolle.  Veronmaksu aiheutti suurta tyytymättömyyttä erityisesti valtaväestönä olevien maanviljelijöiden keskuudessa.  Yhtä lailla se oli myöhemmin myös alkuseurakunnan keskuudessa kristityille ongelma.  Oliko tuota veroa maksettava vai olisiko pitänyt taistella Rooman ylivaltaa vastaan? Jeesusta haastettiin niin keisarille maksettavan veron kuin juutalaisten keskuudestaan keräämän oman temppeliveron maksamiseen liittyvissä kysymyksissä. 

Kuulemassamme tekstissä Pietarilta tivattiin, maksoiko Jeesus Jerusalemin temppelin ylläpitokustannuksiin käytettävää veroa.  Tämä kyseinen temppelivero oli juutalaisten keskuudessa kerättävä vuosittain maksettava vero, joka oli määrätty jo Mooseksen laissa. Siellä annettiin ohjeet siitä, että temppeliveroa tuli jokaisen yli 20-vuotiaan israelilaismiehen maksaa kerran vuodessa puolen sekelin verran, summan, joka vastasi noin kahden päivän palkkaa.  

Jeesuksen suhtautuminen veronmaksuun oli suopea. ”Miksi suotta suututtaisimme veronkantajat, toteaa hän kuulemassamme tekstissä.  Ja ”antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu”, kerrotaan Jeesuksen todenneen, kun häneltä toisaalla evankeliumeissa kysyttiin veronmaksusta keisarille. 

Veroja kannetaan edelleen. Mikään yhteiskunta eikä mikään yhteisö taitaisi voida pysyä pystyssä ilman yhteisvastuullista järjestelmää. 

Nuoret ovat pohtineet Ville-papin kanssa yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyviä kysymyksiä ja annoin heille puheenvuoron tässä välissä. 

Mihin yhteiskunnassa käytetään koottuja verorahoja? Nuoret osasivat hyvin vastasta kysymykseen kertoen terveydenhoidosta ja koululaitoksesta sekä monista muista yhteisesti hoidettavista kaikkia koskevista asioista.

Mihin kirkko ja sen seurakunnat käyttävät jäseniltään keräämiä verorahoja?  Tähänkin kysymykseen nuorilla oli jonkun verran vastauksia. Tiesivät diakonia-avustuksista ja muusta palvelusta, jota kirkko tekee. 

Mitä hyötyä on mielestäsi kirkkoon kuulumisesta? Näin jälkeenpäin, en muista tarkkaan, mitä nuoret vastasivat.  Taisi olla rippikoulun antama mahdollisuus toimia kummina ja saada kirkollinen vihkiminen avioliittoon. 

Jeesus siis oli sitä mieltä, että on hyvä maksaa verot ja osallistua yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen.  Jeesus lähetti Pietarin kalastamaan, jotta tämä voisi maksaa pyydetyn temppeliveron.  Ihmeellistä kyllä, tarina kertoo, että kalan suusta löytyi raha, joka riitti heidän molempien veronmaksuun.  Pietari oli ammatiltaan kalastaja.  Vaikka tuo Pietarin pyydystämä kala kantoi suussaan ihmettä, niin samalla se vertauskuvallisesti kertoo sen, mistä muualla Uudessa testamentissa on myös mainintoja: ”Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.” Tai hyvänä esimerkkinä apostoli Paavali, joka hankki oman elatuksensa omaa teltantekijän ammattiaan harjoittamalla.  Työtä tekemällä ja ahkeruudella saa mahdollisuuden maksaa veroja ja pitää huolta myös toisista.  Paavali rohkaisi korinttilaisia osallistumaan rahalahjan keräykseen Jerusalemin köyhille kristityille todeten näin:

7 Mutta niin kuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. 8 En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. 9 Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. 10 Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa. 11 Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. 12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. 13 Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, 14 että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus, 15 niin kuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut". (2 Kor. 8: 7-15).

(Viimeinen lause viittaa mannan keräämiseen ruuaksi israelilaisten erämaavaelluksen vuosina. Kaikki kerätty ruoka tasattiin, niin ettei kenenkään tarvinnut kärsiä puutetta.)

Kristittyjen tehtävä on elää tavallista elämää yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä ja toimia sen kaupungin ja valtion parhaaksi, jossa asuu ja vaikuttaa, todetaan muuallakin Raamatussa.  Kristitty voi näin myös omalla paikallaan tuoda Jumalan valtakunnan arvoja näkyviksi.  Jumalan valtakunta on rakkauden valtakunta. Se on valtakunta, jossa vallitsee tasa-arvo, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja lähimmäisen rakkaus.  Näitä arvoja me kristittyinä puolustamme, mutta jos yhteiskunta ja sen päättäjät alkavat toimia vastoin näitä arvoja, on silloin noustava vastustamaan vääryyttä Raamatun profeettojen tavoin.  

Profeetta Jeremia nosti näitä arvoja esille lausuessaan: ” Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.  Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi. (Jer. 7: 5-6)   Jos kristittyinä näemme epäoikeudenmukaista kohtelua, vierasheimoisten sortoa, köyhien alistamista ja syyttömien tuomitsemista, meidän tulee puuttua näkemäämme.  Tämä on laita jo arjen keskellä, jos kuulemme puhetta, joka kannustaa tällaisiin tekoihin.  Tämä koskee koulukiusaamista, työpaikoilla tapahtuvaa syrjintää ja toki ennen muuta yhteiskunnassa näkyviä väärinkäytöksiä.  Me voimme kasvaa ja rohkaistua puolustamaan Jumalan tahtoa missä olemmekin. 

Tähän me saamme voiman Jumalalta.  Hän antaa meille viisautta ja rohkeutta Pyhän Henkensä kautta, kun sitä häneltä pyydämme.  Emme ole yksin. Kun Jeesus lähetti meidät maailmaan, lupasi hän olla aina kanssamme.  Tämä hänen lupauksensa on voimassa edelleen.  Hän on kanssamme. Hän kuulee rukouksemme. Hän tukee ja rohkaisee meitä kulkiessamme tässä maailmassa Hänen jalanjäljissään uskon ja rakkauden tietä.