Marianpäivän saarna Palokan ja Taulumäen kirkossa 27.3.2011
Evankeliumi Luuk. 1: 39-45:
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!
Saarna:
Ruokakaupan aulassa istuu nuori tyttö. Siinä suunnilleen 16-vuotias. Rippikoulu käyty, oppivelvollisuus loppusuoralla ja tulevaisuus hämärän peitossa. Täytyisi saada muutama numero nostettua. Sitten voisi päästä opiskelemaan vaikkapa terveydenhoito-alaa. Kotona on kaikki ihan jees, niin kuin hän itse asian ilmaisee. Ei se arki ja perhesuhteet nyt niin hehkeitä ole, mutta kuitenkin perusasiat kunnossa.
Kasvaminen vain on kovaa työtä. Ja jyvälle pääseminen siitä, kuka oikein on ja mikä on oma paikka tässä maailmassa. Ja mikä ihme paikka se tämä maailma ja yhteiskunta ylipäänsä on? Kun on niin paljon epäselvää ja ristiriitaista, ja aikuisten kovaa keskustelua milloin mistäkin asiasta. Kasvamisen kivut vetävät välillä mielen maahan ja se näkyy myös ulospäin. Katse on väsynyt ja hiustenväri ja meikki monen aikuisen mielestä liian musta. Itselle mieluiset vaatteetkaan eivät miellytä kaikkien silmää. Ja kun ei oikein tiedä miten päin tässä elämässä olisi omana itsenään, tulee helposti käyttäydyttyä luotaantyöntävästi ja kylmästi. Niin on helpompi, verrattuna siihen että avaisi sydämensä ja tulisi torjutuksi.
Hänessä, tavallisessa tytössä vaikkapa täällä Palokassa / Jyväskylässä, minä näen tämän pyhän keskushenkilön – Marian. Jumala valitsi Jeesuksen äidiksi tavallisista tavallisimman, vaatimattoman ja vailla erityistä arvostusta olevan nuoren naisen, tämän ajan mittapuulla ajateltuna vasta nuoren tytön. Maria ei käynyt koulua kuten tämän ajan suomalainen ikätoverinsa. Hän valmistautui avioliittoon ja naisen elämään vaimona ja pian äitinä. Sulhanen oli jo isällä katsottuna. Marian arki koostui mitä todennäköisimmin tavallisista naisten tehtävistä ja niiden opettelusta omaa kotia varten. Veden kantamista, ruuan valmistamista, siivousta ja kaikkea hoivaa, jota läheiset tarvitsivat. Tuleva elämänmuutos ja tulevaisuus aiheuttivat epävarmuudentunteita joskin samalla tuntui hyvällä tavalla jännittävältäkin. Mariakin olisi saattanut sanoa, että kaikki on ihan jees. Ei nyt niin hehkeää, mutta perusasiat kuitenkin hyvin.
Ja hän oli se, jota Jumala lähestyi erityisellä tavalla. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että hän synnyttää pojan jolle tulee antaa nimeksi Jeesus. Hän sai suunnattoman tehtävän olla välikappaleena Jumalan Pojan syntymälle. Jumala teki pienestä suuren, tavallisesta arvokkaimman. Eräs laulunkirjoittaja laittaa Marian suuhun todentuntuiset sanat: ”Helmassani kantaa itse taivastako saan?”
Katolisen kirkon pyhimyskultissa Marialla on suuri merkitys. Ikuinen neitsyt ja taivaan kuningatar nostetaan pyhimyksistä suurimmaksi, merkitykseltään hyvin lähelle Jeesusta. Jos menemme vaikkapa Italiaan, saattaisimme huomata, että siellä kaupan aulassa istuvan teinitytön kaulassa saattaa olla Maria-riipus muistuttamassa suojeluspyhimyksestä.
Me luterilaiset muistamme Mariaa erityisesti kaksi kertaa vuodessa: ensin näin Marianpäivänä hänen raskaaksi tulonsa aikaan, ja sitten yhdeksän kuukauden kuluttua Jeesuksen syntymää juhlittaessa. Tämä lapsen odotukseen liittyvä aikasyklikin osoittaa, että muistamme Mariaa nimenomaan pyhänä ja uhrautuvana Kristuksen äitinä.
Juuri kuultu evankeliumin kertomuskin Mariasta on nimenomaan lasta odottavan äidin ylistystä. Maria matkustaa tapaamaan Sakariaan vaimoa Elisabetia, joka odottaa myös – Jeesuksen ikätoveria ja tienraivaajaa Johannesta. Naiset iloitsevat uuden syntyvän elämän ihmeestä ja ymmärtävät toisiaan, koska kokevat yhtä aikaa lapsen odotuksen ihmeen. Kummassakin odotuksessa on myös jotain erityisen ihmeellistä ja siunattua: Marian raskaaksi tulo Jumalan tahdosta ennen avioliittoa ja jo iäkkään Elisabetin äidiksi tuleminen, mitä ei enää uskaltanut toivoa kuin hiljaisissa nöyrissä rukouksissa. Evankeliumissa Elisabet ylistää erityisesti Marian lapsessa täyttyvää Jumalan lupausta ja Marian hurjaa luottamusta Jumalaan.
Marian ja Jeesuksen maailmaan tulon tarina on päältä päin katsottuna pelkkää iloa ja ylistystä. Maria ylistää Jumalaa, Elisabet ylistää Marian uskoa, enkelit laulavat gloriaa kedolla jouluyönä ja Maria kätkee sydämeensä kaiken ja tutkiskelee sitä. Ne ovat kauniita klassisia kuvia Kristuksen syntymästä ja hyvä niin. Mutta kun menemme syvemmälle sisään kertomukseen, voi alkaa avautua, mitä kaikkea Maria todella joutui tutkiskelemaan, kuinka tiukassa paikassa hän elämässään oli.
Perheellä oli Marian varalle suunnitelma. Kaikki oli järjestyksessä. Sen järjestyksen keskelle laskeutui Jumalan suunnitelma rikkoen harmonian ja kaikki soveliaisuuden rajat. Yhtäkkiä nuori naimaton nainen oli raskaana, ja hän kertoi kohtaamisestaan enkelin kanssa, jonka perusteella syntyvä lapsi on Korkeimman poika. Moniko uskoi Mariaa? Moniko meistä uskoisi lasta odottavaa nuorta tyttöä, joka puhuisi kohtaamisesta enkelin kanssa? Maria joutui venymään uskossaan äärimmilleen, jotta hän pystyi kestämään paheksunnan, syytökset ja syyllisyyden perheen kunnian loukkaamisesta. Marian lähellä olevien ihmisten näkökulmasta kaikki meni pieleen ja suunnitelmat sekaisin. Joosef ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin purkaa avioliitto-sopimus kaikessa hiljaisuudessa. Siinä oli Marialla tutkiskelemista.
Kaikkeen tuohon kätkeytyi kuitenkin Jumalan suuri siunaus. Kaikkea vaikeutta Jumala ei Marian elämästä poistanut, mutta Joosefin Jumala puhui puolelleen Marian tueksi ja turvaksi. Unessa enkeli vakuutti Jumalalle, että raskaaksi tulostaan huolimatta Maria on rehellinen ihminen ja hyvä puoliso Joosefille. Tuosta kokemuksesta Joosef sai voiman seistä Marian rinnalla, kasvattaa syntynyt poika omanaan ja olla siten osa Jumalan suunnitelmaa.
Elisabet ylisti Marian uskoa ja luottamusta Jumalaan. Jollain salaisella tavalla Jumala vahvisti Mariaa joka hetki, jotta hän kykeni kestämään kaiken. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että Elisabetin tuellakin oli Marialle merkitystä. Koska hyvin harvassa olivat ne ihmiset, jotka kykenivät uskomaan Marian kertomusta enkeli Gabrielista tai ylipäänsä iloitsemaan raskaudesta Marian kanssa. Monessa hetkessä hän oli varmasti yksin – tai kaksin: Jumalansa kanssa.
Meille monelle on varmasti tuttua se kuinka ihmisen suunnitelmat jäävät toiseksi, kun Jumala puuttuu peliin ja ilmaisee tahtonsa. Se mikä meidän järkemme mukaan olisi hyvä suunnitelma ja matkareitti itsellemme tai vaikkapa lapsillemme, ei ehkä olekaan yhtä pitävä Jumalan suunnitelman kanssa. Tästä Marian ja Joosefin perhe on meille oiva esimerkki.
Mielenkiintoista on myös se että Jumala ei tunnu piittaavan siitä mikä ihmisen mielestä on sopivaa, kauniin näköistä ja hyväksyttävää tai vastaavasti epäsoveliasta, rumaa ja paheksuttavaa. Jumala näkee kaiken tuollaisen läpi suoraan ytimeen ja tekee ratkaisunsa sen mukaan. Tämän vuoksi me ihmiset joudumme helposti ymmällemme: mikä on oikein ja mikä väärin? Mikä on Jumalan tahto? Mistä löytyy oikea polku? Raamattu sen meille toki ilmaisee, mutta Raamattukaan ei kaikilta osin ole yksiselitteinen, sieltä ei löydy joka asiaan yksiselitteistä vastausta. Jumalan tahdon löytämiseksi tarvitsee tutkiskella kuten Maria. Tarvitsee elää rohkeasti kuten Maria. Ja tarvitsee luottaa Jumalan johdatukseen kuten Maria.
Jumala ilmoittaa itsensä paitsi Sanassa myös luomistyössään eli mm. meissä ihmisissä. Meissä kyllä vaikuttaa myös synti, jota vastaan tulee taistella kuuntelemalla omaatuntoa, tunnustamalla synnit ja turvautumalla Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön. Mutta jokaisen sieluun on kirjoitettu myös Jumalan hyvä sanoma, josta voimme ammentaa, kun toimimme tässä maailmassa. Kun ihmisellä on rehellinen yhteys omaa itseensä ja terve omatunto, hän voi kuulla ajatuksissaan Jumalan puhuttelua, jota Raamatun sanan lukeminen vielä kirkastaa ja selittää.
Tarvitaan vain sitä tutkiskelua ja aikaa siihen. Tarvitaan aikaa viivähtää Raamatun äärellä. Tarvitaan harkitsevaisuutta sen sijaan että rynnätään kiirehtimään ja rakkautta sen sijaan että hosutaan tuomitsemaan.
Nuori tyttö kaupan aulassa saa toivottavasti elämäänsä rakastavaa tukea. Ehkä hänellä on elämässään aikuinen tai aikuisia, jotka rohkaisevat häntä kuulostelemaan itseään ja vahvistavat hänen itsetuntoaan ja saavat hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi juuri sellaisena kuin hän on. Kun itsetunto alkaa vahvistua, hän voi tunnistaa omia vahvuuksiaan ja lahjojaan, ja niiden kautta voi aueta tie, löytyä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa turvallista olla ja ihmetellä elämää yhdessä. Vahvaksi rakastettu voi kestää myös sen, että hänen osakseen paljastuva Jumalan suunnitelma ei ole kaikille mieleen eikä elämä aina ehjää, mutta kuitenkin häntä kantaa salaisella tavalla Jumalan rikkoutumaton siunaus, ja Jeesuksen Kristuksen armo ja sovitustyö. Iankaikkisesti. Aamen.
