Ansaitsematon armo
20.2.2011, 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima),
Evankeliumiteksti:
Pietari sanoi Jeesukselle: "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?"
Jeesus sanoi heille:
"Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä." (Matt. 19: 27-30 )
"Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?" Pietari esittää kysymyksen, joka yllättää rehellisyydellään. Mistä tämä kysymys tuli Pietarin mieleen? Oliko Pietari miettinyt mahdollista palkkiota Jeesuksen seuraamisesta silloin, kun hän lähti Jeesuksen seuraan? Eipä tainnut miettiä. Muistamme kuinka Pietarista tuli Jeesuksen opetuslapsi. Pietari oli kalastanut koko yön saamatta saalista. Jeesus tuli rannalle, kun hän tovereineen oli selvittelemässä verkkojaan. Jeesus pyysi saada astua veneeseen, jotta hän voisi opettaa rannalle kerääntynyttä kansanjoukkoa niin, että ääni kuuluisi mahdollisimman laajalle. Opetustuokion jälkeen Jeesus osoitti Pietarille olevansa Jumalan Poika auttamalla kalastajia saamaan keskellä päivää valtavan kalansaaliin. Pietari polvistui Jeesuksen jalkojen juuren oman syntisyytensä tunnustaen. Jeesus ei lähtenyt hänen luotaan vaan teki hänestä ihmisten kalastajan.
Pietarin kysymystä edeltää Jeesuksen keskustelu rikkaan nuorukaisen kanssa. Rikas nuorukainen ei ollut valmis jättämään rikkauksiaan. Hän etsi iankaikkista elämää, mutta halusi saavuttaa tuon elämän käskyjä noudattamalla, mutta ei yrityksistään huolimatta kokenut löytäneensä rauhaa. Jeesus sanoi nuorukaiselle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Pyrkimys täydellisyyteen hallitsi rikasta nuorukaista, ja silti Jeesuksen kehotus kaiken jättämisestä ja Jeesuksen seuraamisesta oli liian kova paikka nuorukaiselle. Hän ei kyennyt siihen ja lähti surullisena pois.
Tätä taustaa vasten Pietarissa herää kysymys siitä, mitä he saavat palkinnoksi, he, jotka jättivät työnsä ja tavaransa lähtiessään Jeesuksen seuraan. Siitäkö he palkaksi saavat ikuisen elämän? Kuinka kukaan voi pelastua, jos kyse on kaikesta luopumisesta? Kun opetuslapset tätä pohtivat, Jeesus vastaa pelastumisesta: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
Jeesus lupaa opetuslapsilleen merkittävän aseman palkkana siitä, mistä ovat luopuneet. Samalla Jeesus kuitenkin muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta: Ei vain opetuslapset, vaan jokainen, joka hänen nimensä tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Jeesus ei kuitenkaan jätä ajatusta vielä tähän. Hän jatkaa: ”Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”
Kristitty ei voi lähteä vertaamaan omaa sitoutuneisuuttaan Jeesuksen seuraamisessa keneenkään toiseen. Silloin ollaan jo aivan väärällä tiellä. Jeesus lupaa saman palkan jokaiselle seuraajalleen. Sekin, joka liittyy Jeesuksen seuraajien joukkoon aivan viime sekunneilla voi saada saman palkan kuin se, joka on Jumalan pellolla hikoillut aamuvarhaisesta asti.
Jumala ei anna palkkaa ansiosta. Pelastusta ei lopultakaan voi ansaita. Rikas nuorukainen olisi halunnut ansaita pelastuksen täydellisyydellään. Jeesuksen toimintatapa oli kuitenkin toinen. Jeesus halusi osoittaa, ettei oman yrittämisen tie vie taivaaseen. Pietarikin oli sen vielä oppiva kovan kautta. Pietari oli nähnyt oman mahdottomuutensa suuren kalansaaliin äärellä. Pietari näki heikon uskonsa koettaessaan kävellä vettä pitkin Jeesuksen tavoin. Pietari näki uskonsa olemattomuuden kieltäessään Jeesuksen kolme kertaa Jeesuksen ollessa kuulusteltavana suuren neuvoston edessä. Pietari oli pitänyt itseään muita parempana opetuslapsena, mutta joutui tunnustamaan, ettei ollut yhtään mitään. Vain armosta elävä, armosta ei teoista.
Kristityn vaarana on tuomita toisia sen mukaan, mitä itseltään vaatii. Rakennamme ikäänkuin oman mittarimme ja määrittelemme tämän mittarin mukaan lähimmäisiämme. Kuitenkaan emme voi tietää, minkälaiset ovat Jumalan mittarit itse kunkin kohdalla. Jeesus sanoo, että tulemme lopulta yllättymään. Ne, jotka me olemme määritelleet vihoviimeisiksi, voivat ollakin ensimmäisiä taivasten valtakunnassa. Jumala voi pelastaa sen, jolle meiltä ei riitä armoa. Jumalan rakkaus tavoittaa sen, jota me emme kykene rakastamaan.
Jeesus kertoi juutalaisille lähimmäisyydestä tarinan, jossa juutalaisten yllätykseksi heidän halveksimansa samarialainen osoittaa rakkautta Jerusalemin ja Jerikon välisellä tiellä ryöstetylle matkaajalle. Ne, joiden olisi luullut olevan oikeita Jumalan palvelijoita, kulkivat lähimmäisensä ohi, mutta se, jolta kukaan ei olisi kuvitellut odottavansa Jumalan tahdon mukaista toimintaa, osasikin toimia oikein osoittamalla laupeutta ja rakkautta haavoitetulle lähimmäiselleen.
Sain olla viime viikolla seuraamassa kuinka viisitoista vuotta kestäneen sisällissodan haavoittamssa ja nyt sen seurauksista toipumassa olevassa Burundissa, Afrikan sydänmaassa, haastetaan ihmisiä toimimaan laupiaan samarialaisen tavoin suhteessa kärsivään lähimmäiseen. Burundin niin kuin monen muun Saharan eteläpuoleisen Afrikan valtion suurena ongelmana on AIDS. Sairauden levinneisyys on yllättänyt myös monet burundilaiset. HIV-positiivisia on maassa 2,9-4% ikäryhmässä 15-49 v. alueesta riippuen. Aidsiin sairastunut suljetaan seurakunnan ulkopuolelle ja jätetään vaille hoitoa ja huolenpitoa. Usein juuri tämän seurauksena Aidsiin sairastunut kuolee, vaikka voisi hoidettuna elää vielä monia kymmeniä vuosia. Laupias samarialainen -projektin kautta Burundin Pipliaseura tavoittaa eri kirkkokuntien johtajia, pappeja ja evankelistoja ja muita aktiivisia seurakunnan tomijoita kouluttaen heitä ymmärtämään mistä AIDSissa on kyse.
Saimme seurata yhden pappien ja evankelistojen työpajan kolmipäiväistä työskentelyä sen alussa ja lopussa. Pääsimme seuraamaan eräällä kylällä laupias samarialainen -koulutuksen saaneiden seurantapalaveria, jossa koulutetut kertoivat kuinka olivat jatkaneet työskentelyä omissa seurakunnissaan. ”Oletin että minun seurakunnassani ei ole ketään hiv-tartunnan saanutta. Kysyin kerran, oliko kirkossa ketään, jolla on hiv. Kaksikymmentä henkilöä nousi seisomaan. Järkytyin. Käytyäni Laupias samarialainen koulutuksen, aloin ymmärtää, ettei heitä tai tartuntaa tarvitse pelätä. Aloin pitää heistä huolta. Nyt he osallistuvat jälleen jumalanpalvelukseen toisten kanssa”. kertoi pastori Pierre Maggy Gatumban kylässä.
Vierailimme vuoristokylässä, jossa muutamia vuosia sitten oli AIDS alkanut levitä. Kyläläiset epäilivät, että kyseessä on jonkunlainen hitaasti leviävä myrkytys, kunnes selvisi mistä on kyse. He kokivat tarvitsevansa koulutusta ja tietoa voidakseen selvitä sairauden kanssa kylällään ja yhteisössään.
Laupias samarialainen -työpajaan osallistuminen muuttaa asenteita. Moni työpajaan osallistunut on saattanut huomata lopussa järestetyissä testeissä olevansa itsekin HIV-positiivinen. Eräs rouva kertoi, että hän oli ajatellut tekevänsä itsemurhan, jos joskus todettaisiin hänen olevan HIV-positiivinen. Laupias samarialainen -kurssin jälkeen hän uskaltautui testiin, ja hänen pelkonsa osoittautui todeksi, mutta kurssin ansiosta hän ymmärsi, ettei AIDS estä häntä elämästä täysipainoista elämää.
Eräs kurssin käynyt pappi kertoo, että hänen oma siskonsa kuoli AIDSiin, koska hänkään ei tehnyt mitään auttaakseen sisartaan, vaan jätti hänet yksin vaille hoitoa ja ruokaa toisten tavoin. Kurssin jälkeen hän ymmärsi toimineensa armottomasti, ja syytti itseään siskonsa kuolemasta. Hän halusi nyt puhua AIDSista ja kouluttaa seurakuntalaisiaan toimimaan laupiaan samarialaisen tavoin.
On helpo tuomita toinen, on helppo arvioida sairastunut synnin tekijäksi ja sen seurauksena erottaa seurakuntayhteydestä ja jättää yksin. Sairauden leviäminen on kuitenkin nykyisellään arvaamatonta. Ja oli syy mikä tahansa, antaako Jumala luvan tuomitsemiseen? Ei, vaan kutsuu armahtamaan ja osoittamaan laupeutta. Kukaan ei ole toista parempi. Jokainen voi sairastua. Jokaisen velvollisuus on myös tehdä kaikkensa, että AIDSin leviäminen pysähtyy.
Oli upeaa nähdä, että kurssien kouluttajina toimivat olivat vapaaehtoisia. Se juuri mahdollisti projektin etenemisen. Tapasimme Vanessan, psykologian opiskelijan, joka oli valmis antamaan aikaansa työpajatyöskentelyyn. Meille kerrottiin, että paikallisen Pipliaseuran hankekoordinaattorin lisäksi maakunnissa työskenteli useita kymmeniä vapaaehtoisia kouluttajia. Ja tämän jälkeen vielä nämä koulututetut jatkoivat koulutusta omissa seurakunnissaan. Tässä projektissa tuntui olemaan voimaa.
Projektin paikallinen hankekoordinaattori David toimi opintomatkamme isäntänä. Kun hän oli saattamassa meitä lentokentälle, kyselivät pysäköintialueen vartijat, mitä hänen autonsa kyljessä lukeva Tämän päivän laupias samarialainen -teksti tarkoittaa. He kysyivät, olivatko nuo valkoihoiset niitä laupiaita samarialaisia. Daavid vastasi, että heistä jokainen voi olla laupias samarialainen ja selitti heille, mistä on kyse.
Pelastus on armoa, elämä on armoa, armoa ja laupeutta meidät on kutsuttu kristittyinä jakamaan ja osoittamaan toinen toisillemme.
