Jumalan sanan kylvö
2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Joh. 4: 31-38
Muistatko kuka kertoi sinulle ensimmäisen kerran Jeesuksesta? Kuka opetti sinut rukoilemaan? Kuka kertoi että on olemassa taivas? Ehkä sen tekivät vanhempasi, isovanhempasi, kummisi, naapurin mummo, ystävä tai ehkä seurakunnan työntekijä. Oli miten oli, joka tapauksessa se on ollut joku ihminen. Läheinen tai vähän tuntemattomampi. Nämä ihmiset ovat olleet sanan kylväjiä. He ovat kylväneet Jumalan sanaa ja rakkautta sinun sydämeesi. He ovat tehneet tärkeää työtä, jota ilman et ehkä tänään istuisi tässä kirkossa.
Jumala olisi kyllä voinut valita sanan kylvöön jokin muunkin tavan. Hän olisi voinut vaikka lähettää taivaasta säteen, joka kylvää sanan suoraan päähämme. Hän ei kuitenkaan tehnyt ja valinnut niin. Sen sijaan hän antoi meille ihmisille Raamatun, sekä kädet, jalat ja suun. Hän halusi laittaa meidät töihin. Hän halusi käyttää sanan kylvöön meitä ihmisiä. Hän halusi, että rakastamme toisiamme niin paljon, että kerromme toisillemme, että on olemassa taivas, jossa meitä odotetaan kotiin.
Voi olla, että jotkut näistä sanan kylväjistä, jotka sinulle kertoivat Jeesuksesta, eivät koskaan päässeet näkemään sitä, kun sinä löysit uskon. Evankeliumi sanoo: ”toinen kylvää, toinen korjaa”. Ja kasvu kestää oman aikansa. Itse olen niitä ihmisiä, joille kaikki pitäisi tapahtua mieluiten heti tai ei sitten ollenkaan. Pelkkä odottaminen tuntuu usein ylitsepääsemättömän vaikealta. Odottaessani keksin sen seitsemää tekemistä, ettei aika kävisi liian pitkäksi. Kasvu on kuitenkin sellainen asia, jota on odotettava. Se ei tapahdu silmänräpäyksessä. Jos puhutaan konkreettisista kasveista, niin mieluiten minä kylvän pääsiäisen rai-ruohoa, sillä sen kasvun voi nähdä muutamassa päivässä ja melkein silmissä. Puun istuttajaksi ja metsänhoitajaksi minusta ei varmasti olisi missään nimessä.
Ehkä ja toivottavasti teiltä löytyy kärsivällisyyttä enemmän kuin minulta. Joka tapauksessa kuitenkin luulen, että meidän ihmisten on melko vaikeaa odottaa jonkin kasvavan. Joko konkreettisen kasvin tai viljan kuin myös Jumalan sanan. Ja valitettavasti se Jumalan sanan kasvaminen voi olla nimenomaan sieltä hitaimmasta päästä. Osan kohdalla kasvu on niin kitukasvuista, ettei sitä voi nähdä vuosikymmenissäkään. Vanhemmat ovat voineet kertoa Jeesuksesta ja rukoilla lastensa puolesta vuosikymmeniä ja silti mitään ei näytä tapahtuvan. Tuollaisessa tilanteessa saa lohtua Jumalan Sanasta joka sanoo tämän päivän Uuden Testamentin lukukappaleessa: ”Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” Me emme voi pakottaa kasvua millään tavalla. Pakottaminen voi sitä vastoin tyrehdyttää koko kasvun.
Sen sijaan, että voisimme nähdä oman kylvömme kasvun ja sen sijaan, että voisimme niittää omasta pellostamme, on meidän Jeesuksen sanojen mukaan niitettävä sieltä minne joku muu on kylvänyt. Tätä voisi ajatella kuvana, jossa omasta pellostasi pilkistää parhaimmankin siemenesi kylvön jälkeen ainoastaan muutama hassu heinä. Sen sijaan naapurin pellossa on kaunis vaalea vainio, mutta kukaan ei ole jostain syystä leikkaamassa sitä. Ehkä kylvön tehneet ovat jo itse nukkuneet pois tai he eivät edes itse muista ja tiedä kylväneensä tuohon peltoon. Tai ehkä heidän kätensä ovat työtä täynnä toisen pellon kanssa.
Kylvö ja korjuu vaativat meiltä ihmisiltä silmien avaamista ja yhteistyötä. Me emme voi tuijottaa vain omaa peltoamme ja sen ehkä muutamaa hassua heinää ja rukoilla ainoastaan niiden kasvun puolesta. Maailma on vaaleita laihoja pullollaan, jotka kaipaavat korjaajaa. Ne kaipaavat jotakuta joka voisi sanoa, ”voinko rukoilla puolestasi?”, ”Oletko saanut kokea syntien anteeksiantamuksen?”, tai ”lähtisitkö kanssani kirkkoon?”.
Meille voi olla kova paikka, että meitä ei ehkä olekaan tarkoitettu korjaamaan viljaa omasta pellostamme. Se voi olla jonkun muun tehtävä. Toinen kylvää, toinen korjaa. Omien heinänkorsien tuijottamisen sijaan, meidän tulisi nostaa katseemme ja nähdä ne pellot, jotka jo vaalenevat. Meidän tulisi korjata tuota satoa. Voimme vain rukoilla Jumalalta, että hän antaisi meille viisaat silmät nähdä ne pellot, joissa aika on kypsä leikkuulle. Ne ihmiset, jotka kaipaavat Jumalan puoleen. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä. Se vaatii nöyryyttä ja rohkeutta samanaikaisesti.
Päivän evankeliumissa Jeesuksella oli silmät, jotka näkivät, että vilja on kypsä korjattavaksi. Jeesus on nimittäin tässä evankeliumitekstissä vielä tuolla samaisella Sykarin kaivolla, josta olemme kuulleet tämän vuoden puolella jo useana pyhänä. Jeesushan kohtasi tuolla kaivolla naisen, joka oli tullut sinne yksin keskipäivällä hakemaan vettä. Muut naiset hakivat vettä aamulla tai illalla viileään aikaan. Jeesus tiesi siis heti ettei naisella ollut kaikki hyvin. Hän joutui tulemaan kaivolle yksin.
Jeesus tiesi myös, että nainen on samarialainen ja samarialaisethan palvelivat samaa taivaan Jumalaa kuin juutalaiset. Tämän naisen kohdalla kylvö oli siis tehty. Hän kyllä tiesi kuka on kaikkivaltias Jumala, hän ei vain ollut aikaisemmin tuntenut häntä henkilökohtaisesti.
Asiat muuttuivat kuitenkin kertaheitolla kun hän tapasi Jeesuksen. Tuon tapaamisen jälkeen nainen uskoi, että Jeesus on se Messias, jonka tulo on ilmoitettu. Se messias, jolla on tarjota elävää vettä. Jeesus korjasi kypsää viljaa. Hän tarjosi elävää vettä sille, joka oli janoissaan.
Ja tuota samaa elävää vettä Jeesus on tänään valmis tarjoamaan jokaiselle tällä maapallolla elävälle ihmiselle. Hän odottaa, että saisi armahtaa syntiensä alle nääntyvää. Hän odottaa, että saisi katsoa lastaan silmiin ja sanoa sanat: ”saat anteeksi”. Meidän tehtävänä on kylvää sanaa ja kertoa siitä, että Jeesus odottaa avosylin jokaista maailman kolhimaa, rikkinäistä, murtunutta ja reissussa rähjääntynyttä ihmistä. Hän on valmis ottamaan lapsensa syliin ja eksyneen kotiin.
Ja koska Jeesus on valmiina ottamaan kaikki eksyneet kotiin, ei meidän tehtävänä ei ole hoitaa omaa osuuttamme sanomalla Jumalalle: ”mutta kun en minä osaa kylvää saatikka korjata”. ”En minä osaa kertoa ihmisille sinusta?” Meidän tehtävänä ei ole sanoa niin, sillä hän tietää, että sinä osaat ja sinä voit. Hän tietää, että sinusta on siihen. Hän tietää, sen siksi, että on sinut luonut. Hän tietää sen siksi, että hän on itse sinut työtoverikseen kutsunut. Hän ei luonut yhtäkään ihmistä kyvyttömäksi kertomaan ilosanomaa. Ei edes sinua, vaikka ehkä niin luulit.
Jeesus on antanut meille myös lupauksen, ettei hän jätä meitä pellolle töihin yksin. Lähetyskäskyssä hän sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Tuo samainen Raamatunjae on kehystettynä työhuoneessani, että muistaisin sen jokaisena päivänä. Jeesus on kanssani, tapahtui mitä tapahtui. Sen turvallisempaa ajatusta ja asiaa en osaa kuvitellakaan.
