Jumalan rakkauden uhritie
Joh. 12: 25-33
Jeesus sanoi:
"Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!"
Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen." Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle." Silloin Jeesus sanoi: "Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Saarna:
Kevätaurinko hohtaa hangilla. Räystäistä tippuu jo pisaroita. Valo on saamassa voittoa pimeydestä. Pitkän talven jälkeen tuntuu kuin elämä olisi purkautumassa esiin kuolemasta. Me selvisimme. Jälleen kerran. Ihana elämä! Se on tässä. Rakastan elämää!
Mutta mitä Jeesus tarkoittaa ja mistä hän puhuu, kun hän asettaa oman elämänsä rakastamisen ja sen vihaamisen vastakkain ja sanoo, että se, joka rakastaa elämäänsä kadottaa sen? Pitäisik minun suhtautua elämään kielteisesti? Pitäisikö minun inhota tätä elämää ja etsiä kuolemaa tai ajatella elämästä buddhalaisen munkin tavoin, että se on vain kärsimystä, ja että elämänjano olisi saatava sammumaan?
Ei Jeesus varmaankaan sitä tarkoittanut, sillä Jeesus, jos kuka, arvosti elämää. Hän auttoi ihmistä, hän paransi sairaita, hän teki ihmisen elämästä elämisen arvoisen. Jeesuskin siis rakasti elämää. Mutta oman elämänsä hän oli valmis panemaan alttiiksi toisen ihmisen elämän tähden. Hän rakasti elämää niin paljon, että antoi itsensä kokonaan kuolemalle saadakseen riemuvoiton kuolemasta. Mutta tuo rakkauden uhritie ei ollut hänellekään helppo tie. Hän joutui rukoilemaan järkyttyneenä: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” Jeesuskin rakasti elämäänsä tässä maailmassa, vaikka oli tullut toisesta maailmasta, kirkkauden maailmasta, täyttämään tehtäväänsä, maailman pelastamista pimeyden ja kuoleman vallasta. Jeesus rakasti elämäänsä, mutta vielä enemmän hän rakasti ihmistä, jonka tähden oli tullut elämään. Jeesus tiesi oman tiensä ja tehtävänsä ja siksi hän huudahti samaan hengenvetoon: ”Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!"
Jeesus halusi tuoda iankaikkisen elämän jokaisen ihmisen ulottuville. Puhuessaan elämän rakastamisesta tässä maailmassa hän puhui aivan kuin itsestään ja itselleen. Hän ei halunnut kadottaa ihmiskunnan mahdollisuutta tosi elämään Jumalan yhteydessä, vaan antoi itsensä koko maailman edestä alttiiksi, antoi oman elämänsä kuolemalle ihmisten pelastumisen tähden. Ja juuri tässä Jumalan kirkkaus, Jumalan nimen esilletulo, tuli näkyviin. Jeesus kulki kärsimyksen tien, hän uhmasi koko elämänsä ja antoi sen kuolemalle saadakseen ikuisen elämän. Ei vain itselleen, vaan jokaiselle, joka häntä seuraa.
Laskiasissunnuntaina katse ei käänny vain kohti kärsimystä, vaan myös kohti kärsimyksen jälkeen kohtaavaa ylösnnousemuksen voittoa. Me saamme laskeutua Jeesuksen kanssa kirkastusvuorelta alas kärsimykseen ja rakkauden työhön, jossa joudumme panemaan itsemme alttiiksi, mutta tiedämme, että se tie vie lopulta suurempaan voittoon, kuin mitä osaamme kuvitella.
Jeesuksen sanat elämän alttiiksi panemisesta tai kirjaimellisesti sen vihaamisesta puhuvat korutonta kieltä kristitylle, joka elää vainon keskellä. Uskosi tähden valittavanasi on elämä ja kuolema. Kumpi on sinulle rakkaampi? Jos puolustat kristityn oikeutta uskoon ja taistelet oikeudenmukaisuuden ja elämän puolesta tässä maailmassa, voit joutua kuolemaan tuomituksi.
Näin tapahtui Pakistanissa maan ainoalle kristitylle ministerille, Shahbaz Bhattille kuluneella viikolla keskiviikkona 2.3.2011. Hänet ammuttiin kuoliaaksi Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa kotinsa edustalla. Pakistanilaisten televisiokanavien mukaan murhapaikalta löytyi lehtisiä, joissa Taliban varoittaa samasta kohtalosta kaikkia, jotka vastustavat jumalanpilkkalakia. Kyseisen lain perusteella islamia tai profeetta Muhammedia arvostelevat voidaan tuomita elinkautiseen vankeuteen tai kuolemaan. Shahbaz Bhatti vaati muutosta jumalanpilkkalakiin ja ilmoitti viime joulukuussa kannattavansa koko lain kumoamista, koska sitä käytetään väärin vähemmistöjä vastaan. Laki on selkeä sorron väline Pakistanissa. Profeetan tai moskeijan pilkasta voidaan tuomita kuolemaan, eikä tuollaisen väitteen esittämiseksi tarvita edes näyttöä, sana riittää. Kuka tahansa yksityinen ihminen voi tämän lain nojalla saada lähimmäisensä tuomituksi kuolemaan. Marraskuun alussa kristitty perheenäiti Asia Bibi sai ensimmäisenä pakistanilaisena naisena tuomion jumalanpilkasta. Bhatti oli todennut rohkeasti: ”En aio olla hiljaa tässä asiassa enkä ottaa yhtään askelta taaksepäin. Niin kauan kuin suonissani virtaa veri, jatkan taistelua. Olen valmis antamaan elämäni pelastajani vuoksi, mikäli siihen pisteeseen tullaan”
Kristittyjen vaino maailmassamme on tosiasia, jota emme voi enää kieltää. Uskontonsa tähden tapetuista ihmisistä 75 prosenttia on kristittyjä. Viime vuosisadalla kristittyjä kuoli uskonsa vuoksi enemmän kuin aikaisempina 1900 vuotena yhteensä, kertoo Eija Riitta Korhola artikkelissaan Askel-lehdessä, ja samaisessa artikkelissa esittää pelkonsa Shahbaz Bhattin kuolemasta. Vaikka me kristityt saamme vielä toistaiseksi elää täällä Suomessa rauhassa kuolemantuomion uhalta, emme saa sulkea silmiämme siltä tosiasialta, mikä maailmassa veljiämme ja sisariamme uhkaa. Kristty joutuu tilanteeseen, missä vastakkain on oman elämänsä rakastaminen tai sen alttiiksi paneminen uskon tähden. Meidän tulee tukea heitä ja samalla rohkaistua puolustamaan oikeuttamme omassa maassamme olla reilusti kristittyjä, niin kuin seurakuntamme strategiassakin todetaan: rohkeasti hengellinen, reilusti välittävä.
Jumalan nimi tuli kirkastetuksi Kristuksen ristinkuolemassa. Synnin valta tuli murretuksi. Kuoleman kautta saavutettiin ylösnousemuksen kirkkaus. Samoin myös jokaisessa marttyyrikuolemassa, joka tapahtuu Kristuksen nimen tähden, tulee Jumalan nimi kirkastetuksi. Vaikka talebanit saivat Bhattin murhatuksi, Bhattin työ Kristuksen ja Kristuksen kirkon puolesta tulee hänen kuolemansa kautta vielä laajemmin maailman tietoisuuteen. En usko, että viimeistä sanaa on vielä sanottu.
