Jeesus, kiusausten voittaja. Japanin tsunamin varjossa.
13.3.2011, 1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Matt. 16: 21-23
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"
Alkaessani miettiä tämän sunnuntain evankeliumitekstiä ja saarnaa avasin tietokoneeni ja vilkaisin samalla nopeasti Ylen uutisotsikot. Saarnan valmistelu sai uuden käänteen ja itse asiassa keskeytyi alkuunsa. Japanin historian voimakkain maanjäristys ja sitä seurannut tuhoisa tsunami vei ajatuksista tilan kaikelta muulta. Ihmisten hätä ja käsittämättömältä näyttävät kuvat vesivyöryjen voimasta pysäyttivät, ja itkien seurasin uutislähetyksen välittämiä tietoja ja kuvia maanjäristyksen seurauksista. Vesimassat kuljettivat mukanaan autoja, taloja, lentokoneita ja laivoja. Uudestaan ja uudestaan kuuntelin ja katselin tapahtunutta. Eikä tilanne suinkaan ole helpottunut päivien mittaan, vaan jälkijäristysten pelko, ydinvoimalan vaurioituminen ja huoli ruuasta ja juomavedestä sekä kuolonuhrien määrän kasvu ja kadoksissa olevien kymmenien tuhansien ihmisten kohtalo on edelleen edelleen huolenaiheenamme.
Kärsimys kuuluu elämään. Emme voi estää sitä. Emme voi kieltää sitä tulemasta omaan emmekä toisten elämään, vaikka haluaisimmekin. Ja niin kovin käsittämättömältä se aina tuntuu ja käsittämättömäksi jää. En edes yritä lähteä etsimään vastauksia. Vain Jumalalla on oikea vastaus, mutta en edes yritä väitää kuulevani Jumalan ääntä näiden silmiemme edessä olevien katastrofien keskeltä.
Evankeliumitekstimme suuntaa ajatuksemme Jeesuksen kärsimykseen. Jeesus ilmoitti oetuslapsilleen oman tiensä, joka odotti häntä. Se oli kuin tsunamivaroitus. Oli tapahtuva jotain järkyttävää, jota ei voisi estää tapahtumasta. Pietari ei tätä voinut käsittää. "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!", hän huudahti kuullessaan Jeesuksen puhuvan kärsimisestään ja kuolemastaan. Eihän tuollaista voisi missään tapauksessa sallia tapahtuvan. Mitä siitä seuraisi, jos heiltä otettaisiin mestari pois? Mitä hyötyä siitä voisi olla?
Jeesus itse asiassa oli vastannut siihenkin kysymykseen, mutta Pietari ei ollut kiinnittänyt Jeesuksen ilmoituksen loppuosaan mitään huomiota. Ilmoittaessaan kuolemansa Jeesus näki kauemmaksi. Hän näki yli kärsimyksen ja kuoleman ja sanoi, että kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Jeesus kulki kohti kuolemaansa rohkeasti, sillä hän tiesi, mikä olisi sen takana: voitto kuolemasta ja saatanasta. Ylösnousemus.
Rististä onkin turha puhua katsomatta samalla kolmanteen päivään. Risti, jota me kannamme kaulassa, on tyhjä risti. Jeesus ei jäänyt ristille, hän ei jäänyt hautaan, vaan voitti kuoleman, minkä ylösnousemus meille todistaa. Se todistaa sen tosiasian, että Pietarin sanat Jeesuksesta Jumalan Poikana ja Messiaana olivat totta. Vain synnitön voi kuolla syntisen puolesta. Vain synnitön voi kulkea läpi kuoleman ilman että kuolema pitää hänet hallussaan. Jeesus avasi kuolemallaan tien ikuiseen elämään. Sitä tietä ei olisi voinut avata kukaan muu. Vain elävän Jumalan Poika. Vain ihmiseksi tullut Jumala. Risti ilman ylösnousemusta olisi jättänyt meidät vielä syntiemme armoille. Jos katsoisimme ristiä ilman ylösnousemusta, hylkäisimme ajatuksen siitä turhana, aivan kuin Pietarikin teki.
Jeesuksen oli kuljettava ristin tie. Sitä ei saanut mikään estää. Pietarin hyvää tarkoittavat sanat olivat Jeesukselle kuin saatanalta tuleva kiusaus luopua tehtävästä, jota varten hän oli tullut maailmaan. On hyvä huomata, kuinka Jeesuksen opetuslapsi voi joskus hyvää tarkoittaessaankin olla huomaamattaan saatanan pelinappulana. Tämän tosiseikan tulisi pitää meidät nöyrinä omissa tuomioissamme ja arvioissamme. Vaikka olisimme aivan lähellä Jeesusta, emme tiedä niin kuin Jeesus tietää. Vaikka ymmärtäisimme paljon jumalallisia asioita, niin kuin Pietari ymmärsi, emme ymmärrä kaikkea. Pietari oli juuri ennen tätä keskustelua saanut Jumalalta viisauden nähdä, että Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika, ja Jeesus oli häntä siitä kiittänyt sanoen "Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Heti sen jälkeen Pietari osoitti ymmärtämättömyytensä Jumalan teistä ja tarkoitusperistä. Kuinka me voisimme tietää ja ymmärtää?
Paastonaika kutsuu meitä kärsimyksen ja omastamme luopumisen tielle. Se kutsuu meitä kulkemaan Jeesuksen jalanjälissä, vaikka tiemme ei tule olemaan koskaan olemaan sama kuin Jeesuksen tie. Meitä ei pyydetä antamaan uhria omien eikä toisten syntien puolesta, sillä vain yksi oli kelvollinen kulkemaan ristintien toisten puolesta. Jeesus Kristus kulki ristintien voittaakseen pahan vallan. Tarvittiin vain yksi sovitusuhri. Jeesuksen, synnittömän, uhri syntisten puolesta. Me emme luopumisellamme tai hyvillä teoillamme voi pelastaa itseämme emmekä toisia, mutta meitä kutsutaan kulkemaan Jeesuksen askelissa hänen työtovereinaan, jotta Hänen ylösnousemuksensa voitto voisi tulla todeksi tässä maailmassa näkyen rakkauden ja armon tekoina. Voitto kuolemasta on totta. Anteeksiantamus on totta. Jumalan armo on totta ja se kuuluu kaikille.
Paaston tarkoitus ei ole saavuttaa jotain hyötyä itselle, vaan paastonajan merkitys on omastaan luopumisesta toisen ihmisen hyväksi. Jesajan kirjassa Jumala sanoo: "Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy." Jes.58:6-11.
Olkoon tämän paastonajan alun järisyttävät tapahtumat muistuttamassa meitä siitä, että me koko maailma olemme yhtä suurta perhettä, olemme toinen toistemme lähimmäisiä ja toisistamme vastuussa. Nyt on aikamme rukoilla Japanin kärsivien veljiemme ja sisariemme puolesta, jakaa heidän surunsa ja pelkonsa, kulkea heidän rinnallaan ja tarvittaessa luopua omastamme voidaksemme auttaa kodittomia ja kärsiviä. Nyt on aikamme rukoilla arabimaissa taistelujen keskellä oikeuden puolesta taistelevien lähimmäistemme puolesta. Nyt on paastonaika, jolloin meitä kutsutaan kohtaamaan kärsimys rohkeasti, ei etsien syitä kärsimykseen, vaan toimien ja rukoillen sen puolesta, että kärsivä saa avun.
