TILKKUTÄKKIMESSU JA RIPPIKOULUKAUDEN ALOITUS
Palokan kirkossa 31.10.10
ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI
Evank. Matt.18: 23-35
Olipa kerran ketjureaktio. Kaikki alkoi yhdestä pienestä sattumuksesta, kuten vaikka siitä että joku söi toisen karkit tai sanoi pahasti. Ja sitten se toinen loukkaantui, tunsi itsensä uhatuksi ja söi karkit joltain kolmannelta, tai sylkäisi ilkeitä sanoja jonkun syyttömän kasvoille. No sellaisesta tulee tietysti huono fiilis, ja tulee tiuskittua tuskaa eteenpäin jne. jne. Syntyy tapahtumien sarja, jossa yksi asia johtaa toiseen. Surkeiden sattumusten sarja kiertää kuin viestikapula kilparadalla, ja lopputulos on se että kaikilla on kurjaa.
Kuinka tällaisen voi estää? Kuinka ikävän ketjun voi katkaista ennen kuin se kasvaa liian pitkäksi? Siihen tarvitaan sankaria. Emme kaipaa tähän tilanteeseen sellaista sankaria, joka yön pimetessä vetäisee valeasun ylleen ja lähtee taisteluun hyvän puolesta pahaa vastaan, vaan tarvitaan sellainen sankari, jolla on pokkaa tehdä hyvää ihan omalla naamalla ilman rooleja ja piiloutumista. Jos löytyy tällainen sankari, joka ei kosta tai jatka pahan ketjua, voi hän olla sellainen vahva seinä, johon pahan ketju pysähtyy. Stop, tästä et enää etene!
Maailmalla kostonkierre saa aikaan aseellisia iskuja ja sotia. Kenellä olisi viisautta olla sankari?
Ketjureaktio voi olla hyvä, jos teemme itsestämme oikeamielisiä ja reiluja lenkkejä ketjun varrelle. Kun joku tekee sinulle hyvää, voit laittaa hyvä kiertämään. Voit vaikka kysyä mitä toiselle kuuluu, tarjota apua tai jakaa ne kuuluisat karkit, vaikka olisitkin yksin ostanut koko pussin.
Näimme ja kuulimme juuri Raamatun kertomuksen, jonka on aikanaan kertonut Jeesus. Tarina ei todennäköisesti ollut tosi juttu, vaan Jeesus kertoi sen siksi, että saisi opetettua kuulijoilleen ja edelleen meille jotain tärkeää elämästä ja Jumalasta.
Mitä Jeesus halusi isosten oivallisesti esittämällä tarinalla opettaa elämästä?
No varmasti anteeksi antamisen tärkeydestä. Jeesus ei tyydy sanomaan pelkästään, että antakaa hyvän kiertää ja jatkakaa hyvä tekemisen ketjuja. Hän nimittäin sanoo myös, että muuta huonona alkaneen ketjun suunta hyväksi! Se onnistuu arjen sankarilta anteeksi antamalla. Että emme siis vaatisikaan hyvitystä silloin kun meitä vastaan rikotaan, emmekä kostaisi. Vaan oppisimme armahtamaan kuten kertomuksen kuningas, oppisimme antamaan anteeksi. Jos me näin teemme, pahan ketju katkeaa meidän kohdallamme.
Jokainen tietää, että anteeksi antaminen ei ole helppoa, eikä kertomuksen palvelijakaan siihen pystynyt. Hän meni vaatimaan velkojen maksua, vaikka oli saanut omat velkansa anteeksi. Silloin kuningas suuttui ja passitti tämän vankeuteen. Kertomuksen opetus on tältä osin aika tavalla selvä.
Koska me saamme anteeksi Jumalalta, on meidän tehtävämme opetella antamaan anteeksi toisillemme. Se voi olla vaikeaa, koska kun antaa anteeksi, joutuu luopumaan jostain omasta oikeudestaan. Ei voikaan perätä saataviaan takaisin. Mutta vastalahjaksi saa lämpimän tunteen siitä, että pystyi asettumaan hyvyyden ja välittämisen välikappaleeksi tässä joskus niin kovassa maailmassa.
Anteeksi antamisen taito ei tarkoita sitä, että kaikenlainen kohtelu pitäisi hyväksyä kiltisti. Meidän on pidettävä huolta myös itsestämme. Ei Jumalakaan tahdo, että annamme toisten rikkoa sen elämän, jonka olemme häneltä lahjaksi saaneet. Omaa elämää ei voi kuitenkaan pelastaa kostamalla, se ei yksinkertaisesti auta. Sen sijaan voimme oppia vetämään rajoja ja kertomaan toiselle, millainen kohtelu ei tule kysymykseenkään, ja silti suhtautua toiseen rakkaudella tekemättä itse sitä pahaa mitä ehkä itse jouduimme kokemaan.
Entä mitä kertomus kuninkaasta ja palvelijoita opettaa Jumalasta?
Kun lukee evankeliumeista enemmän Jeesuksen kertomia tarinoita, voi huomata, että tarinoiden hahmojen joukkoon kätkeytyy lähes aina Jumala. Jokin henkilöhahmo kuvaa Jumalaa ja hänen tahtoaan ja ohjeitaan. Tämän päivän kertomuksessa Jumala oli tuo kuningas. Kertomuksen avulla voimme päätellä, että Jumala josta Jeesus puhui on kuin hyvä kuningas, joka rakastaa ja antaa anteeksi, kun me vilpittömästi pyydämme. Jumala rakastaa ihmistä niin hurjan paljon, että suostui uhraamaan oman Poikansa meidän ihmisten syntiemme puolesta. Jeesus on siis kuin velanmaksaja, joka on kulkenut meidän edellämme, ja kuitannut meidän velkamme. Meidän ei tarvitse enää muuta kuin turvautua Jumalaan ja pyytää anteeksi. Jumala vastaa: sinun syntisi on jo annettu anteeksi, Jeesuksen vuoksi. Se on kristinuskon onnellinen ydinsanoma, josta Jeesuksen risti meitä muistuttaa. Ja kun Jumala on meitä näin rakastanut, hän odottaa, että viemme häneltä saamaamme hyvää eteenpäin ja rakennamme siten hyviä ketjuja.
Elämme kuitenkin sellaista aikaa ja sellaisessa maailmankolkassa, jossa Jeesus ei yleisen mielipiteen mukaan ole oikein kovassa huudossa tai trendikäs juttu. Moni kokee, että Jeesus Kristus ja hänen suuri tarinansa ei liity läheisesti omaan elämään ja sen myötä Kristuksen kirkkokin voi tuntua vieraalta. Lisäksi kristityn herkkää uskoa ei aina kunnioiteta, vaan sille helposti tuhahdellaan, vähätellään tai jopa nauretaan päin naamaa.
Joskus vaatii rohkeutta olla kristitty. Joskus toiset eivät vaan tajua, mikä hieno aarre voi piillä siinä että elämässä saa turvautua myös ihmistä suurempaan voimaan. Ja kuitenkin monet monet turvautuvatuvat kaikessa hiljaisuudessa Jumalaan, eivätkä vain halua pitää uskostaan kovaa ääntä. Se on ennemminkin hiljainen turva tavallisen elämän keskellä.
Kun puhutaan Jeesuksesta ja kirkosta, puhutaan siinäkin eräänlaisesta ketjusta. Se on sukupolvien ketju. Te rippikoululaiset olette osa pitkää ketjua, joka on ollut olemassa jo kauan ennen teitä ja nyt on teidän vuoronne astua kehiin. Monet teidän vanhempanne, isovanhempanne, isoisovanhempanne jne. edelleen ovat perheissänne käyneet rippikoulun ja sen myötä vahvistuneet kristillisessä uskossa. Ja nyt on teidän vuoronne. Ja jos perheessä ei tällaista perinnettä ole, riparista voi tulla sinulle ihan oma tärkeä juttu. Voit ehkä olla aloittamassa aivan uutta ketjua.
Rippikoulussa tutustutaan tarkemmin tuohon Nasaretin mieheen, jonka tarinan ympärille on muototutunut kokonainen uskonto ja suuri kertomus, josta ihmiset ovat saaneet voimaa ja turvaa jo kahden vuosituhannen ajan. Samalla tutustutaan siihen, mikä on seurakunta, miksi se on olemassa ja mitä hyvää seurakunta voi tuoda sinun elämääsi.
Rippikoulu on tärkeä vaihe oman kasvusi ketjussa. Älä siis anna rippikouluajan lipua ohi kuin huomaamatta tai älä vangitse itseäsi negatiivisten asenteiden vankilaan. Sen sijaan: Ole avoimin mielin, pohdi, ajattele, katsele, kuuntele, keskustele. Virittele ajatuksesi sellaiselle taajuudelle, että saat riparista kaiken irti. Voit nimittäin saada paljon ajattelemisen aihetta, eväitä tulevaan elämään ja varmasti myös hyviä hauskoja muistoja, jotka eivät unohdu koskaan. Armollinen Jumala koko teidän rippikouluaikanne ja koko elämänne siunatkoon.
Tänään meitä on täällä kirkossa erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä erilaisen uskomme kanssa. Meitä kaikkia tuo yhteen kristittyjen yhteinen usko, joka lausutaan ääneen uskontunnustuksessa. Niinpä me nyt yhdessä nousemme ja lausumme apostolisen uskontunnustuksen. Liittäköön se meitä toinen toisiimme ja olkoon se kiitoksemme ja ylistyksemme Jumalalle.
Palokan kirkossa 31.10.10
ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI
Evank. Matt.18: 23-35
Olipa kerran ketjureaktio. Kaikki alkoi yhdestä pienestä sattumuksesta, kuten vaikka siitä että joku söi toisen karkit tai sanoi pahasti. Ja sitten se toinen loukkaantui, tunsi itsensä uhatuksi ja söi karkit joltain kolmannelta, tai sylkäisi ilkeitä sanoja jonkun syyttömän kasvoille. No sellaisesta tulee tietysti huono fiilis, ja tulee tiuskittua tuskaa eteenpäin jne. jne. Syntyy tapahtumien sarja, jossa yksi asia johtaa toiseen. Surkeiden sattumusten sarja kiertää kuin viestikapula kilparadalla, ja lopputulos on se että kaikilla on kurjaa.
Kuinka tällaisen voi estää? Kuinka ikävän ketjun voi katkaista ennen kuin se kasvaa liian pitkäksi? Siihen tarvitaan sankaria. Emme kaipaa tähän tilanteeseen sellaista sankaria, joka yön pimetessä vetäisee valeasun ylleen ja lähtee taisteluun hyvän puolesta pahaa vastaan, vaan tarvitaan sellainen sankari, jolla on pokkaa tehdä hyvää ihan omalla naamalla ilman rooleja ja piiloutumista. Jos löytyy tällainen sankari, joka ei kosta tai jatka pahan ketjua, voi hän olla sellainen vahva seinä, johon pahan ketju pysähtyy. Stop, tästä et enää etene!
Maailmalla kostonkierre saa aikaan aseellisia iskuja ja sotia. Kenellä olisi viisautta olla sankari?
Ketjureaktio voi olla hyvä, jos teemme itsestämme oikeamielisiä ja reiluja lenkkejä ketjun varrelle. Kun joku tekee sinulle hyvää, voit laittaa hyvä kiertämään. Voit vaikka kysyä mitä toiselle kuuluu, tarjota apua tai jakaa ne kuuluisat karkit, vaikka olisitkin yksin ostanut koko pussin.
Näimme ja kuulimme juuri Raamatun kertomuksen, jonka on aikanaan kertonut Jeesus. Tarina ei todennäköisesti ollut tosi juttu, vaan Jeesus kertoi sen siksi, että saisi opetettua kuulijoilleen ja edelleen meille jotain tärkeää elämästä ja Jumalasta.
Mitä Jeesus halusi isosten oivallisesti esittämällä tarinalla opettaa elämästä?
No varmasti anteeksi antamisen tärkeydestä. Jeesus ei tyydy sanomaan pelkästään, että antakaa hyvän kiertää ja jatkakaa hyvä tekemisen ketjuja. Hän nimittäin sanoo myös, että muuta huonona alkaneen ketjun suunta hyväksi! Se onnistuu arjen sankarilta anteeksi antamalla. Että emme siis vaatisikaan hyvitystä silloin kun meitä vastaan rikotaan, emmekä kostaisi. Vaan oppisimme armahtamaan kuten kertomuksen kuningas, oppisimme antamaan anteeksi. Jos me näin teemme, pahan ketju katkeaa meidän kohdallamme.
Jokainen tietää, että anteeksi antaminen ei ole helppoa, eikä kertomuksen palvelijakaan siihen pystynyt. Hän meni vaatimaan velkojen maksua, vaikka oli saanut omat velkansa anteeksi. Silloin kuningas suuttui ja passitti tämän vankeuteen. Kertomuksen opetus on tältä osin aika tavalla selvä.
Koska me saamme anteeksi Jumalalta, on meidän tehtävämme opetella antamaan anteeksi toisillemme. Se voi olla vaikeaa, koska kun antaa anteeksi, joutuu luopumaan jostain omasta oikeudestaan. Ei voikaan perätä saataviaan takaisin. Mutta vastalahjaksi saa lämpimän tunteen siitä, että pystyi asettumaan hyvyyden ja välittämisen välikappaleeksi tässä joskus niin kovassa maailmassa.
Anteeksi antamisen taito ei tarkoita sitä, että kaikenlainen kohtelu pitäisi hyväksyä kiltisti. Meidän on pidettävä huolta myös itsestämme. Ei Jumalakaan tahdo, että annamme toisten rikkoa sen elämän, jonka olemme häneltä lahjaksi saaneet. Omaa elämää ei voi kuitenkaan pelastaa kostamalla, se ei yksinkertaisesti auta. Sen sijaan voimme oppia vetämään rajoja ja kertomaan toiselle, millainen kohtelu ei tule kysymykseenkään, ja silti suhtautua toiseen rakkaudella tekemättä itse sitä pahaa mitä ehkä itse jouduimme kokemaan.
Entä mitä kertomus kuninkaasta ja palvelijoita opettaa Jumalasta?
Kun lukee evankeliumeista enemmän Jeesuksen kertomia tarinoita, voi huomata, että tarinoiden hahmojen joukkoon kätkeytyy lähes aina Jumala. Jokin henkilöhahmo kuvaa Jumalaa ja hänen tahtoaan ja ohjeitaan. Tämän päivän kertomuksessa Jumala oli tuo kuningas. Kertomuksen avulla voimme päätellä, että Jumala josta Jeesus puhui on kuin hyvä kuningas, joka rakastaa ja antaa anteeksi, kun me vilpittömästi pyydämme. Jumala rakastaa ihmistä niin hurjan paljon, että suostui uhraamaan oman Poikansa meidän ihmisten syntiemme puolesta. Jeesus on siis kuin velanmaksaja, joka on kulkenut meidän edellämme, ja kuitannut meidän velkamme. Meidän ei tarvitse enää muuta kuin turvautua Jumalaan ja pyytää anteeksi. Jumala vastaa: sinun syntisi on jo annettu anteeksi, Jeesuksen vuoksi. Se on kristinuskon onnellinen ydinsanoma, josta Jeesuksen risti meitä muistuttaa. Ja kun Jumala on meitä näin rakastanut, hän odottaa, että viemme häneltä saamaamme hyvää eteenpäin ja rakennamme siten hyviä ketjuja.
Elämme kuitenkin sellaista aikaa ja sellaisessa maailmankolkassa, jossa Jeesus ei yleisen mielipiteen mukaan ole oikein kovassa huudossa tai trendikäs juttu. Moni kokee, että Jeesus Kristus ja hänen suuri tarinansa ei liity läheisesti omaan elämään ja sen myötä Kristuksen kirkkokin voi tuntua vieraalta. Lisäksi kristityn herkkää uskoa ei aina kunnioiteta, vaan sille helposti tuhahdellaan, vähätellään tai jopa nauretaan päin naamaa.
Joskus vaatii rohkeutta olla kristitty. Joskus toiset eivät vaan tajua, mikä hieno aarre voi piillä siinä että elämässä saa turvautua myös ihmistä suurempaan voimaan. Ja kuitenkin monet monet turvautuvatuvat kaikessa hiljaisuudessa Jumalaan, eivätkä vain halua pitää uskostaan kovaa ääntä. Se on ennemminkin hiljainen turva tavallisen elämän keskellä.
Kun puhutaan Jeesuksesta ja kirkosta, puhutaan siinäkin eräänlaisesta ketjusta. Se on sukupolvien ketju. Te rippikoululaiset olette osa pitkää ketjua, joka on ollut olemassa jo kauan ennen teitä ja nyt on teidän vuoronne astua kehiin. Monet teidän vanhempanne, isovanhempanne, isoisovanhempanne jne. edelleen ovat perheissänne käyneet rippikoulun ja sen myötä vahvistuneet kristillisessä uskossa. Ja nyt on teidän vuoronne. Ja jos perheessä ei tällaista perinnettä ole, riparista voi tulla sinulle ihan oma tärkeä juttu. Voit ehkä olla aloittamassa aivan uutta ketjua.
Rippikoulussa tutustutaan tarkemmin tuohon Nasaretin mieheen, jonka tarinan ympärille on muototutunut kokonainen uskonto ja suuri kertomus, josta ihmiset ovat saaneet voimaa ja turvaa jo kahden vuosituhannen ajan. Samalla tutustutaan siihen, mikä on seurakunta, miksi se on olemassa ja mitä hyvää seurakunta voi tuoda sinun elämääsi.
Rippikoulu on tärkeä vaihe oman kasvusi ketjussa. Älä siis anna rippikouluajan lipua ohi kuin huomaamatta tai älä vangitse itseäsi negatiivisten asenteiden vankilaan. Sen sijaan: Ole avoimin mielin, pohdi, ajattele, katsele, kuuntele, keskustele. Virittele ajatuksesi sellaiselle taajuudelle, että saat riparista kaiken irti. Voit nimittäin saada paljon ajattelemisen aihetta, eväitä tulevaan elämään ja varmasti myös hyviä hauskoja muistoja, jotka eivät unohdu koskaan. Armollinen Jumala koko teidän rippikouluaikanne ja koko elämänne siunatkoon.
Tänään meitä on täällä kirkossa erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä erilaisen uskomme kanssa. Meitä kaikkia tuo yhteen kristittyjen yhteinen usko, joka lausutaan ääneen uskontunnustuksessa. Niinpä me nyt yhdessä nousemme ja lausumme apostolisen uskontunnustuksen. Liittäköön se meitä toinen toisiimme ja olkoon se kiitoksemme ja ylistyksemme Jumalalle.
