Kiitollisuus

Saarna 5.9.2010, 15. su helluntaista

Luuk. 17: 11-19
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!» Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: »Menkää näyttämään itsenne papeille.» Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: »Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?» Ja hän sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.»

Kun kuulen tämän kertomuksen kymmenestä spitaalisesta silmieni eteen piirtyy vanha koulukuva, jossa yksi parannetuista on polvistuneena Jeesuksen edessä ja yhdeksän muuta jatkaa tasapainoisin mielin matkaansa kohti temppeliä. Yksi parannetuista on täynnä iloa ja riemua. Hän ylistää Jumalaa niin että kaikki ympärilläolijat sen kuulevat, hän kumartuu maahan Jeesuksen edessä ja kiittä häntä. Ilo parantumisesta pursuaa hänestä estoitta.

Pystyn eläytymään samarialaisen iloon, sillä olen kerran kokenut itse saman. Malarian hellitettyä otteensa minusta oltuani sairaalahoidossa heikossa kunnossa kuuden päivän ajan sydämeni puhkesi ylistämään Jumalaa psalmin ja ylistyslaulujen sanoin, eikä tuo laulu pysynyt vain ajatuksissani, vaan minun oli huudettava ilo ulos niin, että se taisi kaikua huoneen ulkopuolellekin käytävään.

Olen usein ihmetellyt sitä, miksi Jeesus moitti niin vahvasti niitä yhdeksää paranatunutta, jotka eivät parantumisensa huomattuaan kääntyneet matkaltaan kiittämään häntä, sillä Jeesushan oli nimenomaan itse käskenyt heitä menemään lääkärin roolia hoitavan papin luokse, jotta pappi julistaisi heidät terveiksi ja kelvollisiksi tulemaan takaisin ihmisten keskuuteen. Jeesus käski heitä noudattamaan juutalaista lakia, ja sen he tekivät. Mikä siinä meni siis vikaan? He olivat huutaneet Jeesusta avuksi armahtamaan heitä, ja kun Jeesus käski heitä menepään papin luokse, he tottelivat ja kuuliaisesti noudattivat ohjetta. Olisivathan he voineet jättää matkansa kesken ja tuumata, että eipä Jeesuskaan välitä heitä auttaa. Eivät he epäilleet Jeesusta, vaikka Jeesus ei antanut heille muuta parantumisen sanaa kuin samanlaisen sanan, joka oli aikoinaan annettu spitaaliselle Naamanille: ”Mene ja peseydy Jordanissa.” He tottelivat Jeesusta ja paranivat.

Yksi mies kuitenkin kääntyi matkaltaan. Eikö olisi voinut kuvitella, että nuo toiset olivat jopa hurskaampia, kun he pitivät tarkasti huolen siitä, että lain kirjain tulisi täytettyä ja ensin vielä paraneminen varmistettua lääkäripapin luona ennen kuin siitä suurta numeroa tehtäisiin?

Niinpä niin. Mitenköhän se menisi oikeassa elämässä? Jos nyt kymmenen henkilöä tulisi parannetuksi rukouskokouksessa, niin olisiko niin, että vain yksi nousisi ylös penkistään ja kertoisi tuosta ihmeestä suureen ääneen ja ylistäisi siitä Jumalaa? Enpä tiedä. Joka tapauksessa tässä evankeliumitekstin tapauksessa todetaan, että tuo joka parannuttuaan kääntyi kesken matkan kiittämään, oli samarialainen. Hän ei kuulunut puhtaiden ja oikeauskoisten juutalaisten joukkoon. Tätä samarialaista Jeesus kiitti, hänen uskoaan ylisti, mutta toisten kiittämättömyyttä ihmetteli. Oliko niin, että nuo oikeauskoiset juutalaiset näkivät Jumalan lain noudattamisen tärkeämpänä kuin Jumalan aidon ylistämisen? Ehkäpä juuri niin. Sillä laki on aina uhka uskon vapaudelle. Kiitoskin kuolee, kun lain orjuus sitoo ihmisen mielen kahleisiinsa.

Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkää siis antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden kahleeseen, toteaa Paavali Galtian kristityille. Vapaus Kristuksessa tarkoittaa vapautta iloon ja kiitokseen. Ilo alkaa Kristuksen lahjan vastaanottamisesta. Jeesus näkee samarialaisen miehen ilossa ja kiitoksessa ilmaisun uskosta. ”Nouse ja mene”, hän sanoo samarialaiselle. ”Uskosi on pelastanut sinut.” Jeesus lähettää miehen matkaan, sillä kaikesta huolimatta hänen on hyvä mennä ja noudattaa lain antamia ohjeita, mutta tämä mies on saanut jotain enemmän kuin nuo yhdeksän muuta. Samarialainen on löytänyt uskosta pohjan uudelle elämälleen.

Kiitos ja kiitollisuus on elämänasenne, joka nousee luottamuksesta Jumalan hyvään tahtoon meitä ihmisiä kohtaan. Luottamus puolestaan kertoo uskosta. Uskosta siihen, että Jumalan rakkaus on totta. Se on tullut todistetuksi Jeesuksen ristillä. Jos Jumala on antanut oman Poikansa kuolla puolestamme ristillä, eikö se ole riittävä osoitus hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Hänen rakkautensa ei muutu. Ja sitä riittää niihin meidän itse kunkin arkielämän asioihin saakka. Se, mikä meitä huolestuttaa, ja on viedä päivästä ilon, on hänelle tärkeä asia. Siksi kannattaa kääntyä Vapahtajan puoleen ja huutaa: ”Jeesus armahda minua, Jeesus auta!” On lupa vielä enempäänkin, on lupa kiittää silloinkin, kun apua ei vielä näy. Paavali rohkaisee meitä kristittyjä positiiviseen elämänasenteeseen sanoen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. ” (Fil. 4 : 4-6)

Olkoon rukouksemme siis aina samalla myös kiitollista luottamusta Jumalan armoon ja rakkauteen.

Iloinen ja kiitollinen elämänasenne tarttuu. Yhtälailla kielteinen elämänasenne tarttuu. Parempi on levitää ilon epidemiaa kuin kielteisyyttä. Kristus on tehnyt meistä täydelliset syntien anteeksiantamuksen kautta. Jos kerran kaikki vanha on mennyt ja uusi on sijaan tullut, iloitse! Älä murehdi menneitä, älä kanna syyllisyyttä anteeksiannetusta, älä huolehdi huomisesta, vaan elä tässä ja nyt. Tämä päivä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, iloitse siitä. Vaikka et mistään muusta voisi kiitosta lausua, kiitä siitä, että Jeesuksen tähden nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan, olet pelastettu. Se on se isoin asia. Ja se on ilon ja kiitollisen elämänasenteen alkulähde.