Lupauksia - jouluyön saarna 24.12.2009
"Tämä on se yö, jona kristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa." Tämä on lupausten täyttymisen yö.
Jumala on nähnyt lastensa epätoivon. Hän on nähnyt meidän kulkevan tietä, joka väistämättä vie kohti päättymätöntä pimeyttä. Ehdottomassa rakkaudessaan Hän on muuttanut tiemme suunnan. Hän antoi profeettojen välityksellä lupauksensa Messiaasta, pelastajasta, joka tulee valmistamaan turvallisen tien. Kun aika koitti, Jumalan Poika Jeesus Kristus syntyi maailmaan täyttämään lupauksen. Tämä on se yö.
Lupaukset ovat tuttuja myös arkisessa elämässä, jossa yritämme tulla toimeen toistemme, itsemme ja elämän kanssa. Annamme lupauksia itsellemme ja toinen toisillemme. Lupaamalla yritämme pitää elämää hyvissä uomissa: parantaa elämänhallintaa ja tasapainoa, kohentaa terveyttä, vaalia ihmissuhteita ja lisätä tehokkuutta työssä. Myös epävarmuus ja pelko laittavat meidät tarvitsemaan lupauksia, joskus vaatimaankin niitä: Lupaa minulle! huudamme. Ja jos toinen lupaa, tulee turvallinen olo. Ainakin hetkeksi.
Ihmisten välisten, ihmisten antamien lupausten todellisuus on kuitenkin usein epävarmaa maastoa. Yksi antaa lupauksen ajattelematta sen seurauksia. Toisella ei ehkä ole aikomustakaan pitää lupaustaan. Monelle lupaus on kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus; olosuhteiden muuttuessa voimassaolo lakkaa. Ja tilanteessa, jossa lupaus jää saamatta, epävarmuus ja pelko syvenevät. Sielläkin missä lupauksia annetaan ihan vilpittömästi, ja kaikella vaivannäöllä halutaan ne myös pitää, sielläkin kohdataan epävarmuuden aikoja, pelkoa epäonnistumisesta. Moni odottaa turhaan lupauksen muuttumista lihaksi – kauniista sanoista teoiksi. Lupaus-keskusteluissa kaikuvat usein karut sanat: Sinulla ei ole lupaa eikä oikeutta. Aina kyllä lupaat, mutta teot jäävät puuttumaan. En voi pitää lupaustani. En voi luvata mitään.
Kun me tästä ihmisen heikkoudesta käsin tänä yönä ajattelemme seimessä makaavaa Vapahtajaa, ehkä tuttu Luukkaan jouluevankeliumi voi tulla jonkun askeleen lähemmäs.
Jumala ei jäänyt yksin pyhyyteensä ja jättänyt ihmistä. Hän näki ihmisen hädän, katsoi kaikkea rakkaudella ja antoi lupauksensa Messiaasta. Hänen lupauksensa ei jäänyt pelkäksi kauniiksi ajatukseksi, vaan Hän lunasti sen lähettämällä Poikansa tähän maailmaan. Sana tuli lihaksi – lupaus tuli lihaksi.
Tänä yönä me muistamme enkeleitä, jotka ilmestyivät paimenille kertomaan, että lupaus on lunastettu: "Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja." Lopullisesti Jumala lunasti lupauksensa Golgatan ristillä, missä hän antoi uhrinsa. Jeesuksen tie kulki seimestä ristille. Hän lunasti lupauksen. Hän lunasti sinut ja minut synnin velkavankeudesta. Kaikki tuli täytetyksi alusta loppuun Jeesuksen ruumiissa ja veressä.
Niinpä joulunakin katson mieluummin ensin ristiä ja sen jälkeen seimen lasta. Ristin kautta myös jouluevankeliumi herää elämään ja tunnen sydämessäni, miksi seimen lapsi on tärkeä. Ristin valossa vastasyntynyt Jeesus Kristus saa merkityksensä.
Jumalan Poika syntyi vaatimattomuuteen ja nimenomaan ihmisen elämän rikkonaisuuden takia. Miksi siis antaisimme tuon lunastetun lupauksen mennä ohi? Miksi emme antaisi sen tuoda toivoa ja tehdä ehjäksi sitä mikä omassa elämässämme on säröillä?
Turvallisuutta, toivoa ja iloa Jumala meille tänä yönä tarjoaa. Hän ei tahdo tulla todeksi vain joillekin harvoille valituille, joiden me ajattelemme olevan pyhälle Jumalalle sopivampia. Hän tahtoo tulla todeksi jokaiselle.
Lupaus antaa tunteen turvallisuudesta ja siitä että välitetään. Jumalan lupaus antaa varman turvan rakkaudesta ja armosta, mikä ylittää kaiken sen mitä ihminen voi toiselle tarjota. Se armo ei ole vain juhlapyhien kaunis tarina, vaan turva jokaisena päivänä – kaikista eniten silloin kun eniten uuvuttaa ja elämä pudottaa polvilleen huutamaan: Herra armahda.
Katso tänä yönä ristiä ja Jeesus-lasta. Lepää siinä turvallisessa olotilassa, jonka Jumala sinulle tahtoo antaa. Anna sen rakkauden säteillä ympärillesi, niin että lähellä olevat saavat tuntea kauttasi lämpöä, rakkautta ja turvaa. Armollinen Jumala joulunviettomme siunatkoon!
Jumala on nähnyt lastensa epätoivon. Hän on nähnyt meidän kulkevan tietä, joka väistämättä vie kohti päättymätöntä pimeyttä. Ehdottomassa rakkaudessaan Hän on muuttanut tiemme suunnan. Hän antoi profeettojen välityksellä lupauksensa Messiaasta, pelastajasta, joka tulee valmistamaan turvallisen tien. Kun aika koitti, Jumalan Poika Jeesus Kristus syntyi maailmaan täyttämään lupauksen. Tämä on se yö.
Lupaukset ovat tuttuja myös arkisessa elämässä, jossa yritämme tulla toimeen toistemme, itsemme ja elämän kanssa. Annamme lupauksia itsellemme ja toinen toisillemme. Lupaamalla yritämme pitää elämää hyvissä uomissa: parantaa elämänhallintaa ja tasapainoa, kohentaa terveyttä, vaalia ihmissuhteita ja lisätä tehokkuutta työssä. Myös epävarmuus ja pelko laittavat meidät tarvitsemaan lupauksia, joskus vaatimaankin niitä: Lupaa minulle! huudamme. Ja jos toinen lupaa, tulee turvallinen olo. Ainakin hetkeksi.
Ihmisten välisten, ihmisten antamien lupausten todellisuus on kuitenkin usein epävarmaa maastoa. Yksi antaa lupauksen ajattelematta sen seurauksia. Toisella ei ehkä ole aikomustakaan pitää lupaustaan. Monelle lupaus on kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus; olosuhteiden muuttuessa voimassaolo lakkaa. Ja tilanteessa, jossa lupaus jää saamatta, epävarmuus ja pelko syvenevät. Sielläkin missä lupauksia annetaan ihan vilpittömästi, ja kaikella vaivannäöllä halutaan ne myös pitää, sielläkin kohdataan epävarmuuden aikoja, pelkoa epäonnistumisesta. Moni odottaa turhaan lupauksen muuttumista lihaksi – kauniista sanoista teoiksi. Lupaus-keskusteluissa kaikuvat usein karut sanat: Sinulla ei ole lupaa eikä oikeutta. Aina kyllä lupaat, mutta teot jäävät puuttumaan. En voi pitää lupaustani. En voi luvata mitään.
Kun me tästä ihmisen heikkoudesta käsin tänä yönä ajattelemme seimessä makaavaa Vapahtajaa, ehkä tuttu Luukkaan jouluevankeliumi voi tulla jonkun askeleen lähemmäs.
Jumala ei jäänyt yksin pyhyyteensä ja jättänyt ihmistä. Hän näki ihmisen hädän, katsoi kaikkea rakkaudella ja antoi lupauksensa Messiaasta. Hänen lupauksensa ei jäänyt pelkäksi kauniiksi ajatukseksi, vaan Hän lunasti sen lähettämällä Poikansa tähän maailmaan. Sana tuli lihaksi – lupaus tuli lihaksi.
Tänä yönä me muistamme enkeleitä, jotka ilmestyivät paimenille kertomaan, että lupaus on lunastettu: "Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja." Lopullisesti Jumala lunasti lupauksensa Golgatan ristillä, missä hän antoi uhrinsa. Jeesuksen tie kulki seimestä ristille. Hän lunasti lupauksen. Hän lunasti sinut ja minut synnin velkavankeudesta. Kaikki tuli täytetyksi alusta loppuun Jeesuksen ruumiissa ja veressä.
Niinpä joulunakin katson mieluummin ensin ristiä ja sen jälkeen seimen lasta. Ristin kautta myös jouluevankeliumi herää elämään ja tunnen sydämessäni, miksi seimen lapsi on tärkeä. Ristin valossa vastasyntynyt Jeesus Kristus saa merkityksensä.
Jumalan Poika syntyi vaatimattomuuteen ja nimenomaan ihmisen elämän rikkonaisuuden takia. Miksi siis antaisimme tuon lunastetun lupauksen mennä ohi? Miksi emme antaisi sen tuoda toivoa ja tehdä ehjäksi sitä mikä omassa elämässämme on säröillä?
Turvallisuutta, toivoa ja iloa Jumala meille tänä yönä tarjoaa. Hän ei tahdo tulla todeksi vain joillekin harvoille valituille, joiden me ajattelemme olevan pyhälle Jumalalle sopivampia. Hän tahtoo tulla todeksi jokaiselle.
Lupaus antaa tunteen turvallisuudesta ja siitä että välitetään. Jumalan lupaus antaa varman turvan rakkaudesta ja armosta, mikä ylittää kaiken sen mitä ihminen voi toiselle tarjota. Se armo ei ole vain juhlapyhien kaunis tarina, vaan turva jokaisena päivänä – kaikista eniten silloin kun eniten uuvuttaa ja elämä pudottaa polvilleen huutamaan: Herra armahda.
Katso tänä yönä ristiä ja Jeesus-lasta. Lepää siinä turvallisessa olotilassa, jonka Jumala sinulle tahtoo antaa. Anna sen rakkauden säteillä ympärillesi, niin että lähellä olevat saavat tuntea kauttasi lämpöä, rakkautta ja turvaa. Armollinen Jumala joulunviettomme siunatkoon!
