Saarna Palokan kirkossa kiirastorstaina 9.4.2009, Teija Laine

1. lukukappale:
2. Moos. 12: 1-8, 11-14,

Evankeliumi:
Matt. 26:17 -30

Sain olla viime sunnuntaina, palmusunnuntaina, seuraamassa hiljaisen viikon aloittavaa kulkuetta, jossa päähenkilönä oli aasilla Jerusalemiin ratsastava Jeesus. Kulkueen oli määrä alkaa kello 12 Fuengirolan kaupungintalon vieressä olevalta kirkolta ja väkijoukkoa oli kokoontunut odottamaan kirkon ulkopuolelle kadulle niin paljon, ettei juuri pystynyt liikkumaan eteenpäin. Saimme odotella tovin, jännitys tiivistyi, mutta lopulta alkoi tapahtua. Ensin kirkosta astuivat ulos ristinkantajat ja valkoisiin viittoihin ja punaisiin huiveihin pukeutuneet lapset. Sitä seurasi Kristus-vakuunaa kantava joukko ja pastoreita. Kun kirkon ovesta tuli esille suuri Jeesus-patsas ratsaineen nuorten miesten ja naisten kantamana, väkijoukosta kuului kohahdus ja kansa alkoi taputtaa. Tämä kaikki liikutti minua. Tunsin kuinka sydän hypähti rinnassani. Olin nähnyt kuinka edellisenä päivänä miehet olivat valmistelleet tuota tärkeää tapahtumaa rakentaen kantotelinettä ja koristellen sitä kukin ja palmunlehvin. Nyt sain olla mukana joukossa, joka otti taputuksin vastaan punaiseen viittaan puettua Jeesus-kuningasta. Kulkuetta seurasi soittokunta tuoden tunnelmaan mukaan oman juhlallisuutensa.

Pitkänäperjantaina tuo riemukulkue oli muuttuva ristisaatoksi. Ilo oli muuttuva suruksi. Mutta sitä ennen oli Jeesuksen ja opetuslasten aika saada vahvistusta ja voimaa kärsimysmatkalle. Opetuslapset laittoivat Jeesukselle ja itselleen perinteen mukaisen runsaan pääsiäisaterian valmistaen karitsan paistin ja laittaen tarjolle happamatonta leipää. He muistelivat syödessään Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta.

Israelilaisten tie Egyptin orjuudesta luvatun maan vapauteen kulki kärsimyksen kautta. Erämaavaellus oli oleva pitkä. Mutta matkalle oli lähdettävä, ja matkaan oli valmistauduttava hyvin. Jotta Jumala sai vapautettua kansansa orjuudesta, oli hänen rangaistava kovalla kädellä Faaraota ja egyptiläisiä. He joutuivat kokemaan jokaisessa perheessä esikoistensa kuoleman. Mutta Jumala suojeli omaa kansaansa. Kaikki ne, jotka toimivat Jumalan antaman pelastussuunnitelman mukaan, säilyivät koskemattomina eikä tuho tullut heidän esikoistensa osaksi. Tuo ohje oli selkeä: ”Ottakaa karitsan verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään... Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne.”

Karitsan veri pelasti kuolemalta kaikki ne, jotka olivat sivelleet sen Jumalan antamien ohjeiden mukaan talojensa ovenpieliin ja -kamaniin. Näin Kristuksen veri pelastaa kaikki ne, jotka turvautuvat siihen ja siinä olevaan anteksiantamuksen lahjaan. Jeesus sanoo: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. ” (Joh 6:54)

Jeesus antoi itsensä uhriksi meidän puolestamme. Hän oli niin kuin karitsa, jonka israelilaiset uhrasivat ennen pakomatkalle lähtöään. Hän oli karitsa, jonka lihaa syömällä israelilaiset saivat voimaa lähteä matkalle. Hänen verensä tuli pelastuksen merkiksi. Kasteessa on ristinmerkki piirretty otsaamme ja rintaamme. Meidät on ikäänkuin sivelty Kristuksen, pyhän uhrikaritsan verellä pelastukseksemme. Ihmissilmä ei näe tuota kasteessa piirrettyä ristinmerkkiä, mutta Jumala näkee sen. Kristuksen veri pelastaa meidät synnin ja kuoleman rangaistukselta. Tuho kulkee ohitsemme. Jeesuksessa me olemme vapaat. Olemme vapaat tekemään matkaan hänen seurassaan ja hänen johdossaan.

Matkanteko kuluttaa voimia. Jalat pölyyntyvät ja likaantuvat, tulee nälkä ja jano. Tarvitsemme puhdistusta synneistämme, kaikesta liasta ja tarvitsemme virvoitusta, elävää vettä ja elävää leipää. Tätä varten asetti Jeesus meille ehtoollisaterian. Kun saamme matkaevästä jaksamme jatkaa. Kun tunnustamme syntimme ja otamme vastaan Jeesuksen anteeksiannon, jatkamme eteenpäin puhtain mielin ja kevein sydämin. Reppu ei enää paina, kun raskaat taakat on laskettu ristin juurelle. Siihen ne on lupa jättää. Matkalla likaantuneet jalat tulevat jälleen puhtaiksi. Jeesus virvoittaa ja vahvistaa. Siitä on hyvä jatkaa taas eteenpäin armon varassa iloiten.

Jumala antoi israelaisille ohjeen syödä pääsiäisaterian viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä. Ateriapöytään ei ollut tarkoitus jäädä pitkäksi aikaa, vaan siitä lähdettiin heti eteenpäin. Kun Jeesus ja opetuslapset olivat aterioineet, lauloivat he kiitosvirren ja lähtivät matkaan. Opetuslapset eivät ehkä ymmärtäneet vielä mitä oli tuleva, mutta Jeesus tiesi. Silti hän nousi ja lähti kiittäen Jumalaa siitä tiestä, mikä hänen oli määrä kulkea, sillä se oli pelastuksen tie ihmiskunnalle. Se oli tie, jonka kulkemalla Jeesus avasi meille syntiinlangenneille iankaikkisen elämän. Hän valmisti meille täydellisen pelastuksen. Hän tiesi, että me tarvitsemme sitä. Vain hän on tie Isän luokse. Vain hänen verensä voi meidät pelastaa ikuisesta kuolemasta.

Olemme järkyttyneenä kuulleet tällä viikolla uutisia Italiasta, missä maanjäristys on tuhonnut tuhansien ihmisten koteja. Suru Italiassa on tällä hiljaisella viikolla suuri. Italiassa järjestetään pitkänäperjantaina hautajaisia. Kuolonuhrien määrä on kohonnut 275 henkeen.

Puhuttelevaa tämän järkyttävän uutisen keskellä on se, kuinka Italiassa oli suhtauduttu etukäteisvaroituksiin tästä maanjäristyksestä. Reuters kertoo, kuinka italialainen tutkija, seismologi Gioacchino Giuliani oli varoittanut maansa viranomaisia maanjäristyksestä jo viikkoja sitten, mutta hänet oli leimattu paniikinlietsojaksi ja pakotettu poistamaan varoituksensa internetistä sekä lopettamaan L'Aquilan kaupungin kaduilla annettavat evakuointikehoitukset.

Nyt on turha enää etsiä murhenäytelmän syyllisiä, mutta tämä kuvastaa sitä, minkälaisia me ihmiset helposti olemme. Emme halua uskoa todeksi tulevaa onnettomuutta. Jos israelilaiset eivät olisi uskoneet Mooseksen antamia ohjeita pihtipielien sivelemisestä karitsan verellä, olisi kansa joutunut kokemaan saman esikoisten kuoleman, mikä kohtasi egyptiläisiä. He kuuntelivat Moosesta, vaikkei Mooseksella ollut tieteellisiä tuloksia esitettävänään. Vain Jumalan antama käsky ja pelastussuunnitelma. Jos Giulianoa olisi kuunneltu ja hankala ja monimutkainen evakuointi toteutettu, olisi säästytty kuolonuhreilta, vaikkei kuitenkaan maanjäristyksen aiheuttamilta taloudellisilta tuhoilta.

Miten me suhtaudumme Jumalan meille antamaan pelastussuunnitelmaan Jeesuksessa? Kaikki on valmiina. Uhrikaritsa on uhrattu, veri on vuotanut puolestamme. Otammeko vastaan tämän pelastuksen ja turvaudumme siihen vai ajattelemmeko, että emme me suinkaan tarvitse tätä pelastusta, sillä eihän kukaan tiedä varmasti, mitä iankaikkisuus tuo tullessaan?

Tähän pelastuksen lahjaan meitä kutsutaan tänäänkin turvautumaan. Ehtoollispöydässä Jeesus palvelee meitä ja ravitsee meitä armollaan. Jeesus sanoo: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh 6:35)