Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
2. sunnuntain loppiaisesta, 20.1.2013
Joh. 2: 1–11
Viikon kolmantena päivänä
vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus
ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi
Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» Mutta Jeesus vastasi: »Anna minun olla,
nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.» Hänen äitinsä sanoi palvelijoille:
»Mitä hän teille sanookin, tehkää se.»
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä», ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: »Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle», ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: »Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.»
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä», ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: »Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle», ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: »Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.»
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
-------
Valmistellaanko mitään muuta perhejuhlaa
niin suurella antaumuksella kuin häitä?
Luulenpa ettei. Tänä
viikonloppuna on jälleen hyvä esimerkki häiden merkityksestä meille
suomalaisille. Keski-Suomen Hää- ja
Juhlamessut järjestetään viidettä kertaa ja messuilta voi hankkia tuoreita
ideoita oman juhlansa täydellistä onnistumista varten. Nuoripari miettii tarkasti pukeutumisensa,
kutsukorttien ulkoasun, juhlahuoneen värimaailman ja koristelun, ruokalistan ja
juhlaohjelman. Kaasot ja bestmanit
saavat tehdä tosissaan töitä auttaakseen morsiusparia juhlien
järjestämisessä. Morsiuspari kokee
onnistuneensa, kun juhlavieraat lähtevät juhlista kotiin tyytyväisinä ja
iloisina.
Jeesuksen äiti oli kutsuttu
häihin. Myös Jeesus opetuslapsineen oli
mukana juhlassa. Jeesuksen äiti seurasi
juhlien kulkua hyvin äitimäiseen tapaan, oli hänelle sitten uskottu vastuuta
juhlajärjestelyistä tai ei. Hän huomasi
juhlien aikana, että hääjuhla uhkasi epäonnistua totaalisesti. Se, millä ei välttämättä ole meille niin
suurta merkitystä juhlan onnistumisessa, oli tärkeää Jeesuksen ajan
häissä. Juhlajuoma, viini oli lopussa. Noloa, harmillista. Mistä tuo puute johtui
jää meille salaisuudeksi. Ehkä väkeä oli tullut enemmän kuin oli osattu odottaa
tai viiniä ei oltu saatu hankituksi alun alkaenkaan riittävästi. Juhlatunnelma oli vaarassa ja Jeesuksen äiti
oli huomannut tuon juhlajärjestelijöiden vakavan huolen.
Vietimme nuorimman poikamme häitä
viime kesänä. Näitä Kaanaan häitä
ajatellessani mieleeni nousi muisto yli 20 vuoden takaa, kun vietimme tämän
Senegalissa syntyneen nuorimmaisemme kastejuhlaa Fatickin pikkukaupungissa. Itse kaste toimitettiin Fatickin kirkossa, ja
koko seurakunta oli kutsuttu juhlaan.
Kaikki saivat kutsun myös kutsun kastekahveille kotiimme. Väkeä riitti.
Ruokaa emme paikallisen tavan mukaisesti tarjonneet, mutta tarjolla oli suomalaisittain
pikkusuolaista ja täytekakkua. Kaiken
kruunasi raikas limsa, Fanta ja Coca cola, senegalilaiset juhlajuomat. Ihmisiä
meni ja tuli. En varmasti tuntenut
puoliakaan vieraista, joita talossamme kävi.
Jälkeenpäin kuulimme eräältä naapurin vanhukselta, että juhlat olivat
onnistuneet todella hyvin, sillä limsaa riitti, niin ettei kukaan jäänyt
ilman. Kun edellinen limsapullo loppui,
niin uutta otettiin esille. Tämä onnistuminen
vieraanvaraisuudessa jäi mieleemme mukavana muistona.
Jeesukselle ei mikään inhimillinen
ole vierasta. Jos ihmisellä on hätä,
johtui se sitten mistä tahansa, hän kuulee tuon hätähuudon. Se, mikä on sinulle merkityksellistä ja
aiheuttaa sinulle huolta ja ahdistusta, on merkityksellistä myös Jumalalle. Jumala
auttaa. Hän kuulee ihmisen avunhuudon ja
vastaa siihen.
Jumala on rakkaus. Jumalan sydän on täynnä lempeyttä ja
laupeutta. Jumala ymmärtää sinun
hätäsi. Huuda siis hädässäsi häntä
avuksesi. Älä ajattele, että asiasi
olisi vääränlainen. Jumala ei lokeroi
asioita samalla tavalla kuin me ihmiset tekisimme. Sinun asiasi on hänelle tärkeä. Vaikka et haluaisi kertoa asiaasi kenellekään
ihmiselle, kerro Jumalalle. Hän ymmärtää
sinua ja hän auttaa.
Maria esitetään meille Kaanaan
häiden kertomuksessa uskon esimerkkinä.
Vaikka Jeesus ei heti luvannut ryhtyä toimeen, Maria oli jo antamassa
palvelijoille ohjeita siitä miten toimia ja ketä kuunnella. Mitäpä siinä Jeesus saattoi muuta kuin ruveta
Marian uskon mukaan myös toimimaan. Niinpä sitten Jeesuksen käskystä vesiastiat
täytettiin vedellä ja kohta palvelijat jo tarjoilivat mitä parhainta viiniä
juhlavieraille.
Tämä kertomus Kaanaan häistä ei löydy
muista evankeliumeista. Vain Johannes,
rakkauden apostoli, on tallentanut tämän ihmekertomuksen evankeliumiinsa. Ehkäpä tämä oli kertomus, jonka Maria kertoi
joskus hiljaisena iltahetkenä Johannekselle muistellessaan Jeesusta,
ihmeellistä Poikaansa. Perimätietohan
kertoo Johanneksen ja Marian todellakin huolehtineen toisistaan niin kuin äiti
ja poika, ja asuneen Efesoksen lähellä viimeiset elinvuotensa. Vanhan Efesoksen lähellä olevalla vuorella on
edelleen pikkuinen talo, jossa Marian uskotaan viimeiset elinvuotensa asuneen yhdessä
apostoli Johanneksen kanssa. Ehkäpä
siksi Johannes tiesi jotain sellaista, mitä toiset evankelistat eivät olleet
kuulleet tai sitten eivät pitäneet merkittävänä kertoa.
Tämä kuuluisa kertomus veden
muuttamisesta viiniksi avautuu ehkä parhaiten juuri keskittymällä - ei viiniin
- vaan rakkauteen. Jumalan rakkaus on
keskiössä. Jumalan huolenpito, joka
kohdistuu kaikkiin ja kaikkialla, on tapahtumassa tärkeintä. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille, eikä sille
ole ehtoja.
Katselimme eräänä iltana pientä
videopätkää, jossa esiteltiin erään Mosambikissa asuvan sydämellisen pastorin,
Heidi Bakerin ja hänen miehensä työtä Afrikassa. Heidän sydämensä oli täynnä rakkautta
erityisesti lapsia kohtaan. Bakerit
perustivat 25 vuotta sitten oman lähetysjärjestön ja aloittivat työnsä pienessä
orpokodissa tuolla Mosambikissa. Videossa
Heidi Baker kertoo kuinka hän haluaa elämällään kirkastaa Jumalan rakkautta ja
jakaa sitä rukoillen kaikille hädässä oleville. Heidille oli uskottu armolahja rukoilla
sairaiden puolesta, niin että he paranivat.
Hän rukoili erityisesti kuurojen puolesta. Hänellä oli tapana kutsua evankelioimisillan
alkaessa luokseen kylän kuuro, pyytää avukseen rukoilemaan pienet lapset, ja he
yhdessä pyysivät Jumalaa parantamaan tämän keskellään seisovan ihmisen. Ihmeellistä oli nähdä, miten tuo rakkaus
vaikutti ja toimi. Ihmeellistä oli nähdä
kuinka kuuro kuuli jälleen.
Käsittämätöntä suorastaan. Mutta
enemmän kuin tuo ihme, minuun vaikutti tuo rakkaus. Hänen sydämensä suorastaan
pursui Jeesuksen kirkkautta ja rakkautta.
Siinä oli kaiken lähtökohta ja keskus.
Jeesuksen toiminnassa oli aina
keskiössä rakkaus. Paavali opetti myös,
että ennen kaikkea muuta, meillä on oltava rakkaus. Vaikka sinulle olisi uskottu kaikki upeat ja
ihmeelliset armolahjat, eivät ne mitään hyödyttäisi ilman rakkautta. Mutta rakkauden kanssa ne avaavat ihmisten
sydämet kuulemaan Jumalan äänen. Meidät kaikki on tarkoitettu Heidi Bakerin
tavoin Jeesuksen opetuslapsina rakastamaan ihmisiä Jumalalle. Meitä kutsutaan rukoilemaan toinen toistemme
puolesta ja kantamaan näin ihmisiä Jumalan rakastavalle sydämelle.
Tämän päivän epistolatekstissä
sanotaan: ”Olkoon rakkautenne
vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne
lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko
velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.
Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa
niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien
kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Tässä
oli niin paljon hyviä ja ihania asioita.
Juuri kaikkea sitä, minkä mukaan Heidi Baker on elänyt ja mihin hän
haastaa meitä Lännen kristittyjä: siunaamaan, rakastamaan ja rukoilemaan. Ilman ehtoja ja ilman vaatimuksia meitä
kutsutaan jakamaan Kristuksen lahjoja kaikille ja kaikkialla.
Kristus Jeesus ilmaisee
jumalallisen voimansa siellä, missä on rakkaus, sillä Jumala on rakkaus.

