Tehkää tie Kuninkaalle

Matt. 11: 2-10
Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
      spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
      kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
      Autuas se, joka ei minua torju."
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
    hän raivaa sinulle tien."

 

Elämme odotuksen aikaa.  Lapsiperheissä eletään jännityksessä.  Jouluvalmistelut täyttävät ajatukset.  Kädet ovat täynnä iloista touhua.  Lahjoja kääritään paketteihin ja piilotetaan pienimmiltä.  Monissa kodeissa on kirjoitettu joulupukille lahjalistoja ja jutellaan tontuista, jotka touhuavat joulupukin pajassa ja kurkkivat ikkunoista lasten touhuja.  Eräs pappi vertasikin joulukirjoituksessaan tätä suomalaista satua joulutonttujen touhusta sattuvasti Johannes Kastajan edelläkävijän tehtävään.  Tontut valmistavat tietä joulupukille.  Ne kasvattavat joulujännitystä ja kun on joulupukin aika ilmestyä kuvaan, kaikki ovat juhlallisesti valmistautuneet siihen hetkeen. 

Vaikka tuo vertaus onkin ehkä hieman ontuva, eikä ehkä tunnu sopivaltakaan, niin kieltämättä se auttaa meitä oivaltamaan, miten suuri merkitys on sillä, että tietä Jeesuksen tulolle valmistettiin.  Johannes Kastaja avasi parannuksen saarnallaan ihmisten sydämet vastaanottamaan Jumalan armon ja rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa.  Johannes Kastaja muistutti siitä, että Jumala ei koskaan ole hylännyt oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisen rakkauden vaatimustaan.  Jumala tahtoo olla kuningas, joka ohjaa alaisiaan hyvän tahdon tasapuoliseen toteutumiseen maailmassa.   

Jeremia julisti Jumalan tahtoa Israelin kansalle, joka oli unohtanut Herran, Jumalansa.  Jumalan kansa oli lähtenyt seuraamaan Baalia, jumalaa, joka lupasi paljon, mutta antoi vähän.  Antoiko lopulta mitään muuta kuin itkua ja avunhuutoja.  Baal on syönyt kaiken, mitä isämme ovat hankkineet, itkivät israelilaiset.  Se on vienyt lampaat, härät, pojat ja tyttäret, murehtivat israelilaiset.  Mikä onkaan meidän aikamme Baal, mikä on se epäjumala, jolle uhraamme kaiken, minkä isämme ovat meille hankkineet?   

Israelilaiset itkivät ja lausuivat profeettansa saarnan kuultuaan: ”Langetkaamme häveten maahan,
häväistys meidät peittäköön! Olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan.
Nuoruudestamme asti tähän päivään saakka olemme tehneet syntiä,
niin me itse kuin meidän isämmekin. Me emme ole kuunnelleet Herran, Jumalamme, ääntä."

Vanhan testamentin profeetat eivät väsyneet saarnaamaan vastuullisen elämäntavan puolesta.  He  nuhtelivat myös kuninkaita, jos nämä eksyivät Jumalan rakkauden ja hyvän tahdon tieltä.  Näin toimi myös Johannes Kastaja.   Hän teki vaikuttamistyötä, niin kuin nykyään sanotaan siitä työstä, jolla tahdotaan puuttua yhteiskunnassa vallitseviin ihmistä vahingoittaviin väärinkäytöksiin.  Ihmiset kuuntelivat häntä, mutta eivät kaikki.  Kun Johannes nuhteli kuningas Herodesta, joutui hän vankeuteen.  Kaikki eivät halua kuulla totuutta, puhumattakaan siitä, että haluaisivat toimia oikeuden mukaan.

Johannes Kastaja virui siis vankilassa, kun Jeesus oli jo aloittanut julkisen toimintansa Galileassa.  Johannes oli ollut vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, hän oli saanut odottamansa Messiaan merkin taivaasta, kun Jeesus oli tullut hänen luokseen kastettavaksi.  Oliko hänen uskonsa ja toivonsa hiipumassa, kun hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, onko hän se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö heidän odottaa toista? 

Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
      spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
      kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
      Autuas se, joka ei minua torju."

Jeesus toteutti sen, mitä Johannes oli saarnallaan vaatinut.  Jeesus toteutti Jumalan tahdon, hän toi keskellemme Isän sydämen.  Hän ei vain pitänyt vaikuttavia puheita,  vaan myös toimi saarnansa mukaan.  Jumala vaikutti hänen teoissaan.  Hän sanoikin, että hän ja Isä ovat yhtä.  Hän avasi Isän Jumalan sydämen meidän silmiemme nähtäväksi.

 

Kun Jeesus kertoo Johanneksen opetuslapsille siitä, mitä hyvää hänen kauttaan tapahtuu, toteaa hän lopuksi: ”Autuas se, joka ei minua torju.”  Miksi kukaan torjuisi sen hyvän, minkä Jeesus toi maailmaan?  Miksi kukaan lähtisi vastustamaan sitä, että sairaat paranevat?  Miksi sitä, että köyhillekin annetaan ihmisarvo?  Niin, miksi?  Ja silti tuntuu, että meidänkin päivinämme moni hyötyy siitä, että keskuudessamme on sairaita.  Miten kävisi lääketeollisuuden, jos sairaat paranisivat?  Miten kävisi rikkaiden, jos ei olisi enää köyhiä?  

Jeesuksen sanoma on vallankumouksellinen.  Se muuttaa maailmaa.  Jumalan rakkaus luo toivon ja uudistaa vastuulliseen elämään.  Autuas se, joka ei Jeesusta torju. 

Annammehan tänäkin joulunaikana Jeesuksen tulla sydämeen asumaan, annammehan hänelle tilaa, niin että hän saa meidät näkemään apuamme tarvitsevan ja auttaa meitä  toimimaan ilosanoman arvon mukaan elämässämme.