Tapaninpäivänä
Kristuksen todistajat
Matt. 10: 16-22
Jeesus sanoi opetuslapsille:
"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.
Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.
Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu."
Jeesus sanoi opetuslapsille:
"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.
Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.
Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu."
Nämä Jeesuksen opetuslapsilleen lausumat varoituksen ja
rohkaisun sanat Jeesuksen seuraajien vainoista tuntuvat varsin vierailta meille
suomalaisille. Ne kuuluvat sinne
alkuseurakunnan aikoihin, ensimmäisten kristittyjen historiaan, aikaan, jolloin
kristityt olivat vähemmistönä Rooman valtakunnassa. Siinä ajassa Jeesuksen seuraajat saivat olla
varuillaan henkensä puolesta tunnustautuessaan kristityiksi. Apostolien teoissa kerrotaan niistä
vaikeuksista, joita kristityt joutuivat kohtaamaan eläessään juutalaisten ja
roomalaisten keskellä. Tämä toinen
joulupäivä, tapaninpäivä, on saanut nimensä ensimmäisen Jeesuksen nimen tähden
surmatun kristityn, Stefanuksen, mukaan.
Hänen jälkeensä moni muukin Jeesukseen Jumalan Poikana uskova ja
Jeesusta seuraava joutui kokemaan saman kohtalon, kuoleman marttyyrina.
Vaikka Suomessa kristityt ovat olleet enemmistönä
vuosisatoja, niin viime vuosina on vaikuttanut siltä, että pieni
vapaa-ajattelijoiden vähemmistö on ottamassa suhteetonta valtaa
yhteiskunnassamme. Muualla vähemmistö
taipuu enemmistön valtaan, mutta meillä vähemmistö pitää suurta ääntä itsestään
ja enemmistö taipuu. Joulun alla on
jälleen kerran keskusteltu joulujuhlien sisällöstä, mikä on sallittua, mikä
ei. Mikä loukkaa ketäkin ja kuinka olisi
toimittava uskonnollisissa asioissa neutraalisti, niin ettei kenenkään
henkilökohtaista vakaumusta vahingoiteta.
Totta kai kaikkia on kunnioitettava ja jokaisella on oikeus omaan
mielipiteeseensä, uskoonsa tai epäuskoonsa.
Kunnioituksen tulisi kuitenkin olla kahdensuuntaista.
Merkillistä on se, että usko Jumalaan saa niin paljon
vastustusta osakseen, puhumattakaan uskosta Jeesukseen Vapahtajana ja ihmiseksi
syntyneenä Jumalan Poikana. Mitä pahaa Jeesus meille teki? Mitä pahaa Jeesuksen seuraaminen saa tässä
maailmassa aikaan? Jeesuksen vastustajat
kyllä keksivät tähän vastauksensa. He
nostavat historiasta tapahtumia, joissa on saatettu toimia Jumalan nimessä,
vaikka todellisuudessa on toimittu poliittisista lähtökohdista käsin. He muistelevat ristiretkiä ja vetoavat niihin
vastustaessaan tämän päivän kristillisiä kirkkoja ja kristittyjä. Heillä ei ole mitään pahaa sanottavaa tämän
päivän Jeesukseen uskovista. Mutta he
kyllä halutessaan tekaisevat perättömiä syytöksiä.
Emme ole täällä Suomessa, Jumalalle kiitos siitä, vielä vainottuja. Mutta maailmassa kristityillä ei ole helppoa. Siksi meidän tehtävämme on muistaa rukouksin siskojamme ja veljiämme vainojen keskellä. Perinteisesti Tapaninpäivänä keräämme kolehdin Stefanus-lähetykselle, joka tukee vainottuja kristittyjä eri puolilla maailmaa. Vuoden 2012 uutisotsikkoina mainittiin Stefanus-lähetyksen nettisivuilla seuraavaa:
20.2.2012
- Iran - Farsinkieliset jumalanpalvelukset kielletty.
- Iran - Farsinkieliset jumalanpalvelukset kielletty.
-
Kolumbia – Väkivaltaiset sissit estävät evankeliumin työtä.
-
Laos – Seitsemän kristittyä johtajaa vapautettu.
27.2.2012
-
Turkmenistan – Pastori vapautettu vankileiriltä.
-
Sudan – Kristittyjä kidnapattu.
-
Kazakstan – Uusia rangaistuksia sovellettu.
5.3.2012
-
Kiina – Li Ying vapautettu!
-
Valko-Venäjä – Ratsioita ja uhkailua.
-
Syyria – Kristityt pyytävät esirukousta.
12.2.2012
-
Egypti – Islamistit perustelevat hyökkäyksiä huhuilla.
-
Kiina – Uusi laki mahdollistaa ”katoamiset”.
Uusin tapahtumatieto Stefanus-lähetyksen sivuilla on viime torstailta (21.12.2012) ja siinä kerrotaan kuinka kristityt kärsivät ankaraa vainoa Filippiinien eteläosassa kapinallisten käsissä, jotka haluavat saattaa alueelle voimaan islamilaisen lain. Mindanaon saarella eläviä on pakotettu pois mailtaan, heitä vastaan on hyökätty ja jopa tapettu.
Eräs piispa kertoi, kuinka hän oli välittömästi evakuoinut kylänsä kuultuaan, että sitä vastaan oltiin hyökkäämässä. Kauhuissaan olevat kyläläiset piileksivät kivien takana rannalla ja katselivat avuttomina, kuinka noin 300 kapinallista tunkeutui saarelle veneillä toisilta saarilta. Kylään palattuaan he totesivat, että seurakunnan vanhimman viisihenkinen perhe ei ollut ehtinyt pakoon. Heidät oli murhattu raa’asti, myös perheen pieni vauva. Kodit ja muu omaisuus oli tuhottu. Vaikka poliittiset neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä Filippiinien hallituksen ja muslimijohtajien kanssa uuden puoliautonomisen alueen perustamisesta, kapinalliset toimivat aivan kuin islamilainen laki olisi jo voimassa. Lokakuussa allekirjoitettiin alustava rauhansopimus, jonka mukaan vuonna 2016 perustetaan Bangsamoron alue. Kristityt pelkäävät, että muutos vain lisää vainoja ja pakottaa heidät lähtemään alueelta. - Release International, Manila Standard Today
Meidän
rukouksiamme tarvitaan. Meidän apuamme
tarvitaan. Voimme jokainen jakaa tietoa
vainotuista, voimme kirjoittaa vangeille rohkaisten heitä vaikeuksissa. Me voimme myös toimia konkreettisesti
liittymällä esimerkiksi Stefanus-Lähetyksen puitteissa toimivaan
vetoomusryhmään. Ryhmän tarkoitus on mahdollisimman nopeasti puuttua kristityn
vangin tai pidätyksen uhan edessä olevan veljen tai sisaren asiaan. Vaikka vetoomukset eivät aina johtaisikaan
vapautukseen, niistä on silti ollut Stefanus-Lähetyksen mukaan hyötyä. Vangille
itselleen yhteydenotot ovat tuoneet korvaamattoman arvokasta rohkaisua ja
voimia kestää vaikeissa olosuhteissa. Viranomaiset ovat usein olleet
yllättyneitä asian saamasta kansainvälisestä huomiosta ja sen johdosta vangin
olot ovat kohentuneet ja se on myös saattanut muuttaa toisten samanlaisten
uskovien kohtelua paremmaksi.
Joulujuhlan, lämmön ja valon keskellä, emme unohda vainottuja veljiämme ja sisariamme, vaan rukoilemme heidän puolestaan ja siunaamme myös heidän vainoojiaan, jotta Jumala voisi muuttaa heidänkin sydämensä. Saamme myös itse olla rohkeita tilanteissa, joissa uskomme Kristukseen kyseenalaistetaan. Jumalan Pyhä Henki antaa rohkeutta ja viisautta todistaa Jeesuksesta niin, että tuo todistus on Jumalalle kunniaksi.
Joulujuhlan, lämmön ja valon keskellä, emme unohda vainottuja veljiämme ja sisariamme, vaan rukoilemme heidän puolestaan ja siunaamme myös heidän vainoojiaan, jotta Jumala voisi muuttaa heidänkin sydämensä. Saamme myös itse olla rohkeita tilanteissa, joissa uskomme Kristukseen kyseenalaistetaan. Jumalan Pyhä Henki antaa rohkeutta ja viisautta todistaa Jeesuksesta niin, että tuo todistus on Jumalalle kunniaksi.
Jumala on
suuri. Jumala on meidän kanssamme. Hän on tullut meitä lähelle Pojassaan
Jeesuksessa Kristuksessa, johon me saamme uskoa, ja tunnustaa uskomme yhteen
ääneen iloisin mielin ja rohkein sydämin.

