Pyhä juhla

Puhe Palokan yläkoulun jouluhartaudessa 20.12.2012

On aika hienoa olla tässä. Laulaa ja kuulla tunnelmallista joulumusiikkia, katsella kaunista kirkkoa ja kuulla vanhaa jouluevankeliumia, joka kutsuu meitä tänäkin vuonna pehmentämään sydämemme ja viettämään joulua – Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Se että näin on tehty meidän näkökulmastamme aina, voi saada joulun tuntumaan itsestäänselvyydeltä – totta kai me sitä vietämme ja lähdemme sen vuoksi lomalle! Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Maailmassa on edelleen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet kertomusta seimeen syntyneestä Jumalan Pojasta eivätkä siksi tunne joulua sellaisena kuin me sen tunnemme. Ja meidänkin yhteiskunnassamme on ajattelua, jonka mukaan joulusta tulisi riisua sen uskonnollinen sisältö: unohtaa Betlehem ja etsiä tilalle jotain muuta. Mitä se olisi? En tiedä.

Kuitenkin näinä päivinä ja viikkoina jouluevankeliumista kertovat laulut soivat kaupoissa ja monissa kodeissa. Kuusten latvaan laitetaan tähti, joka kuvaa sitä tähteä jota tietäjät seurasivat Betlehemin talliin. Ja moni muistaa sydämen hiljaisuudessa Jumalaa ja Jeesus-lasta. Kirkonpenkit tulevat täyteen, kun etsitään sitä sanomaa ja tunnelmaa. Jokin siinä Jeesuksessa siis vieläkin on - ei hänestä oikein henno luopua.

Viime viikonloppuna satuin katsomaan telkkarista YLE Leaks ohjelmaa. Kun huomasin, että ohjelmassa käsitellään joulun sanomaa ja evankeliumia, olin vähällä vaihtaa kanavaa jo heti alkuunsa. Ihan siksi ettei tarvitsisi pahoittaa mieltä siitä, kun joku jälleen haluaa vitsin varjolla painaa alas kristinuskon pyhimpiä ja herkimpiä asioita. Onneksi kaukosäädin ei kuitenkaan ollut valmiiksi kädessä, koska kanavaa vaihtamalla olisin jäänyt paljosta paitsi. Ohjelma nimittäin paneutuikin hauskalla tavalla siihen, kuinka nykyään kaikenmaailman tahot ovat niin kärkkäitä kritisoimaan, että siinä oman mielipiteen esille tuomisen tuoksinassa jotain arvokasta menee jo säpäleiksi. Aina näin joulun alla mediasta voi lukea kaikenlaista joulua koskevaa kritisointia: yksi kritisoi uskonnollisuutta, toinen kaupallisuutta ja kolmas paheksuu tonttuja. On monta mielipidettä siitä, kuinka joulua tulisi viettää ja moni mielipiteen esittäjä on toki sitä mieltä, että se oma tapa olisi kaikille juuri se sopivin. YLE Leaksissa todettiin osuvasti: Jos joulussa luovutaan kaikesta siitä mikä jotakuta ärsyttää, vaikkapa juuri uskonnollisuudesta, kaupallisuudesta ja tontuista, mitä jää jäljelle? Vastaus kuului: Jäljelle jää maanantai.

Ja se on ihan totta. Jos luovumme niistä asioista, jotka tekevät joulusta juhlan, joulun taika katoaa ja meille jää käteen vain tavallinen arkipäivä. Joulu sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden pitää taukoa arjesta ja ottaa elämäämme sellainen hetki, joka kohoaa arjen yläpuolelle. Tai menee pintaa syvemmälle. Joulu antaa mahdollisuuden ottaa palasen pyhää arjen keskelle.

Mitä se pyhä sitten on? Jokainen voi itse miettiä, mikä tai mitkä asiat ovat itselle pyhiä? Ylipäänsä pyhä ja pyhät asiat ovat jotain hurjan arvokasta. Jotain sellaista herkkää, mikä liittyy tunteisiin. Pyhä liittyy niihin herkkiin ja särkyviin puoliin, jotka meissä on pinnan alla. Pyhä asuu sydämessä ja sielussa eikä se välttämättä näy lainkaan ulos. Se ainoastaan tuntuu.

Ja eikö joulu ole parhaimmillaan juuri jotain sellaista? Hyvää lämmintä tunnetta, aavistusta pyhyydestä ja rakkaudesta. Tuota tunnetta me etsimme, kun valmistelemme ja vietämme joulua eri tavoin. Ja uskoisin että juuri se pyhyyden etsintä ja jonkin syvemmän kaipaus tuo meitä aina uudestaan myös Jeesuksen seimen äärelle. Jumalan lähelle. Koska Jumala on jotain sellaista pyhää, jota ei saa järjellä selittämällä analysoitua auki, vaan johon liittyy aina mystinen verhoiltu salaisuus. Sen salaisuuden äärellä voi tuntea pyhän läsnäolon, voi tuntea turvaa ja lämpöä, voi tuntea että elämässä on jotain enemmän kuin se pintapuoli, jonka joka päivä itsessämme ja toisissamme näemme.

Ja siihen seimen äärelle voi tulla etsimään joulun sanomaa jokainen. Tietä ei ole estetty sen takia, että olet mennyt myös kaupallisen joulun matkaan ja hankkinut tai toivonut lahjoja. Tuloasi ei estä myöskään se että kenties rakastat tonttuja. Tai se että et oikein tiedä mitä Jumalasta ajattelisi. Ja mikä tärkeintä, seimen äärelle kutsutaan myös häntä, jonka joulussa ei ole hitustakaan kimalletta tai ainuttakaan lahjapakettia. Jeesus-lapsi makaa seimessä ilman mitään: Ilman kunnollisia vaatteita, ilman untuvapeittoa, ilman rikkaita vanhempia. Hänelle kelpaa jokainen, joka häntä kaipaa tai etsii. Ja hän ymmärtää sen, että elämä ei ole aina pelkkää kimallusta. Jokainen on Jumalan silmissä arvokas ja ihmeellinen riippumatta siitä, mitä toiset ajattelevat. Saat itse päättää, haluatko etsiä paikkasi Jumalan läheltä. Olet joka tapauksessa Jumalalle rakas.

Vietä siis joulua ja jouluaattoa niin että se ei ole vain maanantai. Uskalla etsiä itsestäsi se herkkä kohta, joka tekee ensi maanantaista joulun. Tee se yhdessä niiden läheisten kanssa, jotka olet saanut kumppaneiksi tähän elämään, vaikka aina välillä olisi myös erimielisyyttä tai riitoja. Tai jos et löydä ketään kaveriksi tunnelmoimaan, vaali joulun lasta omassa sydämessäsi. Viestitä pienessä rukouksessa Jumalalle, että täällä ollaan, vietetään Vapahtajan syntymäjuhlaa, ja etsitään pyhää - etsitään omaa paikkaa elämässä. Jumala sinun joulusi siunatkoon!