Matkalle Jumalan Pojan kanssa
Evankeliumi Joh. 12: 1-8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Saarna:
Ihmiset ovat läpi historiansa kertoneet tarinoita. Hyvä tarina tempaisee mukaansa. Mielenkiintoiset juonenkäänteet tai taitavasti kuvaillut ja rakennetut henkilöhahmot kiinnittävät mielemme ja pysäyttävät kuuntelemaan. Kaikkien tarinoiden tarkoitus ei ole pelkästään viihdyttää. Tarinat herättävät meitä ajattelemaan ja arvioimaan itseämme, ihmistä ja maailmaa. Hyvä tarina välittää meille jotain sanomansa kautta rivien välissä.
Aikana ennen internetiä, elokuvia, kirjoja ja sanomalehtiä tarinat kerrottiin illalla nuotion äärellä. Siinä paitsi viihdyttiin, myös siirrettiin suullisesti kulttuuriperintöä ja elämänviisautta sukupolvien ketjussa eteenpäin. Myös suuri tarina armollisesta Jumalasta, joka teki ihmeellisen suunnitelman ihmisen pelastamiseksi, siirtyi eteenpäin pitkään suullisena perimätietona ennen Raamatun syntyä.
Puhuessani tarinalla en tarkoita ainoastaan satuja tai pieniä juonellista kertomuksia. Tarina voi olla kokonainen ajattelutapa ja näkökulma tarkastella maailmaa ja ihmiselämän kulkua. Se voi olla myös tapa opettaa ja välittää tietoa. Tarinan kautta voi myös jäsentää omaa elämää kooten omia ja perheen vaiheita elämänkerraksi tai sukupuuksi. Tarinallisuus eli narratiivisuus on luonteva lähestymistapa, kun tarkastellaan vaikkapa kansakunnan historiaa. Esimerkiksi tänään kirjoitetaan taas yksi luku kansakuntamme historiaa, kun toimitetaan eduskuntavaalit. Tarina ei siis aina ole satu, vaan se voi olla myös tosi tarina.
Tarinoiden voima nousee mieleeni aina erityisesti tähän aikaan kirkkovuotta, kun hiljainen viikko ja Jeesuksen kärsimystie on alkamassa. Kristittyjen uskon perusta on suuri tarina Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka sai ihmisen muodon ja suuren tehtävän tässä maailmassa. Hän puhui, opetti ja osoitti esimerkillään, mitä on aito lähimmäisenrakkaus, joka ei valikoi mieluisia kohteitaan vaan rakastaan ehdoitta. Ja Jeesuksen suurin tehtävä oli ottaa kantaakseen koko maailman synti ja tehdä kerta kaikkiaan loppu ihmisen ainaisesta kamppailusta syntiä vastaan. Äärimmäisen kärsimysuhrin kautta löytyi ihmiselle äärimmäinen armo.
Jeesuksen tarinaa seurataan läpi kirkkovuoden, mutta hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä tarina huipentuu, kun tulee uhrikuoleman ja lopulta ylösnousemus-ihmeen aika. Hiljaisen viikon monivaiheinen ja mieltä liikuttava kertomus nykäisee meidät mukaan kulkemaan Jeesuksen seurassa koko matkan. Tarinaan sisälle meneminen ja eläytyminen tuo Jeesuksen sisälle sydämeen ja arkiseen elämään. Kun kulkee tunteella ja ajatuksella Golgatan kautta tyhjälle haudalle, sallii sekä pitkänperjantain pimeyden että pääsiäisaamun valon vaikuttaa, voi Jeesuksesta tulla niin totisinta totta, että Jumalan Poika kulkee kanssasi päiväkävelyllä, istuu kanssasi aamukahvi-pöytään ja rohkaisee joka askeleella erityisesti silloin kun askel on raskas. Tarina alkaa tänään palmusunnuntaina, kun käteesi annetaan palmunoksa ja sinut kutsutaan ajatuksissasi Jerusalemin kadun varteen väenpaljouden joukkoon: Kohta hän saapuu. Jotain uutta on käsillä. Hoosianna, Jeesus Kristus! Ja jatkoa seuraa koko ensi viikon ajan vaihe vaiheelta.
Tämän vuoden palmusunnuntain evankeliumi sijoittuu ajassa ja tarinassa hetkeen ennen kuin Jeesus saapui Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Jeesus on vielä Betaniassa, vieraana ja aterialla Lasaruksen talossa. Tuolla aterialla Jeesuksen ympärillä hyöri perhe, jonka hän oli pelastanut kovalta kohtalolta ihmeteon kautta. Paikalla oli Lasarus, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista, ja oli Martta ja Maria, Lasaruksen siskot, jotka kiitollisena palvelivat Jeesusta kumpikin luonteelleen ominaisella tavalla: Martta huolehti ruuasta ja koko serviisistä, ja Maria antoi Jeesukselle koko huomionsa. Maria osoitti omaa ja perheensä kiitollisuutta myös voitelemalla Jeesuksen jalat hurjan kalliilla öljyllä. Jeesus sai siis levätä ja nauttia häntä syvästi rakastavien ihmisten huolenpidosta, mikä liikuttaa etenkin nyt kun tiedämme, mikä kaikki Jeesusta seuraavina päivinä Jerusalemissa odotti.
Kuitenkin tuossakin lähes täydellisen oloisessa hetkessä oli jo jotain synkkääkin läsnä. Juudas Iskariot kritisoi Marian elettä käyttää kallis öljy. Hän esittää tekohurskaasti, että nekin rahat olisi voitu antaa köyhille. Juudas on siis tuossa hetkessä jo menetetty hänen kovalle tehtävälleen saattaa Jumalan Poika tuomitsijoiden käsiin. Juudaksen sydän ei enää lämpene Jeesuksen palvelemiselle, vaan hän näkee kaiken toisenlaisin silmin, lähinnä rahassa. Se on Juudaksen kova osa ja sivujuonne Jeesuksen tarinassa.
Se kuinka Jeesus vastaa Juudaksen kommentointiin, on hieman hätkähdyttävää, koska Jeesus jos kuka oli nimenomaan köyhien puolustaja ja oli käskenyt rikkaiden jakaa omastaan. Jeesus sanoi Juudakselle viitaten Mariaan: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
On mahdotonta sanoa varmasti, mitä Jeesus noilla sanoillaan tarkoitti. Tilanne ja käsillä oleva Jeesuksen tehtävän täyttyminen huomioon ottaen, voi Jeesuksen sanoista kuitenkin löytää kaksi asiaa, jotka eivät voi osua kovin kauas totuudesta: Jeesuksen sanoissa kaikuu luopuminen ja kutsu. Jeesuksen asettuminen vähäosaisten rinnalle ei mitenkään voinut katketa hänen viimeisinä päivinään, mutta Jeesuksen katse on jo kääntynyt eteenpäin tuleviin tapahtumiin. Emme tiedä kuinka tarkasti Jeesus tiesi tulevasta kohtalostaan, mutta hänen puheidensa ja tuskaisen Getsemanessa rukoilun vuoksi tiedämme, että aika tavalla tarkka aavistus hänellä täytyi olla. Ehkä Jeesus oli Lasaruksen talossa ollessaan jo luopunut opettamisen ja hyljeksittyjen puolustamisen tehtävästä, jättänyt sen taakse ja kulki ajo ajatuksissaan kohti suurinta tehtäväänsä. "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Ja tästä Jeesuksen mielentilasta kumpuaa kutsu lähteä kulkemaan mukana hänen maanpäällisen tarinansa viimeisissä vaiheissa ja suunnata huomiomme häneen. Marian ratkaisu käyttää arvokas öljy ei varmasti ollut käytännöllisesti katsoen aivan järkevä, mutta tuolla eleellään Maria osoitti, kuinka hän täydestä sydämestään asettuu Jeesuksen jalkojen juureen osoittamaan kiitollisuuttaan. Maria ei tiennyt, että Jeesuksen suurin palvelus hänelle, hänen perheelleen ja koko ihmiskunnalle oli vasta tulossa. Joku tämän evankeliumi-kohdan kommentaari-teksti puhuu jopa Marian uskon heikkoudesta. Mutta jo sillä kokemuksella mikä Marialla oli veljensä herättäneestä Jeesus Nasaretilaisesta, hän näki tuossa miehessä jotain mikä ansaitsee tulla huomatuksi. Jeesus ei moittinut Maria öljyn käyttämisestä, vaan salli sen tapahtua, koska Maria otti Jeesuksen todesta. Antoi järkevän ja käytännöllisen jäädä sivuun, jotta Jeesus tulee huomatuksi ja kiitetyksi.
Jeesus ei kehota meitä sulkemaan silmiämme maailman hädältä, vaan kutsuu uutteraan työhön rakkauden hengessä. Siis jotain sellaista jota Martta teki. Ja Jeesus kutsuu meitä myös näkemään syvemmälle, näkemään itsensä ja armollisen Jumalan. Hän kutsuu meitä antamaan huomiomme hänelle, kuten Maria teki, koska hänellä on paljon tarjottavanaan. Jeesuksella on kerrottavanaan onnellinen tarina Jumalasta, joka vihaa syntiä mutta rakastaa ihmistä.
Jumalan olemassaolo ja Jeesuksen jalkojen voitelu ei poista maailman kärsimystä. Se ei vaateta ja ruoki kaikkia köyhiä tai avaa sydäntämme täydellisesti rakastamaan vaatimuksitta aivan jokaista. Mutta Jeesuksen näkeminen ja hänen tarinansa tunteminen avaa silmämme näkemään, että on toivoa, että on syytä jatkaa sitkeästi rakkauden työtä ja että on hyvä syy luottaa siihen että ihmiskunnan tarina voi kerran päättyä onnellisesti.
Tänään kutsu on ojennettu sinulle samalla kun käteesi on annettu palmunoksa. Olet kutsuttu tunteikkaalle ja hyvälle matkalle Jeesuksen mukana tänäkin pääsiäisenä, ja joka päivä sen jälkeen! Matkan aikana saamme etsiä itsestämme Marian omistautumista ja Martan palveluhenkeä ja ennen kaikkea kiittää ja iloita siitä, kuinka Jeesus palvelee meitä. On onnellista ja huojentavaa, että tälle matkalle meidät uudestaan ja uudestaan kutsutaan.
Evankeliumi Joh. 12: 1-8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Saarna:
Ihmiset ovat läpi historiansa kertoneet tarinoita. Hyvä tarina tempaisee mukaansa. Mielenkiintoiset juonenkäänteet tai taitavasti kuvaillut ja rakennetut henkilöhahmot kiinnittävät mielemme ja pysäyttävät kuuntelemaan. Kaikkien tarinoiden tarkoitus ei ole pelkästään viihdyttää. Tarinat herättävät meitä ajattelemaan ja arvioimaan itseämme, ihmistä ja maailmaa. Hyvä tarina välittää meille jotain sanomansa kautta rivien välissä.
Aikana ennen internetiä, elokuvia, kirjoja ja sanomalehtiä tarinat kerrottiin illalla nuotion äärellä. Siinä paitsi viihdyttiin, myös siirrettiin suullisesti kulttuuriperintöä ja elämänviisautta sukupolvien ketjussa eteenpäin. Myös suuri tarina armollisesta Jumalasta, joka teki ihmeellisen suunnitelman ihmisen pelastamiseksi, siirtyi eteenpäin pitkään suullisena perimätietona ennen Raamatun syntyä.
Puhuessani tarinalla en tarkoita ainoastaan satuja tai pieniä juonellista kertomuksia. Tarina voi olla kokonainen ajattelutapa ja näkökulma tarkastella maailmaa ja ihmiselämän kulkua. Se voi olla myös tapa opettaa ja välittää tietoa. Tarinan kautta voi myös jäsentää omaa elämää kooten omia ja perheen vaiheita elämänkerraksi tai sukupuuksi. Tarinallisuus eli narratiivisuus on luonteva lähestymistapa, kun tarkastellaan vaikkapa kansakunnan historiaa. Esimerkiksi tänään kirjoitetaan taas yksi luku kansakuntamme historiaa, kun toimitetaan eduskuntavaalit. Tarina ei siis aina ole satu, vaan se voi olla myös tosi tarina.
Tarinoiden voima nousee mieleeni aina erityisesti tähän aikaan kirkkovuotta, kun hiljainen viikko ja Jeesuksen kärsimystie on alkamassa. Kristittyjen uskon perusta on suuri tarina Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka sai ihmisen muodon ja suuren tehtävän tässä maailmassa. Hän puhui, opetti ja osoitti esimerkillään, mitä on aito lähimmäisenrakkaus, joka ei valikoi mieluisia kohteitaan vaan rakastaan ehdoitta. Ja Jeesuksen suurin tehtävä oli ottaa kantaakseen koko maailman synti ja tehdä kerta kaikkiaan loppu ihmisen ainaisesta kamppailusta syntiä vastaan. Äärimmäisen kärsimysuhrin kautta löytyi ihmiselle äärimmäinen armo.
Jeesuksen tarinaa seurataan läpi kirkkovuoden, mutta hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä tarina huipentuu, kun tulee uhrikuoleman ja lopulta ylösnousemus-ihmeen aika. Hiljaisen viikon monivaiheinen ja mieltä liikuttava kertomus nykäisee meidät mukaan kulkemaan Jeesuksen seurassa koko matkan. Tarinaan sisälle meneminen ja eläytyminen tuo Jeesuksen sisälle sydämeen ja arkiseen elämään. Kun kulkee tunteella ja ajatuksella Golgatan kautta tyhjälle haudalle, sallii sekä pitkänperjantain pimeyden että pääsiäisaamun valon vaikuttaa, voi Jeesuksesta tulla niin totisinta totta, että Jumalan Poika kulkee kanssasi päiväkävelyllä, istuu kanssasi aamukahvi-pöytään ja rohkaisee joka askeleella erityisesti silloin kun askel on raskas. Tarina alkaa tänään palmusunnuntaina, kun käteesi annetaan palmunoksa ja sinut kutsutaan ajatuksissasi Jerusalemin kadun varteen väenpaljouden joukkoon: Kohta hän saapuu. Jotain uutta on käsillä. Hoosianna, Jeesus Kristus! Ja jatkoa seuraa koko ensi viikon ajan vaihe vaiheelta.
Tämän vuoden palmusunnuntain evankeliumi sijoittuu ajassa ja tarinassa hetkeen ennen kuin Jeesus saapui Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Jeesus on vielä Betaniassa, vieraana ja aterialla Lasaruksen talossa. Tuolla aterialla Jeesuksen ympärillä hyöri perhe, jonka hän oli pelastanut kovalta kohtalolta ihmeteon kautta. Paikalla oli Lasarus, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista, ja oli Martta ja Maria, Lasaruksen siskot, jotka kiitollisena palvelivat Jeesusta kumpikin luonteelleen ominaisella tavalla: Martta huolehti ruuasta ja koko serviisistä, ja Maria antoi Jeesukselle koko huomionsa. Maria osoitti omaa ja perheensä kiitollisuutta myös voitelemalla Jeesuksen jalat hurjan kalliilla öljyllä. Jeesus sai siis levätä ja nauttia häntä syvästi rakastavien ihmisten huolenpidosta, mikä liikuttaa etenkin nyt kun tiedämme, mikä kaikki Jeesusta seuraavina päivinä Jerusalemissa odotti.
Kuitenkin tuossakin lähes täydellisen oloisessa hetkessä oli jo jotain synkkääkin läsnä. Juudas Iskariot kritisoi Marian elettä käyttää kallis öljy. Hän esittää tekohurskaasti, että nekin rahat olisi voitu antaa köyhille. Juudas on siis tuossa hetkessä jo menetetty hänen kovalle tehtävälleen saattaa Jumalan Poika tuomitsijoiden käsiin. Juudaksen sydän ei enää lämpene Jeesuksen palvelemiselle, vaan hän näkee kaiken toisenlaisin silmin, lähinnä rahassa. Se on Juudaksen kova osa ja sivujuonne Jeesuksen tarinassa.
Se kuinka Jeesus vastaa Juudaksen kommentointiin, on hieman hätkähdyttävää, koska Jeesus jos kuka oli nimenomaan köyhien puolustaja ja oli käskenyt rikkaiden jakaa omastaan. Jeesus sanoi Juudakselle viitaten Mariaan: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
On mahdotonta sanoa varmasti, mitä Jeesus noilla sanoillaan tarkoitti. Tilanne ja käsillä oleva Jeesuksen tehtävän täyttyminen huomioon ottaen, voi Jeesuksen sanoista kuitenkin löytää kaksi asiaa, jotka eivät voi osua kovin kauas totuudesta: Jeesuksen sanoissa kaikuu luopuminen ja kutsu. Jeesuksen asettuminen vähäosaisten rinnalle ei mitenkään voinut katketa hänen viimeisinä päivinään, mutta Jeesuksen katse on jo kääntynyt eteenpäin tuleviin tapahtumiin. Emme tiedä kuinka tarkasti Jeesus tiesi tulevasta kohtalostaan, mutta hänen puheidensa ja tuskaisen Getsemanessa rukoilun vuoksi tiedämme, että aika tavalla tarkka aavistus hänellä täytyi olla. Ehkä Jeesus oli Lasaruksen talossa ollessaan jo luopunut opettamisen ja hyljeksittyjen puolustamisen tehtävästä, jättänyt sen taakse ja kulki ajo ajatuksissaan kohti suurinta tehtäväänsä. "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Ja tästä Jeesuksen mielentilasta kumpuaa kutsu lähteä kulkemaan mukana hänen maanpäällisen tarinansa viimeisissä vaiheissa ja suunnata huomiomme häneen. Marian ratkaisu käyttää arvokas öljy ei varmasti ollut käytännöllisesti katsoen aivan järkevä, mutta tuolla eleellään Maria osoitti, kuinka hän täydestä sydämestään asettuu Jeesuksen jalkojen juureen osoittamaan kiitollisuuttaan. Maria ei tiennyt, että Jeesuksen suurin palvelus hänelle, hänen perheelleen ja koko ihmiskunnalle oli vasta tulossa. Joku tämän evankeliumi-kohdan kommentaari-teksti puhuu jopa Marian uskon heikkoudesta. Mutta jo sillä kokemuksella mikä Marialla oli veljensä herättäneestä Jeesus Nasaretilaisesta, hän näki tuossa miehessä jotain mikä ansaitsee tulla huomatuksi. Jeesus ei moittinut Maria öljyn käyttämisestä, vaan salli sen tapahtua, koska Maria otti Jeesuksen todesta. Antoi järkevän ja käytännöllisen jäädä sivuun, jotta Jeesus tulee huomatuksi ja kiitetyksi.
Jeesus ei kehota meitä sulkemaan silmiämme maailman hädältä, vaan kutsuu uutteraan työhön rakkauden hengessä. Siis jotain sellaista jota Martta teki. Ja Jeesus kutsuu meitä myös näkemään syvemmälle, näkemään itsensä ja armollisen Jumalan. Hän kutsuu meitä antamaan huomiomme hänelle, kuten Maria teki, koska hänellä on paljon tarjottavanaan. Jeesuksella on kerrottavanaan onnellinen tarina Jumalasta, joka vihaa syntiä mutta rakastaa ihmistä.
Jumalan olemassaolo ja Jeesuksen jalkojen voitelu ei poista maailman kärsimystä. Se ei vaateta ja ruoki kaikkia köyhiä tai avaa sydäntämme täydellisesti rakastamaan vaatimuksitta aivan jokaista. Mutta Jeesuksen näkeminen ja hänen tarinansa tunteminen avaa silmämme näkemään, että on toivoa, että on syytä jatkaa sitkeästi rakkauden työtä ja että on hyvä syy luottaa siihen että ihmiskunnan tarina voi kerran päättyä onnellisesti.
Tänään kutsu on ojennettu sinulle samalla kun käteesi on annettu palmunoksa. Olet kutsuttu tunteikkaalle ja hyvälle matkalle Jeesuksen mukana tänäkin pääsiäisenä, ja joka päivä sen jälkeen! Matkan aikana saamme etsiä itsestämme Marian omistautumista ja Martan palveluhenkeä ja ennen kaikkea kiittää ja iloita siitä, kuinka Jeesus palvelee meitä. On onnellista ja huojentavaa, että tälle matkalle meidät uudestaan ja uudestaan kutsutaan.
