2. Pääsiäispäivä, Ylösnousseen kohtaaminen

Joh. 20: 11-18

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

Maria itki. Hän seisoi tyhjän haudan ovella, eikä edes enkeleiden näkeminen ottanut häneltä surua pois. Hänen tuskansa Herran poismenosta ja hänen ruumiinsa katoamisesta oli liian suuri, että sitä olisi kukaan voinut ottaa pois. Enkelit ovat kuin sielunhoitajia, jotka koettavat saada surevan puhumaan ikävästään. He kysyvät, vaikka tietävät vastauksen. ”Mitä itket, nainen?” He ovat vieraita Marialle. He eivät puhuttele Mariaa nimeltä. He kutsuvat häntä naiseksi, vaimoksi. Maria vastaa heille. Puhuminen tekee hyvää. Hän saa kertoa ikävänsä ja surunsa syyn: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”

Nämä Marian sanat saavat minut ajattelemaan sitä tuskaa, joka on edelleen monen läheisensä menettäneen japanilaisen sydämessä. Silminnäkijä –ohjelmassa haastateltiin monia, joilta tsunami oli vienyt sukulaisia. Eräs mies oli tullut täysin tuhoutuneeseen kaupunkiin etsimään sisarensa lasta, kahta setäänsä ja tätiään. Hän kertoi kuinka hänen kotikaupungissaan oli tuhossa kuollut hänen vaimonsa isä. Appensa he olivat löytäneet ja tuhkanneet hänen ruumiinsa. Nyt, kun hän oli saattanut appensa tapojen mukaan rauhaan, tuli hän etsimään näitä muita kadonneita sukulaisiaan. Hän sanoi, että haluaa löytää heidät vaikka kuolleena. Sekin on parempi kuin ei mitään. Ja hän jatkoi matkaansa hiljaisena, asteli tyhjää tietä pitkin kohti täysin tuhoutuneen kaupungin raunioita. Asteli pitkin askelin, päättäväisenä, vaikka sydämessä ei ollut kuin suru ja ikävä. Hänen rakkaansa oli otettu pois, eikä hän tiennyt, minne he olivat joutuneet.

Kuoleman suru ja toivoton tulevaisuus on monelle eri puolella maailmaa tänään todellisuutta. Kuollutta ei voi saada takaisin, mutta olisiko Marialla meille jotain kerrottavaa? Mikä sai Marian muuttumaan? Mitä tapahtui, että hän lähti liikkeelle ja löysi tulevaisuuden ja toivon?

Kun Jeesus puhutteli ensi kerran Mariaa, ei Maria voinut ymmärtää, että se oli Jeesus. eihän tämä vaikuttanut tuntevan häntä. Kutsui hänkin Mariaa vain naiseksi aivan kuin nuo valkopukuiset enkelit. Mariassa oli enkeleiden kanssa keskustellessa tapahtunut kuitenkin jo jotain. Tuo surun murtama Maria, joka oli lamaantuneena vain itkenyt haudan ovella, oli jo muuttunut päättäväiseksi naiseksi, joka halusi tehdä jotain. "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Minä etsin hänet, haen hänet pois. Haen, vaikka kuolleena. Haen. Kerro minne olet hänet pannut. Itku on pois. Enkelit ovat jo saaneet toivon viriämään Marian sydämeen.

Sinäkin voit olla enkeli. Sinä voit lohduttaa surevaa. Kysy häneltä, mitä itket. Kysy, miltä hänestä tuntuu. Kuuntele hänen suruaan. Anna hänen puhua, ja taas puhua. Voit olla enkeli, joka antaa aikaansa ikävöivälle, enkeli, joka auttaa askelen eteenpäin syvimmästä surusta kohti ylösnousemuksen iloa. Sinä voit olla johdattamassa surevaa ylösnousseen kohtaamiseen.

Maria kohtasi ylösnousseen Jeesuksen. Ei tyhjä hauta eikä enkeleiden kohtaaminen ottanut häneltä surua pois, mutta itsensä ylösnousseen näkeminen muutti hänet. ”Minä olen nähnyt Herran!”, julistaa hän opetuslapsille.

Maria sai enemmän kuin mitä hän osasi odottaa. Hänen ei tarvinnut tyytyä Herransa ruumiin löytymiseen. Hän sai kohdata Herransa elävänä. Jeesus lausui hänen nimensä. ”Maria!” Tästä Maria tunnisti miehen Jeesukseksi. Opettajani, hän huudahti. Hän kääntyi ääntä kohti. Hän näki Herransa ja opettajansa.

Jeesus kutsuu sinuakin nimeltä. Hän tuntee sinut, hän sanoo: ” Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jes. 43: 1.

Sinä olet Jumalalle rakas. Olet niin rakas, että hän lunasti sinut omakseen kalliilla hinnalla. Olet hänen. Sinä et ole hänen niin kuin orja on isäntänsä oma, vaan olet hänen niin kuin rakastettu on rakkaansa oma. Sinä olet hänen ja hän on sinun. Tämän Jumalan rakkauden oli Maria saanut tuntea jo Jeesuksen elämän aikana. Jeesus oli rakastanut hänet terveeksi. Jeesus oli hyväksynyt hänet ja antanut hänelle ihmisarvon. Tätä Jeesusta hän etsi, ja tämä Jeesus tuli hänen luokseen jälleen.

Mutta Maria ei saanut jäädä tuohon hetkeen. Hän olisi halunnut tarrautua siihen ihanaan ylösnousseen kohtaamisen hetkeen. Hän olisi halunnut pitää Jeesuksen itsellään eikä päästää pois, mutta Jeesus ei suostunut siihen. Haudasta noussut Jeesus oli vielä matkalla. Hänen oli määrä mennä Isän luo kirkkauteen. Hän ei ollut jäävä maan päälle ylösnousseena, joka ilmestyisi siellä ja täällä, ja silloin tällöin, vaan hänen oli mentävä taivaan kotiin. Sieltä hän oli lähettävä Puolustajan, Pyhän Hengen, jonka kautta jokainen hänen seuraajansa voisi kokea hänen läsnäolonsa ylösnousseena Vapahtajana. Älä koske minuun, älä takerru, älä tarraudu minuun. Ei Jeesuksen ylösnousemusruumiin koskeminen olisi tehnyt vahinkoa hänelle, saihan Tuomaskin koskea Jeesusta. Mutta Marian oli ymmärrettävä, että ylösnousemuksesta alkoi uusi aika. Se, mikä oli vanhaa, katosi, ja uusi oli tuleva tilalle. Ylösnousemuksen aika oli oleva Jeesuksen läsnäolon kokemista Pyhän Hengen kautta yhdessä seurakuntana. ” Mene sinä viemään sanaa veljilleni”, käski Jeesus. ”Mene sinä.” Kuka? Kenen oli vietävä sana ylösnousemuksesta? Sinun, juuri sinun. Sinun, joka olet kohdannut Jeesuksen. Sinun, joka olet Jeesukselle rakas. Sinä, juuri sinä, olet hänelle rakas ja sinulle hän antaa tehtävän: Mene viemään sanaa siitä, että Jeesus on ylösnoussut. Kuolema on voitettu, ylösnousemus on totta. Taivas on totta. Ikuinen elämä on totta. Jeesus on totta. Hän elää! Hänen rakkauteensa luottaen ja siitä iloiten nousemme nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.