Katoavat ja katoamattomat aarteet
2. sunnuntai helluntaista, Saarna 6.6.2010
Luuk. 16: 19-31
Jeesus puhui tämän vertauksen:
"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista."
Jeesus kertoi monia erilaisia vertauksia kuvatessaan Jumalan valtakuntaa. Ne olivat usein hankalasti ymmärrettäviä, ja ne vaativat selityksen. Tämä kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta ei vaadi selitystä. Tässä on meille yksinkertainen esimerkki siitä, kuinka pitää tai ei pidä toimia, kun on kysymys Jumalasta ja lähimmäisestä. Tässä on kyse siitä, miten omaisuuteen on suhtauduttava, kuinka suuren vallan sille saa elämässään antaa.
Meille esitellään mies, jolle oma hyvinvointi ja vauraus oli koko elämän keskipiste. Hänellä oli kaikkea, mitä ihmiset toivovat elämältään: oli taloja, oli tavaroita, oli komero täynnä toinen toistaan upeampia ja kalleimpia vaatteita, oli herkkuruokia ja elämä juhlasta juhlaan kulkemista. Mutta jotain puuttui. Mies oli unohtanut Jumalan läsnäolon ja todellisuuden. Köyhää porttinsa edustalla hän ei havainnut. Ei, vaikka kulki köyhän ja sairaan miehen ohi aina juhlista kotiin palatessaan. Koiransakin saivat enemmän ruokaa kuin hänen porttinsa pielessä sairaana makaava Lasarus-niminen mies.
Kaksi elämäntarinaa. Kaksi kohtaloa ikuisuudessa. Toinen joutui kadotukseen ja toinen taivaan iloon.
Juutalaisen ajattelun mukaan rikkaus ja yltäkylläisyys on osoitusta Jumalan suosiosta. Köyhyys ja sairaus taas osoitus synnistä ja Jumalan rangaistuksesta. Jeesus tällä kertomuksella osoittaa ettei tällainen ajattelu pitänyt paikkansa. Tämän kertomuksen rikas mies löysi itsensä kadotuksen tuskista, ei ollutkaan rikkaudella mitään tekemistä Jumalan suosion kanssa. Armollinen Jumala olikin ottanut suojiinsa sen, jonka puoleen rikas mies ei ollut eläessään kääntynyt eikä ollut tälle rikkauksistaan jakanut.
Kuinka sitten on, onko niin, että rikas joutuu automaattisesti kadotukseen ja köyhä pääsee taivaaseen? Eipä ole aivan niinkään. Olihan Isä Abrahamkin rikas, paimentolaisista rikkain. Silti Aabraham oli juuri se, jonka kanssa rikas mies keskusteli. Aabraham oli Jumalan luona.
Kyse on ennemuuta asenteesta omaan rikkauteen. Saarn. 5: 9 ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.”
Kyse on siitä, käytänkö rikkauttani vain itseäni varten, vai onko sydämeen asettunut oikea järjestys suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja maalliseen omaisuuteen. Ykkösenä elämässä tulisi olla aina Jumala. Kun Jumala saa vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta, tapahtuu ihmisessä muutos. Suhtautumien tämän maailman rikkauksiin muuttuu. Pyhä Henki avaa sydämen rakkaudelle. Jumala on tarkoittanut, että rikas ei eläisi vain itselleen, vaan suostuisi jakamaan omastaan ja tekemään tästä maailmasta parempaa paikkaa.
[Hyvä esimerkki: laihdutuskampanja tuotti valtavan tuloksen yksin Jyväskylässä. Nimettömänä pysyvä rikas sitoutui antamaan omastaan tämän maailman Lasaruksille pudotettuja kiloja vastaan. Kampanjaa mainostettiin toteamalla, että suomalainen yksityishenkilö ”ostaa” läskiä 15 € per kevennetty kilo Nepalissa tapahtuvan opettajankoulutuksen hyväksi 10 miljoonaan euroon saakka, Kiloja on kertynyt tosi hyvin. Jyväskylässä lähes 34000 euron edestä.]
Tämä Jeesuksen vertaus rikkaasta ja köyhästä ja suhteesta omaisuuteen ei anna sijaa tosiasioiden kiertämiselle. Tasausta tarvitaan. Ehdottomasti.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jeesus kutsuu meitä jokaista pohtimaan suhdettamme maalliseen mammonaan. Olenko vapaa? Sitooko raha tai sen tavoittelu minua? Mikä on minulle tärkeintä elämässä: oma hyvinvointi vai yhteys lähimmäiseen ja yhteys Jumalaan?
Viime päivinä on vastaani tullut vapaa-ajattelijoiden uusi kampanja jumala-uskoa vastaan. Ilmeisesti ateismi on vapaa-ajattelijalle jumalauskoa parempi vaihtoehto, siksi, että sulkiessaan jumalan tuomion mahdollisuuden elämänsä ulkopuolelle ihminen saa rauhassa, ilman mitään omantunnon tuskia olla itsekäs? Siihen tuntuisi viittaavan tuo vapaa-ajattelijoiden kampanja, jossa on tarjouduttu vaihtamaan Raamattuja ja Koraaneja pornolehtiin. Onko onni oman edun tavoittelussa ja itsekkäässä ylellisyydessä? Kuinka vääristynyt onkaan vaihtokauppiaan käsitys Jumalan sanasta ja aidosta rakkaudesta.
Rikas mies olisi tahtonut, että Lasarus olisi palannut takaisin kertomaan hänen veljilleen mikä kuoleman rajan takana odottaa sitä, joka ei elämässään ajattele kuin itseään. Ikään kuin pelottelu kadotuksella onnistuisi muuttamaan hänen veljiensä elämän suunnan. Abraham toteaa, ettei se auttaisi. Eivät hänen veljensä sen enempää kuin hän itsekään pelottelusta uskoisi. Ei usko Jumalaan synny pelosta. Jumala kutsuu ihmistä luokseen rakkaudellaan. Jumalan sana, jonka suomalaiset vapaa-ajattelijat heittäisivät paperinkeräykseen, on sana, joka voi muuttaa ihmisen. Jumalan sana kertoo anteeksiantamuksesta, se kertoo Kristuksesta, joka oli rikas, mutta tuli meidän tähtemme köyhäksi. Kristus on tie taivaaseen. Ei rikkaus, ei köyhyys, vaan anteeksiantamuksen armoon turvautuminen avaa meille tien Jumalan luo. Ja kun Kristus ja Kristuksen rakkaus saa meissä sijaa, avautuu sydän antamaan omastaan ja elämän arvot asettuvat oikeille paikoilleen.
Luuk. 16: 19-31
Jeesus puhui tämän vertauksen:
"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista."
Jeesus kertoi monia erilaisia vertauksia kuvatessaan Jumalan valtakuntaa. Ne olivat usein hankalasti ymmärrettäviä, ja ne vaativat selityksen. Tämä kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta ei vaadi selitystä. Tässä on meille yksinkertainen esimerkki siitä, kuinka pitää tai ei pidä toimia, kun on kysymys Jumalasta ja lähimmäisestä. Tässä on kyse siitä, miten omaisuuteen on suhtauduttava, kuinka suuren vallan sille saa elämässään antaa.
Meille esitellään mies, jolle oma hyvinvointi ja vauraus oli koko elämän keskipiste. Hänellä oli kaikkea, mitä ihmiset toivovat elämältään: oli taloja, oli tavaroita, oli komero täynnä toinen toistaan upeampia ja kalleimpia vaatteita, oli herkkuruokia ja elämä juhlasta juhlaan kulkemista. Mutta jotain puuttui. Mies oli unohtanut Jumalan läsnäolon ja todellisuuden. Köyhää porttinsa edustalla hän ei havainnut. Ei, vaikka kulki köyhän ja sairaan miehen ohi aina juhlista kotiin palatessaan. Koiransakin saivat enemmän ruokaa kuin hänen porttinsa pielessä sairaana makaava Lasarus-niminen mies.
Kaksi elämäntarinaa. Kaksi kohtaloa ikuisuudessa. Toinen joutui kadotukseen ja toinen taivaan iloon.
Juutalaisen ajattelun mukaan rikkaus ja yltäkylläisyys on osoitusta Jumalan suosiosta. Köyhyys ja sairaus taas osoitus synnistä ja Jumalan rangaistuksesta. Jeesus tällä kertomuksella osoittaa ettei tällainen ajattelu pitänyt paikkansa. Tämän kertomuksen rikas mies löysi itsensä kadotuksen tuskista, ei ollutkaan rikkaudella mitään tekemistä Jumalan suosion kanssa. Armollinen Jumala olikin ottanut suojiinsa sen, jonka puoleen rikas mies ei ollut eläessään kääntynyt eikä ollut tälle rikkauksistaan jakanut.
Kuinka sitten on, onko niin, että rikas joutuu automaattisesti kadotukseen ja köyhä pääsee taivaaseen? Eipä ole aivan niinkään. Olihan Isä Abrahamkin rikas, paimentolaisista rikkain. Silti Aabraham oli juuri se, jonka kanssa rikas mies keskusteli. Aabraham oli Jumalan luona.
Kyse on ennemuuta asenteesta omaan rikkauteen. Saarn. 5: 9 ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.”
Kyse on siitä, käytänkö rikkauttani vain itseäni varten, vai onko sydämeen asettunut oikea järjestys suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja maalliseen omaisuuteen. Ykkösenä elämässä tulisi olla aina Jumala. Kun Jumala saa vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta, tapahtuu ihmisessä muutos. Suhtautumien tämän maailman rikkauksiin muuttuu. Pyhä Henki avaa sydämen rakkaudelle. Jumala on tarkoittanut, että rikas ei eläisi vain itselleen, vaan suostuisi jakamaan omastaan ja tekemään tästä maailmasta parempaa paikkaa.
[Hyvä esimerkki: laihdutuskampanja tuotti valtavan tuloksen yksin Jyväskylässä. Nimettömänä pysyvä rikas sitoutui antamaan omastaan tämän maailman Lasaruksille pudotettuja kiloja vastaan. Kampanjaa mainostettiin toteamalla, että suomalainen yksityishenkilö ”ostaa” läskiä 15 € per kevennetty kilo Nepalissa tapahtuvan opettajankoulutuksen hyväksi 10 miljoonaan euroon saakka, Kiloja on kertynyt tosi hyvin. Jyväskylässä lähes 34000 euron edestä.]
Tämä Jeesuksen vertaus rikkaasta ja köyhästä ja suhteesta omaisuuteen ei anna sijaa tosiasioiden kiertämiselle. Tasausta tarvitaan. Ehdottomasti.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jeesus kutsuu meitä jokaista pohtimaan suhdettamme maalliseen mammonaan. Olenko vapaa? Sitooko raha tai sen tavoittelu minua? Mikä on minulle tärkeintä elämässä: oma hyvinvointi vai yhteys lähimmäiseen ja yhteys Jumalaan?
Viime päivinä on vastaani tullut vapaa-ajattelijoiden uusi kampanja jumala-uskoa vastaan. Ilmeisesti ateismi on vapaa-ajattelijalle jumalauskoa parempi vaihtoehto, siksi, että sulkiessaan jumalan tuomion mahdollisuuden elämänsä ulkopuolelle ihminen saa rauhassa, ilman mitään omantunnon tuskia olla itsekäs? Siihen tuntuisi viittaavan tuo vapaa-ajattelijoiden kampanja, jossa on tarjouduttu vaihtamaan Raamattuja ja Koraaneja pornolehtiin. Onko onni oman edun tavoittelussa ja itsekkäässä ylellisyydessä? Kuinka vääristynyt onkaan vaihtokauppiaan käsitys Jumalan sanasta ja aidosta rakkaudesta.
Rikas mies olisi tahtonut, että Lasarus olisi palannut takaisin kertomaan hänen veljilleen mikä kuoleman rajan takana odottaa sitä, joka ei elämässään ajattele kuin itseään. Ikään kuin pelottelu kadotuksella onnistuisi muuttamaan hänen veljiensä elämän suunnan. Abraham toteaa, ettei se auttaisi. Eivät hänen veljensä sen enempää kuin hän itsekään pelottelusta uskoisi. Ei usko Jumalaan synny pelosta. Jumala kutsuu ihmistä luokseen rakkaudellaan. Jumalan sana, jonka suomalaiset vapaa-ajattelijat heittäisivät paperinkeräykseen, on sana, joka voi muuttaa ihmisen. Jumalan sana kertoo anteeksiantamuksesta, se kertoo Kristuksesta, joka oli rikas, mutta tuli meidän tähtemme köyhäksi. Kristus on tie taivaaseen. Ei rikkaus, ei köyhyys, vaan anteeksiantamuksen armoon turvautuminen avaa meille tien Jumalan luo. Ja kun Kristus ja Kristuksen rakkaus saa meissä sijaa, avautuu sydän antamaan omastaan ja elämän arvot asettuvat oikeille paikoilleen.
