Kristus on ylösnoussut!
Saarna pääsiäispäivänä 4.4.2010, Teija Laine
Elämä ja kuolema. Kaksi sanaa, jotka kertovat kaiken oleellisen. Sanoissa on alku ja loppu, hyvä ja paha. Vastakohdat, joiden keskellä ihminen hämmentyneenä etsii omaa tietään.
Jeesus arvosti elämää. Hän oli parantaja. Hän on jokaisen elämän puolesta taistelevan esikuva. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh. 10: 25-26.
Jeesus herätti Nainin lesken pojan ja Jairuksen tyttären kuolleista ja käski jo haudatun Lasaruksen astua ulos haudasta takaisin sisartensa luo elämään. Jeesus ei väheksynyt ihmisen maallisen elämän arvoa ikuisuuden kustannuksella. Mutta silti - Jeesus tiesi enemmän. Hän tiesi, että elämä maailmassa on kuoleman värittämä. Hän tiesi myös, että on paikka, missä kuolemaa ei enää ole. Hän tuli itse taivaasta, Jumalan kirkkauden asuinsijasta, ja kulki kuoleman kautta elämään, jotta meille syntiin langenneille ihmisille aukeaisivat myös tuon ihmeellisen taivaan kodin ovet.
"Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?” Hämmentävät sanat hämmentävässä tilanteessa. Jeesusta seuranneet opetuslapsinaiset olivat tulleet Mestarinsa haudalle tehdäkseen vainajalle sen, mikä kuului tehdä, mutta mikään ei edennytkään heidän odotuksiensa mukaan. Hauta oli tyhjä, ruumis oli poissa. Mitä oli tapahtunut? Missä oli käärinliinoihin kiedottu Jeesus? Vain käärinliinat olivat paikoillaan. Jeesusta he eivät löytäneet.
Naiset olivat tottuneet kuoleman läsnäoloon elämässä. He eivät pelänneet pimeää hautaa eivätkä ajatusta kuolleen voitelemisesta, mutta valoa he pelästyivät. Enkelin kirkasta loistetta he eivät olleet ennen nähneet. Se oli heille outoa, aivan kuin välähdys jostain tuntemattomasta. He eivät uskaltaneet edes katsoa tuota valoa kohti vaan painoivat päänsä peloissaan. Silti he kuulivat enkeleiden sanoman ja havahtuivat ylösnousemuksen todellisuuteen.
Naiset olivat tulleet haudalle kohdatakseen kuoleman pimeyden ja kylmän hiljaisuuden, mutta löysivät valon ja elämän. He olivat olleet hädissään, kun eivät olleet löytäneet vainajaa, ristiinnaulittua ja hautaan laskettua opettajaansa Jeesusta, mutta olivat valmiit uskomaan ylösnousemuksen sanoman, kun se heille ilmoitettiin. He muistivat, kun heitä muistutettiin. Jeesus oli puhunut heille etukäteen kuolemastaan: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.' Kuoleman he olivat ymmärtäneet, ja sen he olivat nähneet ja surren itkeneet Jeesuksen ristin juurella. Kuolleista nouseminen oli ollut heille ennalta vieras ja käsittämätön asia. Yhtäkkiä siitä oli tullut totta. Hauta oli tyhjä ja taivas avoinna heidän edessään enkelien julistaessa heille ylösnousemuksen ihmeestä: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?”
Jeesus oli sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Elämä. Sana täynnä sisältöä. Elämä on kasvua, leikkiä, rakkautta, iloa, rauhaa ja valoa. Se on kauneutta, lämpöä ja tasapainoa. Ja silti elämä voi olla ihmiselle kuolemaa. Ilman Jumalaa elämä kadottaa kauneutensa. Ilman Kristusta synti saa vallan ja kuolema voittaa.
Jeesus tuli, jotta elämästä tulisi tosi elämää jo tässä ajassa, ja että tämä elämä tulisi täydelliseksi ikuisuudessa. Voimme olla varmoja, ettei Jeesus tullut turhaan. Ei hän turhaan kärsinyt puolestamme katkeraa ristinkuolemaa. Ei hän turhaan suostunut eroon Jumalasta, eikä turhaan huutanut ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Ei, vaan hän tiesi, miksi hän tämän kaiken teki. Hän tiesi, mitä on kuolema ja mitä on elämä. Hän sovitti syntimme ristinkuolemansa kautta, sillä Jumala tahtoi, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, ikuiseen eroon hänestä, tosi elämästä. Jeesus tuli tehdäkseen tyhjäksi saatanan valheet ja vapauttaakeen ihmisen synnin kahleista anteeksiantamuksen kautta. Jeesus toi ulottuvillemme anteeksiantamuksen armon.
Me elämme vielä kuoleman varjon maassa. Kuoleman todellisuus on kuin pilvi, joka peittää auringon ja saa ihmisen väräjämään vilusta. Mutta ylösnousemuksen ihme pyyhkii taivaalta pilvet. Se sulattaa jään ja lumen, se saa auringon loistamaan ja kukat kukkimaan. Tämä on se ihme, jonka voimme kokea jo tässä ajassa, ja joka tulee lopullisesti todeksi kerran taivaassa. Elävä Jeesus on voittajana keskellämme, kutsuu kulkemaan seurassaan ja tulee elämäksi elämäämme.
Elämä ja kuolema. Kaksi sanaa, jotka kertovat kaiken oleellisen. Sanoissa on alku ja loppu, hyvä ja paha. Vastakohdat, joiden keskellä ihminen hämmentyneenä etsii omaa tietään.
Jeesus arvosti elämää. Hän oli parantaja. Hän on jokaisen elämän puolesta taistelevan esikuva. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh. 10: 25-26.
Jeesus herätti Nainin lesken pojan ja Jairuksen tyttären kuolleista ja käski jo haudatun Lasaruksen astua ulos haudasta takaisin sisartensa luo elämään. Jeesus ei väheksynyt ihmisen maallisen elämän arvoa ikuisuuden kustannuksella. Mutta silti - Jeesus tiesi enemmän. Hän tiesi, että elämä maailmassa on kuoleman värittämä. Hän tiesi myös, että on paikka, missä kuolemaa ei enää ole. Hän tuli itse taivaasta, Jumalan kirkkauden asuinsijasta, ja kulki kuoleman kautta elämään, jotta meille syntiin langenneille ihmisille aukeaisivat myös tuon ihmeellisen taivaan kodin ovet.
"Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?” Hämmentävät sanat hämmentävässä tilanteessa. Jeesusta seuranneet opetuslapsinaiset olivat tulleet Mestarinsa haudalle tehdäkseen vainajalle sen, mikä kuului tehdä, mutta mikään ei edennytkään heidän odotuksiensa mukaan. Hauta oli tyhjä, ruumis oli poissa. Mitä oli tapahtunut? Missä oli käärinliinoihin kiedottu Jeesus? Vain käärinliinat olivat paikoillaan. Jeesusta he eivät löytäneet.
Naiset olivat tottuneet kuoleman läsnäoloon elämässä. He eivät pelänneet pimeää hautaa eivätkä ajatusta kuolleen voitelemisesta, mutta valoa he pelästyivät. Enkelin kirkasta loistetta he eivät olleet ennen nähneet. Se oli heille outoa, aivan kuin välähdys jostain tuntemattomasta. He eivät uskaltaneet edes katsoa tuota valoa kohti vaan painoivat päänsä peloissaan. Silti he kuulivat enkeleiden sanoman ja havahtuivat ylösnousemuksen todellisuuteen.
Naiset olivat tulleet haudalle kohdatakseen kuoleman pimeyden ja kylmän hiljaisuuden, mutta löysivät valon ja elämän. He olivat olleet hädissään, kun eivät olleet löytäneet vainajaa, ristiinnaulittua ja hautaan laskettua opettajaansa Jeesusta, mutta olivat valmiit uskomaan ylösnousemuksen sanoman, kun se heille ilmoitettiin. He muistivat, kun heitä muistutettiin. Jeesus oli puhunut heille etukäteen kuolemastaan: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.' Kuoleman he olivat ymmärtäneet, ja sen he olivat nähneet ja surren itkeneet Jeesuksen ristin juurella. Kuolleista nouseminen oli ollut heille ennalta vieras ja käsittämätön asia. Yhtäkkiä siitä oli tullut totta. Hauta oli tyhjä ja taivas avoinna heidän edessään enkelien julistaessa heille ylösnousemuksen ihmeestä: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?”
Jeesus oli sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Elämä. Sana täynnä sisältöä. Elämä on kasvua, leikkiä, rakkautta, iloa, rauhaa ja valoa. Se on kauneutta, lämpöä ja tasapainoa. Ja silti elämä voi olla ihmiselle kuolemaa. Ilman Jumalaa elämä kadottaa kauneutensa. Ilman Kristusta synti saa vallan ja kuolema voittaa.
Jeesus tuli, jotta elämästä tulisi tosi elämää jo tässä ajassa, ja että tämä elämä tulisi täydelliseksi ikuisuudessa. Voimme olla varmoja, ettei Jeesus tullut turhaan. Ei hän turhaan kärsinyt puolestamme katkeraa ristinkuolemaa. Ei hän turhaan suostunut eroon Jumalasta, eikä turhaan huutanut ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Ei, vaan hän tiesi, miksi hän tämän kaiken teki. Hän tiesi, mitä on kuolema ja mitä on elämä. Hän sovitti syntimme ristinkuolemansa kautta, sillä Jumala tahtoi, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, ikuiseen eroon hänestä, tosi elämästä. Jeesus tuli tehdäkseen tyhjäksi saatanan valheet ja vapauttaakeen ihmisen synnin kahleista anteeksiantamuksen kautta. Jeesus toi ulottuvillemme anteeksiantamuksen armon.
Me elämme vielä kuoleman varjon maassa. Kuoleman todellisuus on kuin pilvi, joka peittää auringon ja saa ihmisen väräjämään vilusta. Mutta ylösnousemuksen ihme pyyhkii taivaalta pilvet. Se sulattaa jään ja lumen, se saa auringon loistamaan ja kukat kukkimaan. Tämä on se ihme, jonka voimme kokea jo tässä ajassa, ja joka tulee lopullisesti todeksi kerran taivaassa. Elävä Jeesus on voittajana keskellämme, kutsuu kulkemaan seurassaan ja tulee elämäksi elämäämme.
