Jeesus, luvattu rauhanruhtinas

Lupaukset täyttyvät

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.

Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesaja 9: 1, 5.

Jeesuksen syntymän aikoihin Juudean maassa odotettiin Messiaan ilmestymistä. Raamatuntuntijat tiesivät, että Messiaan eli Vapahtajan oli määrä syntyä pienessä Betlehemin kaupungissa, edesmenneen suuren Daavid-kuninkaan kotikaupungissa. Tästä vapahtajasta odotettiin Israelin kansan vapauttajaa. Sellaista suurmiestä, joka yhdistäisi Israelin kansat ja heimot ja joka toisi rauhan maahan ja päästäisi israelilaiset Rooman vallan alta vapaaksi. Esi-isänsä Daavidin työn jatkajaa, suurta ja mahtavaa kuningasta.


Nämä toiveet toteutuivat sinä vuonna, kun Rooman keisarin ylläpitämää verollepanoa entisestään kiristettiin. Vapahtaja syntyi. Mutta niin kuin oli ollut aikoinaan Daavidin voiteleminen kuninkaaksi yllätys, sillä Daavidissa perheensä nuorin ja nöyrin korotettiin kuninkaaksi, oli myös yllätys se, että Israelin kansan Messiaskuningas ei syntynyt rikkaaseen hallitsijaperheeseen, vaan tuikitavalliseen nasaretilaiseen perheeseen, mutta ehkä ei sittenkään aivan tavalliseen. Kuuluivathan Maria ja Joosef kuninkaalliseen sukuun, he olivat Daavidin jälkeläisiä.


Yllätys oli se, että tämä Betlehemissä syntynyt Jeesus-kuningas, joka toi syntyessään mukanaan tien rauhaan ja vapauteen, ei tuonut tuota rauhaa ihmisten ajatusten mukaisesti. Herodes pelkäsi tuota äsken syntynyttä kuningasta, mutta turhaan hän oman valtansa puolesta pelkäsi. Ei ollut Jeesuksen elämäntehtävä taistella maailman herruudesta. Jeesuksen kuninkuus ei ollut tästä maailmasta.


Jeesuksen elämäntehtävä, mikä on tehnyt hänen syntymäpäivästään maailman tärkeimmän syntymäpäiväjuhlan, oli tuoda taivas maan päälle. Hänen elämäntehtävänsä oli tuoda elämä kuolemaan, valo pimeyteen ja vapaus synnin kahleista. Siinä oli hänen elämäntehtävänsä: avata tie maasta taivaaseen, rakentaa silta ihmisen ja Jumalan välille. Jeesus oli yhteyden rakentaja, Jeesus teki sen, mitä ihminen ei itse pystynyt tekemään. Hän teki ihmisen kelvolliseksi uuteen elämään Jumalan yhteydessä.


Jeesuksen syntymäyönä taivaat avautuivat: enkelit näyttäytyivät pimeässä istuville paimenille ja tähtitaivas kertoi uskomatonta tarinaa kaukaisille taivaan merkkejä tutkiville tietäjille. Jouluyö oli ainutkertainen yö. Jumala tuli ihmiseksi. Jumala valmisti rauhan. Jumala valmisti pelastuksen. Syntien anteeksisaaminen tuli mahdolliseksi. Vapahtaja oli syntynyt. Synnitön, virheetön, puhdas Vapahtaja. Vapahtaja, joka ottaisi koko maailman synnit harteilleen. Vapahtaja, joka kärsisi koko maailman pahojen tekojen rangaistuksen, kuolemanrangaistuksen, ihmisten puolesta. Miksi? Siksi, että meillä rauha olisi, että meillä toivo olisi ja että meillä olisi avoin yhteys taivaaseen.

Jouluyönä Jumala tuli alas taivaasta ja avasi taivaan ikkunat valon loistaa maailman pimeyteen. Ovatko nuo ikkunat jälleen suljetut? Eivät ole. Ne ovat edelleen sepposen selällään. Jeesus, maailman valo, pitää ikkunoita ja ovia auki, ja kutsuu luokseen niitä, joilla ei ole voimaa itse avata noita ovia. ”Tulkaa minun luokseni te työtä tekevät ja raskautetut, minä annan teille levon”, sanoo Jeesus.


Jeesuksessa, jouluyön sankarissa, on elämä varattuna jokaista päivää varten. Hän tuo juhlan jokaiseen päivään, joka aloitetaan hänen nimessään ja hänen seurassaan. Joulurauhaa mekin olemme tulleet etsimään tänä iltana. Täällä kirkon hiljaisuudessa saamme olla lähellä Rauhanruhtinasta. Jeesus Kristus, meitä varten syntynyt, meidän puolestamme kuollut ja meille taivaan portit ylösnousemisellaan avannut Vapahtaja, antaa rauhansa sydämiimme. Hän on syntynyt sinun tähtesi, hän on syntynyt kaukaisen lähimmäisen tähden.