Herran palveluksessa
Saarna apostolien päivänä 12.7.2009
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet. (Mark. 3: 13-19 )
Evankeliumitekstissä meille esiteltiin 12 Jeesuksen valitsemaa apostolia. Näille kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus antoi erityistehtävän. Heidän tuli olla erityisen lähellä häntä, Herraansa, jotta he voisivat oppia häneltä taitoa viedä ilosanomaa Jumalan valtakunnasta eteenpäin kaikkialle maailmaan saarnaten ja parantaen sairaita. Jeesus opetti heitä kolme vuotta, ja ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa jälkeen lähetti heille henkensä, Pyhän Hengen, voimaksi antamaansa tehtävään ja työhön.
Jeesuksella oli toki paljon enemmän opetuslapsia kuin nämä kaksitoista, jotka Jeesus valitsi apostoleikseen, lähettiläikseen ja ylösnousemuksensa todistajiksi. Helluntain jälkeen kristittyjen määrä kasvoi ja kasvoi, mutta ei kaikista tullut apostoleita, aivan niin kuin Paavali opettaa kirjeessään korinttilaisille: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjan parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1 Kor. 12: 27-31) Kaikki kristityt eivät siis ole apostoleita, mutta apostoleitakin tarvitaan edelleen. Apostolit saivat kutsun heidän keskellään elävältä Jeesukselta, mutta nämä kaksitoista eivät silti Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen jääneet ainoiksi apostoleiksi, mistä on hyvänä todistuksena itse Paavali, joka sai henkilökohtaisen kutsun Jeesukselta myöhemmin. Paavali kutsuu myös evankeliumia julistaneita kumppaneitaan apostoleiksi (Room. 16:7). Tapana 9oli ajatella, että kaikki, jotka olivat saaneet Jumalalta tehtävän evankeliumin julistamisesta, olivat apostoleja.
Vieläkö meidän aikanamme Jeesus kutsuu opetuslapsiaan erityistehtäviin? Kyllä vain. Hän kutsuu opettajiksi, profeetoiksi ja palvelijoiksi. Jokaisella ajalla on myös omat apostolinsa, ne jotka on lähetetty. Keitä sitten ovat ne tämän päivän apostolit, jotka Jumala kutsuu lähtemään kaikkialle maailmaan todistamaan Kristuksen ylösnousemuksesta ja todistamaan hänen armostaan? Lähetystyöntekijöitä voimme verrata apostoleihin. Niin kuin apostoli on saanut Jumalalta kutsun evankeliumin julistamiseen, on lähetystyöntekijälläkin tämä kutsu. Me kristityt puhumme lähetyskutsusta. Se on Pyhän Hengen antama sisäinen varmuus siitä, että Jumala haluaa kutsun saaneen lähettää viemään evankeliumia maailmaan. Lähetyskutsu on siitä merkillinen asia, että joillain kristityillä se on, toisilla ei. Lähetystyöntekijöitä yhdistävä kokemus on se, että se, jolla lähetyskutsu on, tulee liikutetuksi aina silloin, kun tilanteessa kuin tilanteessa tulee esille lähetystyö eri puolilla maailmaa. Silloin, kun lähetystyöstä puhutaan, kutsun saanut haluaisi jo olla menossa. Toinen kuulee saman puheen tai lähetystyön esittelyn, kiinnostuu aiheesta, mutta ei koe sydämessään kutsua lähteä itse. Hänen tehtävänsä Jeesuksen opetuslapsena on muualla, olla vaikkapa tukemassa lähtijöitä ja kannustamassa muitakin tukemaan taloudellisesti ja rukouksin lähetystyötä. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa meidän sydämissämme tahtomista ja tekemistä. Toiselle Pyhä Henki antaa halun lähteä evankeliumin palvelukseen oman maan rajojen ulkopuolelle, toiselle halun toimia Kristuksen palvelijana kotimaassa.
Lähetyskäsky velvoittaa jokaista kristittyä, ja työ mitä seurakunnassa teemme on kastamista ja opettamista, vaikkei se olisikaan menemistä kaikkeen maailmaan. Kristuksen työtä on tehtävä niin täällä kuin muuallakin. Mutta kauas lähtijöitä tarvitaan edelleen, sillä työtä ei ole vielä saatettu loppuun.
Suomalaisia lähetystyöntekijöitä on maailmalla yhteensä eri kirkkokuntien ja lähetysjärjestöjen kautta noin 900. Kirkko on laatimassa uutta lähetysstrategiaa. Aika on muuttunut ja se muuttuu edelleen. Lähetystyö ja tavat tehdä sitä muuttuvat, mutta edelleen evankeliumia tarvitaan. Lähetystyön aika ei ole vielä ohi.
Lähetystyö muuttuu siinäkin mielessä, että meillä täällä Euroopassa, länsimaisen kristillisyyden maissa, on jo tarvetta myös ulkopuolelta tulevaan evankeliumin esillä pitämiseen. Suomeenkin on lähetetty eri puolilta maailmaa lähetystyöntekijöitä, jotka herättelevät vieraantuneita kristittyjä tai kirkkoon kuulumattomia uudelleen näkemään Kristuksen kirkkautta. Ideaali onkin tilanne, missä kristityt eri puolilta maailmaa toimivat yhteistyössä yhteisen asian puolesta.
Aikanamme liikutaan paljon. Nuoret menevät ja tulevat, matkustelevat ja näkevät kokevat. Maailman ääret eivät ole enää kaukana. Internetin välityksellä olemme reaaliajassa kosketuksissa toisella puolella maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Sellaisille alueille, minne ei voi lähettää lähetystyöntekijöitä, kulkeutuu sanoma Jeesuksesta radiolähetysten kautta. Mekin olemme palokkalaisina liittyneet radiolähetystyön tukijoiden joukkoon tukemalla taloudellisesti Nuoret sydämellä -radio-ohjelman tuotantoa ja radiointikuluja. Radiolähetys nuoret sydämellä tavoittaa arabiankielisiä nuoria, jotka eivät muuten kuulisi Jumalan suuresta armosta ja anteeksiantamuksesta Jeesuksessa. Tämän Lähi-idän nuorille suunnatun ohjelman tuottavat Damaskoksessa toimivan Christian Missionary Alliance (CMAC) -kirkon nuoret. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on 300 miljoonaa asukasta, joita yhdistää arabian kieli. Heistä 160 miljoonaa on alle 25-vuotiaita. ”On olemassa Jumala. Hänellä on suunnitelma sinua varten”, Nuoret sydämellä -ohjelman tekijät viestittävät elämänsä tarkoitusta etsiville ikätovereilleen. Yhdellä arabiankielisellä radio-ohjelmalla voidaan tavoittaa kuuntelijoita jopa 22 maassa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella.
Muualla tehdään lähetystyötä Jeesukseen uskomisen puolesta, meillä Suomessa lähetystyötä tekevät myös ateistit. Luin lehdestä, että nyt oli Suomessakin toteutettu ateistien toimesta linja-automainoskampanja, jossa suurella tekstillä todettiin: ”Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” On varsin surullista, että ateisti, jolla itsellään on negatiivinen jumalakuva, olettaa, että hänen kuvansa ja käsityksensä Jumalasta on oikea. Onko ateisti vaivautunut kysymään, miksi kristitty uskoo Jumalaan? Jos on, niin ei hän ole tainnut saada oikeaa vastausta. Emme me usko Jumalaan siksi, että Jumala olisi pelottava tuomari, vaan siksi, että Jumala on armahtava ja rakastava Isä. Isä, joka on rakkautensa merkkinä astunut alas taivaasta, tullut ihmiseksi Jeesuksessa, kuollut ristillä kärsiäkseen tuon niin pelottavan tuomion ja rangaistuksen, voittanut kuoleman ja avannut taivaan portin.
Teemme lähetystyötä siksi, ettei ihmisen tarvitsisi murehtia, vaan että hän voisi nauttia elämästä. Emme kerro Jeesuksesta siksi, että ihmiset ahdistuisivat, vaan siksi, että Jeesuksen kohdattuaan ihminen vapautuisi ahdistuksesta. Aivan niin kuin evankeliumitekstissä Jeesus antoi apostoleille vallan karkottaa saastaisia henkiä. Raamattu vakuuttaa toistamiseen ettei Jumalan luona ole pelkoa, ei ahdistusta eikä murhetta. Jumala on elämän ja valon lähde. Jumalan armon tunteminen tuo rauhan ja ilon. Jeesus on sanonut: ”Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. (Joh. 15:11) Jeesus tahtoo siirtää oman ilonsa meidän sydämiimme, koko olemukseemme. Jeesusta etsimällä, olemalla hänen lähellään, aivan niin kuin apostolitkin viipyivät aivan Jeesuksen lähellä, hän antaa ilonsa meille. Jos itseämme ajattelemme ja itseämme tutkimme, kadotamme tuon ilon suhteellisen nopeasti. Ei meissä ole pitkäksi aikaa iloa. Jos ollenkaan. Jeesukseen meidän tulee katseemme ja ajatuksemme kääntää. Hän on tuon ilon lähde. Hän on anteeksiantamuksen lähde, hän on uuden elämän lähde ja hänessä on vapaus synnistä.
Apostolien teoissa kuvataan evankeliumin, ilosanoman, voittokulkua kaupungista kaupunkiin silloisen Rooman valtakunnan alueella. Kristittyjen vainot saivat apostolit hajaantumaan ja niin he apostolien tekojen mukaan vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippus, yksi apostoleista, oli innokas julistaja. Kerrotaan (Act 8:4-8 ) kuinka Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi siellä asuville Kristusta. Kansa otti yksimielisesti vastaan Filippuksen opetuksen, etenkin kun he näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Monet saastaisten henkien vaivaamat vapautuivat, ja moni halvattu ja rampa parani. Lopputuloksena apostolien tekojen kirjassa kerrotaan, että ”syntyi suuri ilo siinä kaupungissa”. Apostolien tuoma evankeliumi synnytti suuren ilon. Ei suinkaan aiheuttanut murehtimista ja elämänkielteisyyttä. Iloa se sai aikaan.
Eräs farsinkielistä radio-ohjelmaa kuunellut mies välitti seuraavan viestin ohjelman tuottajille: "Ohjelmanne ovat saaneet minut rakastumaan Jeesukseen. Olin kuullut kristityistä, mutta en kos-kaan sellaisesta Kristuksesta, kuin mistä olette kertoneet ohjelmissanne. Lahjoitan teille tämän pienen ristin, jonka olen tehnyt itse. Löysin ohjelmanne sattumalta useita vuosia sitten. Kuulemani sanoma paransi sydämeni haavat. Kirjoitin teille ja sain kirjan kurdista, joka oli löytänyt Herran. Hänestä tuli myöhemmin lääkäri, joka yritti kertoa muillekin Kristuksen rakkaudesta. Mutta hän sai kokea paljon vastustusta johtajien taholta. Tarina kosketti minua syvästi."
Jeesus Kristus on ilon ja rakkauden ja rauhan Herra. Siksi me teemme edelleen lähetystyötä, siksi me rukoilemme, että moni saisi kuulla tämän ilosanoman ja löytäisi rauhan ja tasapainon elämäänsä Jeesuksessa.
Jes. 35:10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
Vaikka emme olisi apostoleita, olemme kaikki kutsuttuja Kristuksen iloon. Tätä iloa meidät on kutsuttu jakamaan, välittämään Kristuksen rakkautta ja armoa. Viipykäämme siis ensin itse ilon lähteellä, anteeksiantamuksen ja armon äärellä Jeesusta katsellen ja häntä rukoillen.
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet. (Mark. 3: 13-19 )
Evankeliumitekstissä meille esiteltiin 12 Jeesuksen valitsemaa apostolia. Näille kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus antoi erityistehtävän. Heidän tuli olla erityisen lähellä häntä, Herraansa, jotta he voisivat oppia häneltä taitoa viedä ilosanomaa Jumalan valtakunnasta eteenpäin kaikkialle maailmaan saarnaten ja parantaen sairaita. Jeesus opetti heitä kolme vuotta, ja ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa jälkeen lähetti heille henkensä, Pyhän Hengen, voimaksi antamaansa tehtävään ja työhön.
Jeesuksella oli toki paljon enemmän opetuslapsia kuin nämä kaksitoista, jotka Jeesus valitsi apostoleikseen, lähettiläikseen ja ylösnousemuksensa todistajiksi. Helluntain jälkeen kristittyjen määrä kasvoi ja kasvoi, mutta ei kaikista tullut apostoleita, aivan niin kuin Paavali opettaa kirjeessään korinttilaisille: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjan parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1 Kor. 12: 27-31) Kaikki kristityt eivät siis ole apostoleita, mutta apostoleitakin tarvitaan edelleen. Apostolit saivat kutsun heidän keskellään elävältä Jeesukselta, mutta nämä kaksitoista eivät silti Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen jääneet ainoiksi apostoleiksi, mistä on hyvänä todistuksena itse Paavali, joka sai henkilökohtaisen kutsun Jeesukselta myöhemmin. Paavali kutsuu myös evankeliumia julistaneita kumppaneitaan apostoleiksi (Room. 16:7). Tapana 9oli ajatella, että kaikki, jotka olivat saaneet Jumalalta tehtävän evankeliumin julistamisesta, olivat apostoleja.
Vieläkö meidän aikanamme Jeesus kutsuu opetuslapsiaan erityistehtäviin? Kyllä vain. Hän kutsuu opettajiksi, profeetoiksi ja palvelijoiksi. Jokaisella ajalla on myös omat apostolinsa, ne jotka on lähetetty. Keitä sitten ovat ne tämän päivän apostolit, jotka Jumala kutsuu lähtemään kaikkialle maailmaan todistamaan Kristuksen ylösnousemuksesta ja todistamaan hänen armostaan? Lähetystyöntekijöitä voimme verrata apostoleihin. Niin kuin apostoli on saanut Jumalalta kutsun evankeliumin julistamiseen, on lähetystyöntekijälläkin tämä kutsu. Me kristityt puhumme lähetyskutsusta. Se on Pyhän Hengen antama sisäinen varmuus siitä, että Jumala haluaa kutsun saaneen lähettää viemään evankeliumia maailmaan. Lähetyskutsu on siitä merkillinen asia, että joillain kristityillä se on, toisilla ei. Lähetystyöntekijöitä yhdistävä kokemus on se, että se, jolla lähetyskutsu on, tulee liikutetuksi aina silloin, kun tilanteessa kuin tilanteessa tulee esille lähetystyö eri puolilla maailmaa. Silloin, kun lähetystyöstä puhutaan, kutsun saanut haluaisi jo olla menossa. Toinen kuulee saman puheen tai lähetystyön esittelyn, kiinnostuu aiheesta, mutta ei koe sydämessään kutsua lähteä itse. Hänen tehtävänsä Jeesuksen opetuslapsena on muualla, olla vaikkapa tukemassa lähtijöitä ja kannustamassa muitakin tukemaan taloudellisesti ja rukouksin lähetystyötä. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa meidän sydämissämme tahtomista ja tekemistä. Toiselle Pyhä Henki antaa halun lähteä evankeliumin palvelukseen oman maan rajojen ulkopuolelle, toiselle halun toimia Kristuksen palvelijana kotimaassa.
Lähetyskäsky velvoittaa jokaista kristittyä, ja työ mitä seurakunnassa teemme on kastamista ja opettamista, vaikkei se olisikaan menemistä kaikkeen maailmaan. Kristuksen työtä on tehtävä niin täällä kuin muuallakin. Mutta kauas lähtijöitä tarvitaan edelleen, sillä työtä ei ole vielä saatettu loppuun.
Suomalaisia lähetystyöntekijöitä on maailmalla yhteensä eri kirkkokuntien ja lähetysjärjestöjen kautta noin 900. Kirkko on laatimassa uutta lähetysstrategiaa. Aika on muuttunut ja se muuttuu edelleen. Lähetystyö ja tavat tehdä sitä muuttuvat, mutta edelleen evankeliumia tarvitaan. Lähetystyön aika ei ole vielä ohi.
Lähetystyö muuttuu siinäkin mielessä, että meillä täällä Euroopassa, länsimaisen kristillisyyden maissa, on jo tarvetta myös ulkopuolelta tulevaan evankeliumin esillä pitämiseen. Suomeenkin on lähetetty eri puolilta maailmaa lähetystyöntekijöitä, jotka herättelevät vieraantuneita kristittyjä tai kirkkoon kuulumattomia uudelleen näkemään Kristuksen kirkkautta. Ideaali onkin tilanne, missä kristityt eri puolilta maailmaa toimivat yhteistyössä yhteisen asian puolesta.
Aikanamme liikutaan paljon. Nuoret menevät ja tulevat, matkustelevat ja näkevät kokevat. Maailman ääret eivät ole enää kaukana. Internetin välityksellä olemme reaaliajassa kosketuksissa toisella puolella maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Sellaisille alueille, minne ei voi lähettää lähetystyöntekijöitä, kulkeutuu sanoma Jeesuksesta radiolähetysten kautta. Mekin olemme palokkalaisina liittyneet radiolähetystyön tukijoiden joukkoon tukemalla taloudellisesti Nuoret sydämellä -radio-ohjelman tuotantoa ja radiointikuluja. Radiolähetys nuoret sydämellä tavoittaa arabiankielisiä nuoria, jotka eivät muuten kuulisi Jumalan suuresta armosta ja anteeksiantamuksesta Jeesuksessa. Tämän Lähi-idän nuorille suunnatun ohjelman tuottavat Damaskoksessa toimivan Christian Missionary Alliance (CMAC) -kirkon nuoret. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on 300 miljoonaa asukasta, joita yhdistää arabian kieli. Heistä 160 miljoonaa on alle 25-vuotiaita. ”On olemassa Jumala. Hänellä on suunnitelma sinua varten”, Nuoret sydämellä -ohjelman tekijät viestittävät elämänsä tarkoitusta etsiville ikätovereilleen. Yhdellä arabiankielisellä radio-ohjelmalla voidaan tavoittaa kuuntelijoita jopa 22 maassa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella.
Muualla tehdään lähetystyötä Jeesukseen uskomisen puolesta, meillä Suomessa lähetystyötä tekevät myös ateistit. Luin lehdestä, että nyt oli Suomessakin toteutettu ateistien toimesta linja-automainoskampanja, jossa suurella tekstillä todettiin: ”Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” On varsin surullista, että ateisti, jolla itsellään on negatiivinen jumalakuva, olettaa, että hänen kuvansa ja käsityksensä Jumalasta on oikea. Onko ateisti vaivautunut kysymään, miksi kristitty uskoo Jumalaan? Jos on, niin ei hän ole tainnut saada oikeaa vastausta. Emme me usko Jumalaan siksi, että Jumala olisi pelottava tuomari, vaan siksi, että Jumala on armahtava ja rakastava Isä. Isä, joka on rakkautensa merkkinä astunut alas taivaasta, tullut ihmiseksi Jeesuksessa, kuollut ristillä kärsiäkseen tuon niin pelottavan tuomion ja rangaistuksen, voittanut kuoleman ja avannut taivaan portin.
Teemme lähetystyötä siksi, ettei ihmisen tarvitsisi murehtia, vaan että hän voisi nauttia elämästä. Emme kerro Jeesuksesta siksi, että ihmiset ahdistuisivat, vaan siksi, että Jeesuksen kohdattuaan ihminen vapautuisi ahdistuksesta. Aivan niin kuin evankeliumitekstissä Jeesus antoi apostoleille vallan karkottaa saastaisia henkiä. Raamattu vakuuttaa toistamiseen ettei Jumalan luona ole pelkoa, ei ahdistusta eikä murhetta. Jumala on elämän ja valon lähde. Jumalan armon tunteminen tuo rauhan ja ilon. Jeesus on sanonut: ”Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. (Joh. 15:11) Jeesus tahtoo siirtää oman ilonsa meidän sydämiimme, koko olemukseemme. Jeesusta etsimällä, olemalla hänen lähellään, aivan niin kuin apostolitkin viipyivät aivan Jeesuksen lähellä, hän antaa ilonsa meille. Jos itseämme ajattelemme ja itseämme tutkimme, kadotamme tuon ilon suhteellisen nopeasti. Ei meissä ole pitkäksi aikaa iloa. Jos ollenkaan. Jeesukseen meidän tulee katseemme ja ajatuksemme kääntää. Hän on tuon ilon lähde. Hän on anteeksiantamuksen lähde, hän on uuden elämän lähde ja hänessä on vapaus synnistä.
Apostolien teoissa kuvataan evankeliumin, ilosanoman, voittokulkua kaupungista kaupunkiin silloisen Rooman valtakunnan alueella. Kristittyjen vainot saivat apostolit hajaantumaan ja niin he apostolien tekojen mukaan vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippus, yksi apostoleista, oli innokas julistaja. Kerrotaan (Act 8:4-8 ) kuinka Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi siellä asuville Kristusta. Kansa otti yksimielisesti vastaan Filippuksen opetuksen, etenkin kun he näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Monet saastaisten henkien vaivaamat vapautuivat, ja moni halvattu ja rampa parani. Lopputuloksena apostolien tekojen kirjassa kerrotaan, että ”syntyi suuri ilo siinä kaupungissa”. Apostolien tuoma evankeliumi synnytti suuren ilon. Ei suinkaan aiheuttanut murehtimista ja elämänkielteisyyttä. Iloa se sai aikaan.
Eräs farsinkielistä radio-ohjelmaa kuunellut mies välitti seuraavan viestin ohjelman tuottajille: "Ohjelmanne ovat saaneet minut rakastumaan Jeesukseen. Olin kuullut kristityistä, mutta en kos-kaan sellaisesta Kristuksesta, kuin mistä olette kertoneet ohjelmissanne. Lahjoitan teille tämän pienen ristin, jonka olen tehnyt itse. Löysin ohjelmanne sattumalta useita vuosia sitten. Kuulemani sanoma paransi sydämeni haavat. Kirjoitin teille ja sain kirjan kurdista, joka oli löytänyt Herran. Hänestä tuli myöhemmin lääkäri, joka yritti kertoa muillekin Kristuksen rakkaudesta. Mutta hän sai kokea paljon vastustusta johtajien taholta. Tarina kosketti minua syvästi."
Jeesus Kristus on ilon ja rakkauden ja rauhan Herra. Siksi me teemme edelleen lähetystyötä, siksi me rukoilemme, että moni saisi kuulla tämän ilosanoman ja löytäisi rauhan ja tasapainon elämäänsä Jeesuksessa.
Jes. 35:10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
Vaikka emme olisi apostoleita, olemme kaikki kutsuttuja Kristuksen iloon. Tätä iloa meidät on kutsuttu jakamaan, välittämään Kristuksen rakkautta ja armoa. Viipykäämme siis ensin itse ilon lähteellä, anteeksiantamuksen ja armon äärellä Jeesusta katsellen ja häntä rukoillen.
