Hartauspuhe 14.3.2009 Sansan yhteyspäivillä, Teija Laine

Kehoituksen sanoja Laodikean seurakunnalle - kokemuksia ja havaintoja opintomatkalta Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan maisemissa Turkissa

Hierapoliin kuumia lähteitä.

Ilm. 3: 14-22.

14 "Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. 17 "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. 18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. 19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! 20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. 21 "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. 22 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

Laodikean kaupunki sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin Länsi-osassa Lykum-joen laaksossa hedelmällisellä alueella. Se oli perustettu aikoinaan kaupan keskukseksi kauppateiden risteyskohtaan. Laodikea oli tunnettu rikkaudestaan, mikä perustui pankkitoimintaan ja tekstiiliteollisuuteen. Kaupungissa oli myös tunnettu lääketieteellinen tiedekunta.

Kaikesta Laodikean maallisesta rikkaudesta huolimatta Laodikean seurakunta saa ilmestyskirjassa moitteet siitä, että se on köyhä, alaston ja sokea. Laodikean seurakuntaa ei kehuta missään suhteessa. Vakavin kehotuksen sana kohdistuu seurakunnan hengelliseen penseyteen. Se on haalea, ei kylmä eikä kuuma.

Olemme tottuneet ajattelemaan vastakohtaparia kylmä – kuuma vanhan testamentin pohjalta, jossa luonteenpiirteenä kuuma on pahasta ja käsitetään helposti suuttuvan ja kärsimättömän ihmisen negatiivisena luonteena, kylmä puolestaan edustaisi tässä tapauksessa itsehillintää ja malttia. Uudessa testamentissa taas kuuma eli tuli edustaa uskon palavuutta ja intoa, kylmä taas kuollutta uskoa. Tässä Laodikealle osoitetussa kehotuksen sanassa kuuman ja kylmän merkitys nousee suoraan Laodikean ja sitä ympäröivän luonnon omista lähtökohdista. Kyse on vedestä.

Laodikean lähettyvillä oli kaksi kaupunkia, Hierapolis ja Kolossa. Laodikea sijaitsi Hierapoliista etelään ja Kolossasta länteen. Hierapoliin kaupunki oli tunnettu hoitavista ja runsaista kuumista mineraalipitoisista lähteistään. Hierapoliin seutu on edelleen kylpyläaluetta, mutta vielä enemmän oli sitä roomalaiskaudella, jolloin kaupungissa oli monia upeita kylpylärakennuksia. Kuuma vesi on siis hoitavaa vettä, joka on terveydelle hyväksi. Kolossa puolestaan tunnettiin hyvästä, puhtaasta, kylmästä juomavedestä, joka oli vertaansa vailla. Se virkisti ja vahvisti kuumuudessa väsynyttä vaeltajaa. Entä sitten Laodikea? Laodikeaan johdettiin vettä eri puolilta maakuntaa taitavasti rakennettuja vesijohtorakennelmia pitkin. Tämä vesi ei ollut kehuttavaa. Se oli kalkkipitoista, kovaa ja pahanmakuista. Etenkin vesi, jota johdettiin Hierapoliin kuumista lähteistä oli jo jäähtynyt matkalla eikä sekään kelvannut enää juotavaksi eikä kylpyvedeksi. Laodikealaiset ymmärsivät kyllä, mitä merkitsivät Jeesuksen sanat siitä, että heidän uskonsa oli Jeesuksen silmissä haaleaa, jonka Jeesus oli oksentava suustaan. Heidän uskonsa ei ollut siis minkään arvoista. Se ei hoitanut haavoittuneita, mutta se ei myöskään virvoittanut väsyneitä. Heistä ei ollut Kristuksen kirkon rakentamisessa mitään hyötyä. He olivat vain pahaa juomakelvotonta haaleaa oksettavaa vettä. He elivät vain itselleen, eivätkä palvelleet Kristusta lähimmäisissään rakkaudella.

Laodikeassa ei ollut siis hyvää vettä, mutta se oli tunnettu monesta muusta arvokkasta tuotteestaan. Laodikea oli kaupan keskus, ja kaupungin asukkaat olivat rikkaita, niin ilmeisesti myös siellä asuvat kristityt. Kauppaa käytiin monilla tuotteilla, mutta erityisesti Laodikea oli tunnettu tekstiilituotteistaan. Maankuulua oli Laodikean villakangas, joka valmistettiin sikäläisten lampaiden villasta, joka oli pehmeää ja korpin mustaa ja kiiltävää. Laodikea oli myös tärkeä lääketietellinen keskus ja tunnettu erityisosaamisesta korva- ja silmäsairauksien hoidosta. Sillä oli lääketieteellinen tiedekunta, jossa valmistettiin tehokasta ja kuluisaa silmävoidetta salaisen reseptin mukaan, ylikääkäri Demosthenes Philalehteen johdolla (tämän maininnut 100 jKr. lääkäri Galenos). Silmävoide oli jopa ulkomaan kaupan vientituote. (“Frygian pulveri”,)

Jeesus tuntee Laodikean rikkaudet, mutta muistuttaa kristittyjä, ettei maallinen rikkaus ja hyvinvointi ole mitään todellisten aarteiden rinnalla. Joskin Laodikean villa on kaunista ja hyvää yllä, se jättää Jumalan edessä alastomaksi. Todellinen rikkaus on Kristukselta saatava valkoinen vaate, joka puhdistaa kaikesta synnistä ja tekee kelvolliseksi astumaan Jumalan eteen. Samoin, vaikka laodikealaisilla olisi tarjota silmäsairauksiin lääkettä, niin he itse olivat hengellisesti sokeita ja silmäsairaita. Tähän silmäsairauteen auttoi vain Jeesukselta itseltään saatava voide. Jeesus antoi näkökyvyn hengellisiin rikkauksiin.

Laodikea oli joutunut jo niin kauas Kristuksesta, että Jeesus on kuin oven ulkopuolella koputtaen päästäkseen sisään. Onko laodikealaisilla korvat tallella, jotta kuulisivat mitä sanottavaa Jeesuksella on? Mikä on meidän hengellinen tilamme, meidän, jotka saamme asua taloudellisesti turvallisessa maassa? Onko meillä tulessa puhdistettua kultaa, onko meillä sitä silmävoidetta, joka voi avata hengellisesti sokean silmät, onko meillä tarjota virkistävää ja hoitavaa vettä janoiselle tai hätä alastomista, joilla ei ole Kristuksen valkeaa vaatetta vielä pukunaan?