Kristus on ylösnoussut!

 Ikuinen tuli

Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki pystytettiin Helsinkiin Eiraan vuonna 1968. Sen huipulla paloi tuli, jonka oli määrä olla ikuinen, sammumaton tuli.  Enää tuo tuli ei pala. 

Ikuisen tulen muistomerkit eri puolilla maailmaa ovat kuin heijastus siitä kaipauksesta, joka ihmisellä on ikuisen Jumalan yhteyteen. Onhan jossain jotain pysyvää ja ikuista?  Onhan jossain valo, joka ei koskaan sammu, vaikka maailmaa uhkaisivat pimeyden ja kuoleman voimat. 

Jumala valvoo. Hän ei nuku eikä torku.  Hänen rakkauden tulensa ei koskaan sammu. 

Suuren myrskyn keskellä voi olla vaikeaa ylläpitää ikuisen tulen muistomerkkien tulta.  Näin kävi Helsingin ikuiselle tulelle.  Tuli ei kestänyt edes mantereen myrskyjä. Tuli sammui ja lopulta sitä ei enää sytytetty uudelleen.

Rakkauden tuli ei voi sammua

Suuri oli se myrsky, jonka keskelle Herramme Jeesus Kristus rakkauden palon tähden joutui.  Tuli sammui.  Se sammui pitkän perjantain iltana, mutta ei niin, etteikö sitä olisi saatu jälleen syttymään.  Ikuinen tuli, rakkauden tuli, joka näytti sammuvan, palaa jälleen. 

Jeesus Kristus on ylösnoussut. Rakkauden liekki, jonka luultiin sammuvan Jeesuksen kuoleman myötä, syttyi uudelleen. Jeesus nousi ylös kuolleista.  Rakkauden liekki loimahti liekkiin ja sen roihua ei voi enää kukaan uudelleen sammuttaa.

Meillä on tehtävä

Jeesus antoi meille tehtävän.  Rakkauden tulta on ylläpidettävä.  Emme saa antaa ikuisen tule hiipua.  Ikuisen rakkauden liekkiä on vietävä eteenpäin. Sen on kuljetettava sydämestä sydämeen, kunnes valo valtaa koko maailman.      

Olemme oppineet tuntemaan Jumalan.  Jumala on Rakkaus.  Herramme Jeesus Kristus näytti elämällään ja kuolemallaan, mitä rakkaus on. 

Rakkaus on itsensä antamista toisen puolesta.  Rakkaus on kaikkensa uhraamista ja palvelemista.  ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.”

Vapahtajamme Jeesus pesi pääsiäisaterialla opetuslastensa jalat ja näytti meille, miten kuljetaan rakkauden tietä. Hän, Rakkaus, kulki rakkauden tietä vaikka se vei hänet kuoleman yöhön. Hän ei väistynyt, ei siirtynyt syrjään uhattunakaan, ei antanut periksi, vaan julisti Jumalan valtakunnan hyvää sanomaa aina vangitsemiseensa ja kuolemaansa asti. 

Rakkauden ollessa ristille naulittuna, näytti siltä, että viha olisi saanut voiton.  Hetkeksi saikin yliotteen, mutta ei, vihan lopullinen voitto ei ollut mahdollista.  Rakkaus voitti ja rakkaus voittaa aina.  Rakkaus ei koskaan katoa.

Paavali rohkaisee meitä sanoen: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.”

Johanneksen kirjeessä todetaan rohkaisevasti: ”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” 

Johannes uskaltaa jopa sanoa: ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.”   -  Olemmeko, en tiedä. Nöyränä joudumme usein toteamaan, että olemme pikemminkin kuin Pietari, joka oli luvannut seurata Jeesusta kuolemaan asti, mutta lopulta kuitenkin kielsi mestarinsa.  Hän kielsi tuntevansa Jeesuksen, jota hän rakasti koko sydämestään.

Jeesus tiesi, että Pietari rakasti häntä.  Ja Jeesus rakasti Pietaria.   Pietari, kieltäjä, uskoi Jeesuksen rakkauteen. Hänen oma rakkautensa oli sammua vihan pimeyden keskellä, mutta hän uskoi siihen, että Jeesuksen rakkaus kestää.

Jumala ei hylkää heikointakaan lastaan. Hän luottaa meihinkin.  Hän uskoo meihin.  Hänellä ei ole muita rakkauden tulen ja armon ilosanoman viestin viejiä kuin me ihmiset, hänen lapsensa.

Jumala kutsuu tänäkin pääsiäisenä meitä työtovereikseen rakkauden tulen lähettiläiksi. – ”Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista.”  Meillä on kiire.  Vihaa on liian paljon vieläkin ympärillämme.  Pitkän perjantain jälkeinen yö oli Turussa vihan ja kuoleman yö.  Jeesuksen meille antama tehtävä on kesken.  Rakkauden ja armon sanomaa tarvitaan.  Tulta ei saa päästää sammumaan.  Emme saa luovuttaa.  

Jeesus elää. Hän on keskellämme.
Jeesus on ylösnoussut. Hän on kanssamme.
Jeesus on ihan lähellä. Hän on valomme pimeässä.

Meitä ei ole jätetty yksin.  Ei ole mitään hätää.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja kuljettakaamme ikuista rakkauden liekkiä sydämestä sydämeen.  Jeesus on ylösnoussut!