Jumalan kansan koti-ikävä
Teija Laineen saarna Palokan kirkossa 21.4.2013 Senegaliin lähdön edellä.
Joh. 16: 16-23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen."
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?"
"Miksi hän puhuu vähästä ajasta?" he ihmettelivät. "Ei hänen puhettaan ymmärrä."
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
"Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään."
----
Lähetystyöntekijäkollegani Senegalista, Ann-Katrin Store, kirjoitti viime viikolla Kyrkexpressen -lehteen tunnelmistaan kotiinpaluun kynnyksellä. Storet olivat kanssamme aikoinaan 1980-90 luvulla yhtä aikaa Senegalissa. Asuimme naapureina, ja lapsemme kävivät samaa tarhaa ja koulua. Elimme yhdessä Senegalin maaseutukaupungin Fatickin lähettiarkea ja rakastuimme Senegalin kulttuuriin ja kansaan. Storet palasivat lähes 20 vuoden Suomessa olon jälkeen kaksi vuotta sitten Senegaliin. Nyt he ovat palaamassa jälleen Suomeen, ja me mieheni Raimon kanssa siirrymme heidän tehtäviinsä Senegaliin. Ann-Katrin tekee Senegalissa surutyötään irrottautuessaan jälleen kerran Senegalin arjesta ja rakkaista ystävistä. Minä teen omaa surutyötäni täällä Suomessa koettaessani irrottautua tästä Suomen arjesta, työstä, kodista ja rakkaista ihmisistä.
Lähetystyöntekijällä on kaksi kotimaata ja kaksi kotia. Toinen täällä Suomessa, toinen työalueella siinä maassa, minkä kielen ja kulttuurin on opetellut ja osin omaksunut osaksi itseään. Elämä on lähtemistä ja tulemista. Siihen kuuluu lähtöitkuja ja jälleennäkemisen iloa. Ann-Katrin murehtii tänään Dakarissa ja minä puolestani täällä Palokassa. Sitten taas, kun pääsen Senegalin maan kamaralle, arvaan sydämeni olevan täynnä iloa.
Usein koti-ikävää podetaan kaukana kotoa, mutta minä olen huomannut ikävöiväni kuluneen loman aikana jo etukäteen niin paljon, että ikävät on valmiiksi ikävöity, kun pääsen uuteen kotiini Senegaliin. Siellä se on minua odottamassa Dakarin kaupungissa lentokentän lähellä moskeijan naapurissa. Raimo on ollut viikon verran Senegalissa valmistautumassa etukäteen uuteen työhönsä. Hän tulee huomenna vielä takaisin ja sitten kuukauden kuluttua toukokuun lopussa palaamme yhdessä Senegaliin. Raimo välitti minulle skypen kautta hieman kuvaa kodistamme, johon muutamme – siihen samaan, missä Storen pariskunta vielä asuu. Kaunis koti minua siellä odottaa. Valmiiksi kalustettu pienessä kerrostalossa rauhallisessa korttelissa sijaitseva asunto.
Olen jo monta viikkoa pikkuhiljaa riisunut kotia omista tutuista tavaroista. Olen vienyt tavaroita, kirjoja ja vaatteita kirpputorille tai kaatopaikalle, ja pakannut vain välttämättömät astiat ja muistoesineet laatikoihin varastoon odottamaan kotiinpaluutamme. Tämä ulkoinen kodin tavaroista riisuminen on tehnyt hyvää. Se on valmistanut minua rauhassa ajatukseen siirtymisestä Senegaliin, missä on uusi koti ja uudet astiat, vaatteet ja pikkutavarat.
Raamatussa luvataan, että Herra pitää huolta meidän lähtemisistämme ja paluistamme. Ennen omaa lähtöään pois tästä maailmasta tästä ajasta ja elämästä, Jeesus lupasi opetuslapsilleen, etteivät he jää yksin. Hän puhui heille taivaan kodista, mihin hän oli menossa valmistamaan seuraajilleen uutta asuinsijaa. Siellä olisi kaikki valmiina. Paikka jokaiselle. Täysin kalustettu luksuskoti. Jotain parempaa kuin osaamme edes odottaa. Hääjuhlalla aloitettaisiin ja iloa jatkuisi loputtomiin. Mutta kuitenkin, kun ei ole nähnyt, niin voiko siihen luottaa? Ei ollut Jeesuksella lähettää skypellä, näköpuhelimella, kuvia uudesta kodista. Jeesus ymmärsi opetuslastensa tulevan tuskan ja heidän surunsa ja ikävänsä. Hän rohkaisi heitä sanoen: ”Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”
Opetuslasten murhe oli suuri Jeesuksen kuollessa. Ylösnousemus kuolleista oli heistä käsittämätön asia. Jeesus oli luvannut, että opetuslapset saavat vielä nähdä Jeesuksen uudelleen ja tämä lupaus täyttyi jo pian. Opetuslapset kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen ja iloitsivat. Samoin me saamme luottaa siihen, että jokainen, joka kuoleman portin kautta kulkee Jeesuksen meille valmistamaan taivaan kotiin, saa kokea tuon jälleennäkemisen ilon, eikä sitä iloa voi kukaan koskaan häneltä riistää.
Jokainen lähtö on pieni kuolema. Jokainen ero ja irrottautuminen tuo mukanaan tuskan. Rakkaan ihmisen kuolinvuoteen äärellä tuo eron tuska on suunnattoman suuri, eikä sitä voi toinen täysin käsittää. Mutta pienempikin ero tai elämänmuutos tekee kipeää. Jokaiseen muutokseen sisältyy silti uusia mahdollisuuksia. Ylösnousemus tulee todeksi pienissä uusien ovien avautumisien hetkissä. Jumalalla on takataskussaan ilo. Se ilmestyy sitten omalla ajallaan esiin. Jumala on uusien mahdollisuuksien ja kasvun Jumala.
Jumalalla on suunnitelma jokaisen elämää varten. Meidän ihmisten elämänkohtalot ovat linkitetyt yhteen. Me olemme osasia Jumalan suuressa palapelissä, ja jokaisella palalla on oma tärkeä tehtävänsä, mitä ilman palapelistä ei tulisi täydellistä. Tai sitten voisi sanoa, että olemme kuin työkaluja, joita Jumala käyttää milloin missäkin sen mukaan kuin on tarpeen ja hänen suunnitelmansa mukaista.
Ann-Katrin pohti omaa tehtäväänsä ja paikkaansa lähtijänä ja tulijana. Hän totesi, että meidät on kutsuttu sillanrakentajiksi. Siltoja on monenlaisia. Siltoja voi rakentaa maan ja taivaan välille. Suuren sillan Jumalan ja ihmisen välille rakensi ja avasi meille Jeesus. Meitä tarvitaan poistamaan olemassa olevia esteitä, joita on päässyt tulemaan tuon sillan ja ihmisen välille. Siltoja tarvitaan eri kansakuntien välille, siltoja tarvitaan eri kulttuurien välille. Siltoja tarvitaan köyhien ja rikkaiden välille. Siltoja tarvitaan kahden ihmisen välille. Siltoja rakennetaan, jotta Jumalan valtakunta voisi tulla todeksi jo täällä maan päällä. Jeesus antoi meille tehtävän; saman tehtävän, jonka hän oli Isältään saanut. Aloittaessaan toimintansa Jeesus piti synagogassa saarnan, jossa hän esitti toimintaohjelmansa (Luuk. 4:18). Hänen tehtävänsä oli tuoda ilosanoma köyhille, vapautus vangituille ja sorretuille sekä avata sokeiden silmät. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen antoi opetuslapsille luottamuksen siihen, että ylösnousemus on oleva heidänkin kohdallaan totta. Jeesus odottaa heitä kotona. Tämä toivo ja luottamus antoi heille voimaa ja rohkeutta jatkaa Jeesuksen työtä tässä maailmassa. Ensin oli julistettava ilosanomaa, toimittava sen mukaan, huolehdittava siitä, että köyhät saavat arvon ja oikeudenmukaisuus toteutuu, että sairaista huolehditaan ja Jumalan rakkaus leviää todellisena ja muutosta aikaan saavana kaikkialle maailmaan.
Kun itse lähden Senegaliin haluan pitää tämän Suomen Lähetysseurankin allekirjoittaman Jeesuksen toiminta-ajatuksen koko ajan silmieni edessä. Mielelläni palvelen sillanrakentajana niillä lahjoilla, joita minulle on suotu julistamalla evankeliumia, opettamalla Raamattua, puolustamalla ihmisoikeuksia ja rohkaisemalla Senegalin luterilaista kirkkoa etsimään keinoja köyhyyden poistamiseksi.
Sinutkin on kutsuttu sillanrakentajaksi. Jumalan antamin rakennuspuin sinä rakennat. Kaarisilta on se kaunein silta. Ehkäpä sinäkin olet omalla paikallasi kaarisillan rakentaja.
”Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain,
multa-anturoin -
miten sillan kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on vahvempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niistä sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. ”
~ Aale Tynni ~
