Jeesus ilmaisee jumalaillisen voimansa
Joh. 4:5-26
Raamatussa on lukuisia kertomuksia siitä kuinka Jeesus kohtaa ihmisiä. Tämä kohtaaminen on kuitenkin hyvin poikkeuksellinen, sillä paikalla ovat ainoastaan samarialainen nainen ja Jeesus. Kohtaaminen on kahdenkeskinen. Kaiken järjen mukaan tätä kohtaamista ei olisi ylipäänsä pitänyt tapahtua eikä Jeesuksen olisi pitänyt mistään syystä olla tuolla Sykarin kaivolla yksin keskellä päivää.
Näin siksi, koska ensinnäkin opetuslapset hankkivat tavallisesti opettajalleen juoman ja ruuan. Nyt opetuslapset olivat lähteneet hakemaan kaupungista ruokaa. Ehkäpä Jeesus oli lähettänyt heidät matkaan saadakseen jutella naisen kanssa rauhassa. Toiseksi juutalaiset eivät käyttäneet tätä Samarian läpi kulkevaa reittiä kulkiessaan Juudean ja Galilean väliä vaan he kulkivat Jordan-virran kautta. He tekivät näin siksi, koska juutalaiset ja samarialaiset halveksivat syvästi toisiaan. Raamattu kuitenkin sanoo: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta”. Maantieteellistä pakkoa siihen ei kuitenkaan ollut.
Tekstistä selviää myös, ettei Jeesuksella ollut edes astiaa jolla nostaa vettä syvästä kaivosta. Aika turhahan kaivolla on janoisen istuskella ilman astiaa. Eikä keskipäivisin kaivolla käynyt yleensä ketään sillä naiset kävivät hakemassa veden aina aamuisin ja iltaisin kun ilma oli viileä. Kukapa järjetön lähtisi raahaamaan vettä pahimmassa helteessä?
Tämä nainen lähti. Jeesuksen täytyi tietää, että hän oli tulossa. Ei hän huvin vuoksi olisi jäänyt kaivolle istumaan ilman vesiastiaa. Ja tämä Jeesuksen odottama nainen todella tuli. Ei olisi vaatinut paljon hoksottimia keneltä tahansa arvatakseen, että tällä naisella ei ollut elämässä kaikki ihan kohdallaan. Hän ei pystynyt hakemaan vettä yhdessä muiden kanssa vaan hänen piti lähteä vedenhakureissulle keskellä kovinta paahdetta, yksin. Niin rikkinäistä ihmistä ei vain voinut jättää yksinäisyyteensä. Tämä yhden naisen takia Raamattu sanoo: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta”. Naista oli pakko auttaa, vaikka heidän koko joukkonsa joutui sen tähden kulkemaan halveksittuna samarialaisten mailla. He maksoivat naisen auttamisesta kovan hinnan. Jeesuksen rakkaus tuota naista kohtaan pakotti hänet tälle haastavalle reitille.
Tuohon kaivolle tulleeseen naiseen sattui ja Jeesus tarjosi hänelle apuaan avaamalla keskustelun. Jeesuksen tarjoama apu, ei tässä, tai sanoisinko tässäkään tilanteessa, ollut vain naisen pään silittelemistä ja kauniiden lohduttavien sanojen sanomista.
Tilanne voi kyllä aluksi näyttää pään silittelyltä koska Jeesus ylipäänsä puhuu naiselle, joka on samarialainen. Juutalaiset miehet eivät puhuneet julkisesti edes juutalaiselle naiselle, saati sitten halveksimansa kansan naisille. Tästä nainen yllättyykin ja ehkä ajattelee, että tuossapa erityisen mukava juutalainen mies. Heidän alkukeskustelunsa onkin oikein mukavaa ja voisiko sanoa, että Jeesus käy tässä todellista sielunhoidollista keskustelua. Keskustelu on aitoa vuorovaikutusta ja toisen kohtaamista. He keskustelevat vedestä ja yllättäen Jeesus tarjoaakin naiselle elävää vettä, joka sammuttaisi hänen janonsa koko elämän ajaksi.
Nainen pyytää Jeesukselta tuota vettä, mutta hän ei vielä tiedä, että elävän veden saamisella on hintansa. Sitä vettä voivat saada ainoastaan ne jotka, ovat käyneet oman sydämensä pimeimmät alueet läpi. Vain oman syntisyytensä tunnustavan sydämeen voi virrata elävä vesi.
Siksi Jeesus vastaakin naisen pyyntöön kehottamalla tätä hakemaan miehensä paikalle. Näin Jeesus pakottaa naisen ottamaan vastaan totuuden omasta elämästään. Pelkän mukavan jutustelun jälkeen nainen ei olisi voinut vastaanottaa elävää vettä. Todellista auttamista ei voi tapahtua jos vain puhutaan mukavista asioista. Naisen oli myös kohdattava totuus itsestään. Ihminen ei voi vastaanottaa evankeliumia jos ei hän ole aluksi tietoinen laista. Armoa ei voi ottaa vastaa muu kuin syntinen ihminen.
Nainen ei todellakaan ilahdu Jeesuksen sanoista. Kukapa ilahtuisi! Jos Jeesus sanoisi totuuden minun tai sinun elämästäsi, ei se olisi mukavaa kuultavaa. Emme me elä niin kuin ihmisen on tarkoitettu elävän. Tämän naisen elämän kipein kohta oli se, että hän vaihtoi miestä kuin likaista sukkaa. Ei siis ihme, että Jeesuksen sanat: ” Viisi miestä sinulla on ollut, ja joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” saivat hänet puolustuskannalle. Hän tuntuu huomaavan, että ”ai niin, tuo mies tuossa olikin juutalainen, emmekä me tule heidän kanssaan toimeen”.
Niinpä hän nostaa esille vanhat samarialaisten ja juutalaisten erimielisyydet siitä, missä Jumalaa tulisi rukoilla. Tällä hän väistää näppärästi sen, ettei hänen tarvitse puhua tai kuulla totuutta omista vaikeista asioistaan. Näinhän mekin helposti teemme. Korostamme niitä asioita, joista olemme eri mieltä ja käymme kovaääniseen taisteluun uskonnollisista pykälistä. Näin tekemällä meidän ei tarvitse keskittyä omiin tai toistemme kipuihin. Se on paljon helpompaa.
Yllätykseksemme Jeesus ei kuitenkaan sivuuta naisen kysymystä sanoen ”pysytäänpäs nyt aiheessa!”. Hän johtaa keskustelun taitavasti niin, että naisen kaivolla kohtaamasta mukavasta miehestä, tulee vihatun totuuden paljastajan jälkeen Messias. Nainen tuntee kirjoitukset ja sanoo odottavansa Messiasta. Jeesus vastaa hänelle: ”Minä se olen, minä, joka puhun kanssasi." Ja näissä sanoissa elävä vesi virtaa tuohon naiseen. Nainen sai juoda janoonsa.
Ja Jeesus tahtoo sanoa myös meille tämän päivän ihmisille, ettei lähde ole ehtynyt. Vesi virtaa vielä. Jeesus tarjoaa tuota vettä tänäänkin kaikille janoisille. Ja meidän ihmisten jano tuntuu vuosi vuodelta vain kasvavan. Erityisesti me janoamme rakkautta. Välillä tuntuu, että olemme valmiit melkeinpä mihin vaan, että joku rakastaisi meitä. Yritämme muuttaa itseämme, hajotamme perheemme ja hyväksymme millaista tahansa käytöstä rakkauden nimissä. Surullista. Äärettömän surullista.
Äärettömän surullista nimenomaan siksi koska, meidän rakkauden janoamme ei voi sammuttaa kukaan ihminen. Vaikka rakkauden alkuhuumassa jano taatusti sammuu hetkeksi aikaa, todellisen janomme voi sammuttaa vain itse rakkaus, Jumala. Raamattu ei sano vain, että Jumala rakastaa. Se sanoo, että Jumala ON rakkaus. Kaikki meidän ihmisten rakkaus toisiamme kohtaan on vain aavistus siitä, mitä todellinen rakkaus on.
Ehkäpä tämä rakkauden hakeminen muilta ihmisiltä on nykyaikana vain kasvanut, koska todellinen rakkauden lähde, Jumala, on siirretty elämistämme niin syrjään. Hänellä ei ole enää lupaa rakastaa meitä ja tarjota meille elävää vettä. Usein Jumalan luo löydetäänkin vasta silloin kun on petytty täydellisesti siihen mitä maailma tarjoaa. On petytty ihmisiin ja heidän tarjoamaansa rakkauteen.
Jokaiselle pettyneelle, petetylle ja janonsa sammumista kaipaavalle virtaa tänäänkin Jeesuksen ristiltä ehtymätön elävän veden ja rakkauden lähde. Jeesus rakasti tuota naista kaivolla niin paljon, että oli valmis kulkemaan halveksittuna ja vihattuna Samarian halki, tekemään mutkan helppoon reittiin. Ja hän rakasti sinua niin paljon, että oli valmis kulkemaan halveksittuna ja vihattuna ristin tien, täyttämään lähettäjänsä tahdon. Jeesus on kuollut sen tähden, että juuri sinä voisit saada elävää vettä, eikä sinun enää koskaan tulisi jano. Otathan vastaan Jeesuksen rakkauden sinua kohtaan.
